Lue keskustelun säännöt.
Lapsuutesi lempikirjat?
Mulla oli Maria Gripen Varjo-sarja, kiinnostavia ja mystisiä.
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikot, SOS- ja Salaisuus-sarjat. Nuorempana Kukkutimurusia, Hanhiemon satuaarre ja Tiitiäisen satuaarre. Lisäksi Peppi-kirjat ja Pekka Töpöhännät.
Enid Blytonin Viisikko- Salaisuus- ja Seikkailu- kirjat. Muita: Hallatunturin lapset, Musta veljeskunta ja useita muita Nuorten toivekirjaston kirjoja.
Löytöretkeilijöiden ja suurten seikkailijoiden laivoja sekä vanha punakantinen kirja elämän synnystä aina viime jääkauteen asti, käsitteli pääasiassa dinosauruksia. Ekasta on muutama irtosivu jäljellä, toisesta ei havaintoja viime ajoilta.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan kaiken mahdollisen ensin koulun parista kirjahyllystä, sitten kylän pikkukirjastosta ja kirjastoautosta. Lemppareita ensin Enid Blytonin kirjat, sitten Jules Vernen kirjat, Simo Penttilän länkkärit ja vähän myöhemmin siinä 10-vuotiaana kaikki mahdolliset scifit mitä löysin. Ja ufokirjat, Atlantista, Bermudan kolmiota yms käsittelevät mukamas dokumenttikirjat. Toki fiktioksi ymmärsin
Heippa, hengenheimolainen!
Ala-asteen kirjakaapissa oli Syntymävuotenani painettu Tapani Kuninkaan "Ufojen jäljillä".
Tukka pystyssä luin tapauskertomuksia siitä.
En tajunnut vielä tuolloin, että huimimmat jutut olivat silkkaa palturia(ja loputkin ilmeisimmin virhehavaintoja tavallisista ilmiöistä), mm. Kinnulan tapaus ja Antonio Vilas Boasin seikkailut himokkaan naishumanoidin armoilla.
Yläasteiässä brasilialaisen maajussin tapaus oli toki oikeinkin kiehtova ja tähyilin toiveikkaana taivaalle 🤣
"Ufojen jäljillä" tuli myöhemmin hankittua kuriositeettikokoelmaan nettiantikvariaatista.
Täällä yksi hengenheimolainen lisää!
Luin myös lähes kaiken mitä pienen kyläkoulun omassa kirjastossa oli tarjolla ja sitten kirkonkylän kirjaston hieman laajemman valikoiman.
Ihan samoin luin tietosanakirjoja kannesta kanteen, ja vielä nytkin muistan kaikkea ihmeen nippelitietoa ja teini-ikäiset lapset kysyvät miten voi tuollaistakin tietää ja muistaa. Tulee kyllä vanha olo, kun kerron että 'minun nuoruudessani ei ollut mitään älypuhelimia tai googleja':)
Luin myös hurjia juttuja ufoista ja sitten ihan oikeita tähtitieteen kirjoja. Niitä innostun lukemaan ajoittain vieläkin.
Ne hurjimmat ufoihin liittyvät kirjat välillä pelottivatkin, olen kotoisin pieneltä kylältä Lapista ja pimeää aikaa riitti lukea ja pelätä ja koulumatkalla valaisemattomalla metsätien pätkällä miettiä kaikenlaista...
Sitten löysin 'Linnunradan käsikirjan liftareille' ja pelko pois, Lunnunratahan on siisti paikka ja niin aloin tähyillä taivaalle aivan eri tunnelmissa.
Tuosta kirjasta jäi kyllä sellainen jälkivaikutus, että joskus on vieläkin vaikea ottaa ihan kaikkea tosissaan.
Luin kyllä kaikkea muutakin, Neiti etsivät, Jack Londonit, Lotta-kirjat, Agatha Christiet ja aikuisten osastolta sellaistakin mitä ei alakoululaisen ehkä olisi vielä tarvinnut.
Mutta vieläkin, talvisina, pimeinä aamuina töihin mennessä tähyilen taivaalle ja mietin mitä kaikkea siellä galaksien ja vielä toisten galaksien takana voisikaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun Taisteluni
Suomennettu versio on nimeltään vain "Taisteluni". Yritin joskus teini-iässä lukea sitä, mutta oli niin puuduttavaa tuubaa että kesken jäi. Yllättävää sinänsä että teos löytyi kotikyläni pienestä sivukirjastosta.
Ihan kakarana luin tietysti Viisikkoja ja Tarzaneita. Sitten, voi juukelis puukelis kun löysin Sherlock Holmesin! "Baskervillen koira" oli ensimmäinen sitä sarjaa, ja se oli kyllä sellainen kauhupläjäys ettei unohdu ikinä. Teininä tuli luettua paljon Huovista. Tuntemattoman sotilaan luin myös aika nuorena.
