Lue keskustelun säännöt.
Kumarteletko korkeammin koulutettuja?
18.01.2015 |
Olen huomannut, että kun mainitsen korkean yliopistotutkintoni, ympärille lehahtaa painostava hiljaisuus. Pitääkö sitä nyt alkaa viettämään aikaa vain samanlaisten ihmisten kanssa kun on hienot paperit taskussa?
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:22"]
no... jos joku kesken keskustelun rupeaa korkeaa koulutustaan erityisesti alleviivaamaan niin siinä vaiheessa tulee kyllä hiljaisuus, mutta en tiedä voiko sen nyt kunnioitukseksi ja kumarteluksi tulkita.
[/quote]
No, itse kerron koulutuksestani vain sitä kysyttäessä sen kummemmin alleviivaamatta. Yleensä se kyllä aiheuttaa kiusallisen tunnelman. Siksi välttelen koulutuksestani puhumista niin pitkälle kuin voin. Huomaisit saman itsekin jos sinulla olisi joku akateeminen loppututkinto.
Toisaaltaa taas korkeasti koulutetut suhtautuvat minuun jotenkin alentuvasti, kunnes käy ilmi että olenkin todellisuudessa korkeammin koulutettu kuin he ja huomattavan vaikealta alalta. Sen jälkeen nekin ihmiset rupeaa tekemään tuttavuutta, jotka vielä hetki aikaisemmin tarkastelivat minua nenänvarttaan pitkin.
Vaikeaa on elämä. :)
En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi yliopistotutkintoa, enkä ole huomannut ko. ilmiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kumartelisin? Ihmisiä nekin on.
En kumartele, mutta kunnioitan. Oli itse jatko-opiskelija tarkoituksena opiskella tohtoriksi, mutta huomasin muutaman vuoden jälkeen, että ei riitä rahkeet. Tein sitten lisurin ja poistuin akateemisesta maailmasta.
Koska olen itse yrittänyt ja huomannut, mitä se edellyttää - pitkäjänteisyyttä, hillitöntä motivaatiota, kärsivällisyyttä; fiksuus oli ainut vaadittava ominaisuus, joka mulla olisi mulla ehkä voinut olla, mutta kun se ei riitä mihinkään. Niinpä ne, jotka hoiti homman himaan, on musta aika ässiä.
[Silti tunnistan tuon - en mäkään kamalasti töissä mainosta olevani yliopistokoulutettu, ja jos käy ilmi että joku luulee maisteriksi, en korjaa.]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrätyt ihmiset tekevät tuota, et siis välttämättä kuvittele. Riippuu paljon missä "piireissä" liikkuu. Jos tuttavapiiri on pääasiassa akateemista tai vähintään AMK-taustaista sekä ns. toimistotyötä tekevissä, ei korkeakoulututkinto aiheuta mitään reaktiota. Mutta hengaapa vaikka rekkamiesten kanssa, niin siellä tähän ilmiöön törmää. Ei nekään mitenkään kumartele, mutta vanhakantainen "herra-asenne", tai sanoisinko paremmin "herrakuvitelma", korkeakoulutettuja kohtaan on voimissaan. Ei sillä, mukavaa porukkaa ovat siitä huolimatta eikä kaikilta tuota ajattelua löydy, mutta on se silti olemassa.
t. siellä sun täällä liikkuva akateemis-duunari-sekoitus
Ei ole tapana kumarrella ketään. Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja jos ap on tohtori, voin kuvitella, että tuon reaktion saa helpommin kuin perusmaisteri. Kyllä itsekin arvostan tohtoriksi asti väitelleitä, on se kuitenkin sen verran iso saavutus. En siis kumartele, enkä usko, että se näkyy mitenkään olemuksestani, mutta pienen vau-efektin se aiheuttaa silti päässä joka kerta, vaikka tohtoreita on tullut tavattua elämässä paljonkin. Kuten joku sanoi: Kun tietää vähän paljonko se vaatii työtä ja sinnikkyyttä sekä älyä, ja tietää, ettei itsestä olisi siihen, kyllä sitä arvostaa.
En minä silti tohtoreita muuten ihmisinä pidä sen kummempina kuin muitakaan, mutta se ei estä arvostamasta kyseistä saavutusta sinällään.
t. 8
Pelkkää kuvitelmaa, koska kyllä kaikille on selvää että pelkkä koulutus ei tarkoita mitään. Mutta jos teet oman alan töitä, kyllä jotkut sitten voivat tuntea alemmuutta. Mitä hienoa on olla maisterina puhelinmyyjänä muiden joukossa? Eri asia on olla vaativassa asiantuntijatyössä jos muut kaverit ovat lähihoitajia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jossain lähiö pubissa voi noin käydä. Meillä on töissä aika monta väitellyttä ihmistä ja ovat tosi rentoa sakkia, ei tartte kumarrella.Ei ole kuulunut tapoihinkan..
Kumartelu tulee kuvioihin kun ihminen olemuksellaan huokuu arvovaltaa, sillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä paperien kanssa. Yksi tällainen töistä löytyy manageri-tasolta, toisaalta koko talomme päälikkö taas on mielestäni ihan tavallinen jamppa, jota voi lätkiä olkapäälle. Koulutus näillä henkilöillä on sama.
Olen yhden tutkimusartikkelin päässä tohtoriudesta ja täytyy sanoa, että tätä väitöskirjaa kirjoittaessa kunnioitukseni tohtoreita kohtaan on noussut valtavasti. Koko ikäni olen ollut tohtorien kanssa tekemisissä (vanhempani ovat molemmat väitelleitä) ja pitänyt sitä yhtenä tutkintona muiden joukossa. Nyt kun itse pakerran samaa tutkintoa niin huomaan, kuinka paljon enemmän se vaatii kuin maisterin tutkinto. Maisterin tutkinnossa opittavat asiat on mietitty opiskelijalle valmiiksi eli riittää, kun sisäistää ne opettajan valitsemat pääkohdat ja ihan pikkuisen käyttää omaa ajattelua ja luovuutta esseissä ja sitten siinä gradussa. Väitöskirja vaatii hurjasti omia ideoita, tiedonhakua ja suurten tietomassojen hallintaa, aikatalutusta, itsensä markkinointia, pitkää pinnaa ja paksua nahkaa ottaa vastaan vertaisarvioijien viiltävä kritiikki työstä, johon olet pistänyt vuosia omaa aikaasi. Pelkkä fiksuus ei riitä, vaan pitää olla sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä. Niiden opettelemiseen minulla on mennyt eniten aikaa.
Eli en nyt kumartele, mutta kunnioitan kyllä tohtoreita. Maistereita pidän ns. tavallisina ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no... jos joku kesken keskustelun rupeaa korkeaa koulutustaan erityisesti alleviivaamaan niin siinä vaiheessa tulee kyllä hiljaisuus, mutta en tiedä voiko sen nyt kunnioitukseksi ja kumarteluksi tulkita.
Olen tohtori ja kukaan ei ole kumarrellut.
Kyllä minä tuota itse asiassa vähän kumarran, ja sitten taas kääntöpuolena suututtaa, miksi tohtori jättää sukkansa lattialle kun pitäisi kyetä parempaankin. Siihen mennessä kun oma väitöskirja valmistuu, aion oppia korjaamaan ainakin omani pyykkikoriin.