Lue keskustelun säännöt.
Yrittäiskö kolmatta lasta vai ei?
17.01.2015 |
Meillä on kaksi lasta, iältään kohta 4 ja eskarilainen. Ollaan mietitty kolmatta, mutta ei osata päättää. Kahden kanssa on hyvä, auto ja asunto on sopivia ja muutaman vuoden päästä häämöttävä elämän "helppous" isojen lasten kanssa houkuttaa. Miksi siis alkaisimme alusta? Toisaalta tuntuu, että meidän jengiin sopisi hyvin vielä kolmas tyyppi ja haluttais vielä kerta kokea kaikki ja olla lasten kanssa kotona. Ja pelottaa, jos muutaman vuoden päästä harmittaa, ettei yritetty ja sitten olisikin jo liian myöhäistä. Mä olen nyt 30v, enkä haluaisi enää montaa vuotta mahdollista lapsen yrittämistä lykätä.
Olisko omia kokemuksia tai vinkkejä?
Kommentit (21)
Kuulostaa jotenkin siltä, että harmittelisit myöhemmin jos ette yritä kolmatta lasta. Jos kerran jengiin hyvin mahtuu eikä rahatilanne ole ongelma, niin hankkikaa se kolmas lapsi. Meillä on samanikäiset lapset ja aika ajoin pyörittelen mielessä ajatusta, että josko kuitenkin vielä yksi lapsi. En oikein tosissani sitä kuitenkaan mieti, olen varsin tyytyväinen nykytilanteeseen. Tähän kahteen lapseen se tulee jäämään, jaksamis-, taloudellisista ja myös urasyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin jengiin mahtui vielä se yksi! ;) Vanhemmat lapset kolmosen syntyessä 6 ja 8, vanhemmat 35. Me vaihdettiin auto ja asunto pitää myös vaihtaa noin 2-3 vuoden päästä. Mutta tää on IHANAA! En kadu.
Kannattaa miettiä rahatilannetta siten, että nuo 4v ja 6v ovat pian muotitietoisia koululaisia, joiden tarpeet ovat aivan toiset kuin nyt. Harrastukset, vaatteet, urheiluvälineet yms. ovat yllättävän kalliita ja lisäksi lähes vuosittain uusittava, jotta ne mahtuvat (esim. luistimet, sukset, lenkkarit) tai vähintäänkin muutaman kerran peruskoulun aikana. Ja kyllähän ne koululaiset tarvitsevat kännykkää ja tablettia/kannettavaa tms. Eivät ole halpoja, vaikka vain kerran peruskoulun aikana sellaisen hankkisikin (ja aikamoiset paineet kyllä uusimiseen on lasten taholta).
Se kolmas ei varmaan teidän talouttanne kaada, mutta kannattaa silti olla varma, että olette laskeneet tilanteen oikein.
meillä lapset jo 11 ja 9 ja silti kuumeilen kolmatta lasta. En tiedä vielä mitä tehdä.
Miten näitä päätöksiä tehdään? Viisaammat? Mietin kaikennäköistä asian tiimoilta, talousasiat ehkä vähiten mietityttää kun kyllä nyt kahteen olisi varaa. Kaikki alkaen tulevan lapsen terveydestä ja nykyisen perhedynamiikan rikkoutumisesta askarruttaa. Nro2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:21"]meillä lapset jo 11 ja 9 ja silti kuumeilen kolmatta lasta. En tiedä vielä mitä tehdä.
[/quote]
Täällä ihan saman ilkäiset ja samat pohdinnat!
Nämä on niitä kysymyksiä, joihin kukaan ei voi oikeastaan antaa vastauksia. Esimerkiksi joku vastasi, että kuulostaa siltä kuin kannattaisi tehdä kolmas. Itselle taas tulee heti kaikki refleksit pystyyn, että älä nyt herranen aika aloita alusta kun olet juuri pääsemässä eroon pikkulapsielämästä ja kakkosen ja kolmosen välillekin tulisi niin iso ikäero :) Nämä kun on niitä kysymyksiä, joista kaikki ajattelee eri tavalla.
Itselläni tosiaan on kolme lasta, joista nuorin neljä ja vanhin ekalla. Kolmessa lapsessa on paljon enemmän tekemistä kuin kahdessa ja mielestäni kolme lasta rikkoo perhedynamiikka enemmän kuin kaksi. Tappelun ja metelin määrä lisääntyy eksponentiaalisesti. Silti tietenkin olen tyytyväinen, että tehtiin se kolme koska uusi lapsi tarkoittaa aina uutta mahdollisuutta tutustua ja saada olla osa aivan ainutlaatuisen persoonan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen kolmanteen varmaan järkisyitä löydy,en ainakaan itse ole keksinyt... Silti kolmas on mielessä aika usein,vaikka näiden nykyisten kanssakin saa vielä valvoa.
Toiseen lapseen keksin kyllä hyviä perusteluita,ihan lähtien siitä että tuskin kukaan haluaa olla ainoa lapsi.viimeistään kun vanhemmista aika jättää,olisi kiva kun olisi joku jonka kanssa suru ja muistot jakaa...