Peppi Pitkätossu oli ensimmäinen kirja jonka itse luin. Sitten myöhemmin luin Viisikko-sarjaa, Goosebumpseja, Neiti Etsiviä... Ja suurin suosikki oli tietysti Harry Potter.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksittäisiä mieleenjääneitä kirjoja, jotka luin ekaluokkalaisena, olivat:
Inkeri palasi Ruotsista ( sydäntä särki miten ilkeä Inkeri oli äidille)
Nuori neiti urhea ( sairaalamaailmaan joutui samanikäinen tyttö, vaikkakin ruotsalaiseen)
Iloinen tyttö(miksen ollut yhtä hyvä)
Maija tuli Kaliforniasta( ihmeellinen Amerikka, kymmeniä jäätelölajejakin!)
Vimperin pihan Ilona ( sokea mutta ihana tyttö)
Tule mukaan, Mirjami ( köyhää elämää)
Kulmakujan perhe( niin hauska suurperhe)
Onkohan kukaan lukenut samoja?
Vähän isompana Ursula-sarja (sairaanhoitaja) sekä Seljan tytöt..niin ihania lukuelämyksiä oli paljon..
Näitä monien edellämainittujen lisäksi.
Pakko vielä mainita Tytöistä parhain
Onko kukaan muu itkien lukenut kuvakirjaa Ville Vasikka ja Liisamaija?
Ei ole ihan hyvä oppia nelivuotiaana lukemaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Replica-kirjasarja
Huone 13 (kauhukirja)
Kristallin valtakunta (fantasiakirja)
Vierailija kirjoitti:
Replica-kirjasarja
Huone 13 (kauhukirja)
Kristallin valtakunta (fantasiakirja)
Siis Kristallien valtakunta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kouluikäisenä Pekka Töpöhännät. Ala-asteella Molly Moon ja Ruohometsän kansa. Yläasteella Harry Potterit. Nuo jääneet mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luin Tiina-kirjoja ja Neiti Etsiviä.
Kaverini lukivat Tiina-sajaa, josta luin vain yhden kirjan, koska en pitänyt lainkaan. Luin sitten Ursula-sarjaa, joka oli vissiin tarkoitettu vähän vanhemmille. En ole eläissäni tavannut ketään muuta, joka olisi sairaanhoitaja Ursulan romansseja lueskellut.
Pienempänä Hanhiemon iloinen lipas kuului vakio-ohjelmaan, saomin Anderssenin sadut. Kirjastosta ensimmäisä kirjoja olivat Tammen kirjat, joissa oli kultainen selkämys. Niistä erityisesti kirja, jossa palokunta tulee paikalle. Paloautot oli kivan näköisiä ja kuvat hyviä, tarina vetävä. ja toisaalta ihan hirveän pelottava (ei varmaan muille, mutta pelkäsin tulipaloa, koska en ymmärtänyt miten jonkun talo voi ykskaks roihahtaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisikko (engl. The Famous Five) on englantilaisen nuortenkirjailija Enid Blytonin luoma rikosarvoituksia ratkaiseva lapsiryhmä.
Ja joissa syödään aina! Erityisesti askarrutti se pähkinävoi, joka kuulosti oudolta. Luokkakaverini äiti kielsi tyttäreltään kirjojen lukeisen, koska ne aiheuttivat lukemisen aikana jatkuvaa syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luin Tiina-kirjoja ja Neiti Etsiviä.
Kaverini lukivat Tiina-sajaa, josta luin vain yhden kirjan, koska en pitänyt lainkaan. Luin sitten Ursula-sarjaa, joka oli vissiin tarkoitettu vähän vanhemmille. En ole eläissäni tavannut ketään muuta, joka olisi sairaanhoitaja Ursulan romansseja lueskellut.
Pienempänä Hanhiemon iloinen lipas kuului vakio-ohjelmaan, saomin Anderssenin sadut. Kirjastosta ensimmäisä kirjoja olivat Tammen kirjat, joissa oli kultainen selkämys. Niistä erityisesti kirja, jossa palokunta tulee paikalle. Paloautot oli kivan näköisiä ja kuvat hyviä, tarina vetävä. ja toisaalta ihan hirveän pelottava (ei varmaan muille, mutta pelkäsin tulipaloa, koska en ymmärtänyt miten jonkun talo voi ykskaks roihahtaa).[/quote
Ursulat luettu!
Kotona luin esim. kaikki Enid Blytonin kirjasarjat.
Kavereiden kanssa luettiin metsässä pornolehtien novelleja, joita löytyi usein läheisestä opiskelija-asuntolan lehtiroskiksesta. Mielekkäitä oli nekin uteliaalle esiteinipojalle. ;)
Keskiyön kansaa, John Masefield.
C. S. Lewisin Narnia-kirjat! Rakastin niitä!
Enid Blytonin Viisikot ja Salaisuus-sarja
Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär, Mio poikani Mio ja Veljeni, leijonamieli
L.. M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjat
Rauha S. Virtasen Seljan tytöt
Louisa M. Alcottin Pikku naisia
Michael Enden Tarina vailla loppua ja Momo
The Babysitters Club -sarja (en muista kirjailijaa)
Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin Bertin päiväkirjat
Haluaisin sanoa myös Harry Potterit, mutta olin jo 13, kun ensimmäinen Potter ilmestyi, joten niiden lukeminen ei varsinaisesti osu minulla lapsuuteen
Neiti Etsivistä en koskaan tykännyt, en myöskään Tiinoista enkä Pikku Vampyyreistä
Tiina