Meillä on kolmas harkinnassa myös, ja esikoinen menee syksyllä eskariin ja kuopus täyttää keväällä neljä, eli lähes saman ikäiset lapset meillä ap. Minä keksin todella monta syytä, että miksi ei: opiskelut venyisivät (toisaalta haave on "vain" sairaanhoitajan työstä, ei pitkästä yliopistokoulutuksesta). Meillä on nyt 4h+k, eli asunto pitäisi vaihtaa sitten muutaman vuoden päästä JOS nyt kaikilla on pakko olla oma huone. Nukutaan vihdoin ja viimein yöt putkeen koko perhe. 2+2 matkustaa halvemmalla kuin 2+3, ja me tykätään matkustaa! Lisäksi haaveilemme ulkomailla asumisesta. Vieraassa maassa kolmen lapsen kanssa?! Ja, kolmas menisi hoitoon viimeistään vuoden ikäisenä, sillä kotiäidiksi en enää ryhdy.
Toisaalta taas....
- autoa ei tarvitse vaihtaa, sinne mahtuu jo nyt kolme. Auto on 2011 mallia ja velaton
- meillä on asuntolainaa jäljellä verrattain vähän, joten mahdollisuus isompaan on olemassa
- sairaanhoitajalla on "aina" töitä
- olisi niin hyviä nimiäkin vielä varastossa
- molempia kutkuttelee ajatus kaiken kokemisesta vielä kerran
Niin kuin näkyy, syyt kolmanen lapsen puolesta ei ole kovin tukevalla pohjalla, mutta jos jotain olen tämän pähkäilyn kanssa oppinut niin se on se, että tällaista päätöstä ei voi tehdä pelkältä järkipohjalta. Kadunko, ettemme enää yrittäneet? En voi (no, voin, olen 32-vuotias) lykätä tätä enää kauemmas, haluan kuitenkin tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia.
Tsemppiä ap mietintään! Itse olen ihan pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 01:45"]
Hmm. Itse varmaan tuossa tilanteessa en käyttäisi ehkäisyä, mutta en myöskään tieten tahtoen yrittäisi saada lasta. Uskoisin varmaan siihen, että jos se lapsi on tullakseen, niin se sitten tulee ns. yrittämättäkin.
[/quote]
:DD Uskomaton kommentti :D
On kyllä uskomattoman typeriä vastauksia muutamissa. Sorry vaan, ei pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oliko se niin ruusuista nykyisten kasvattaminen tähän päivään ja suhteen hoitaminen?
Minulla oli kahden lapsen kanssa vahvasti sellainen olo, että joku vielä puuttui. Kun kolmas tuli, tuo tunne hävisi ja siitä lähtien olen tiennyt, että perheemme on nyt koossa. On huikeaa saada olla kolmen erilaisen lapsen äiti. Lapset ovat toisilleen tärkeitä ja tuovat niin paljon iloa. Kuitenkin kolme on paljon, paljon enemmän kuin kaksi. Matkustaminen on kallista, harrastukset ovat kalliita ja eritoten harrastuskuljetuksia on paljon. Pelejä, turnauksia, talkoovuoroja. On myös paljon muistettavaa kouluasioiden kanssa. Ja jos joku lapsista vielä tarvitsee erityistä tukea läksyissä. Usein on huono omatunto että joku jää vähemmälle huomiolle. Toisaalta olen eri mieltä tuon yhden aiemman kirjoittajan kanssa siitä, että kaikki tarvitsisivat omat tabletit tai kannettavat. Kohtuullisuutta voi opettaa ja säästämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa pohdin/pohditaan. Järki sanoo, että ei missään tapauksessa. Meillä 2 tyttöä; ensi kuussa täyttää 3v ja 5v, joka menee syksyllä eskariin. Jotenkin tuntuu, että ympyrä ei ole vielä sulkeutunut vaikka joskus tuntuu, että 2 on ihan maximi.
Nyt saa kuitenkin nukkua hyvin, taloustilanne on kohtuullinen, omakotitalo juuri valmistunut,opiskelut on opiskeltu (kaiketi..olen sh). Toisaalta yöheräämiset, imetys, vaipanvaihdot, syöttämiset, rintatulehdus, imetyksen kivuliaisuus ekan kk aikana ( jotain käsittämätöntä+ rintatulehdus), kokoaikainen kanniskelu,1-vuotiaan uhma kiehdo yhtään..mitä enemmän kirjoitan niin ei mitään järkeä. Ainoastaan synnytyksen haluaisin vielä kerran kokea!
Hmm. Itse varmaan tuossa tilanteessa en käyttäisi ehkäisyä, mutta en myöskään tieten tahtoen yrittäisi saada lasta. Uskoisin varmaan siihen, että jos se lapsi on tullakseen, niin se sitten tulee ns. yrittämättäkin.
Jos teille kolmas lapsi joskus tulee, ette varmasti koskaan sitä lasta kadu. Jos jätätte edes yrittämättä, voitte sitä katua.
Meinasin tulla just samasta aloittaa ketjun :D
lapset 3v ja 6v. Järki sanoo että ei, mutta...
Meillä fiilis ratkaisi, isommat 8 ja 11 ja kuopus 2pv:) tilaa kerrostalokolmiosta tehdään ja vähät rahat saadaan kyllä riittämään. Kaipuu kasvoi monen vuoden kuluessa.. Ja ikää mulla 38v, voishan sitä vielä neljännenkin tehdä ;)
Ei muuta kokemusta kuin että samaa olkaa pohdittu toisen lapsen kanssa, eka 4v kuten nuorimmaisesikin. En tiedä mitä pitäisi tehdä, tai olla tekemättä. Hankala juttu.