Käsi sydämelle, kerrostaloasuja: pyritkö tietoisesti elämään hiljaisesti, vai viittaatko kintaalla muiden asumisrauhalle?
Ihmiset ovat yleensä vahvasti joko-tai tässä asiassa.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämäkö ovat ainoat vaihtoehdot? Todellakaan ei olle mikään joko-tai-asia.
Elän normaalia elämää, käyn päivätöissä, en mellasta. En minä sitä naapurien vuoksi tee. Ei heitä tarvitse sen ihmeemmin erikseen ajatella, eivät hekään ajattele minua. Kaikilla on asumisrauha.
Kyllä se oikeasti on joko-tai, aloittaja on oikeassa. Joko otat aktiivisesti naapurit huomioon tai sitten et ota. Kirjoitit, ettei naapureita tarvitse ajatella. Siis et ota heitä huomioon. Kantasi tuli selväksi.
Naapureita ei tarvitse ajatella jos elää normaalia elämää normaalissa kerrostalossa, se on vähän niinkuin kerrostalon idea. Sellaisten pitää miettiä naapureita, joilla on syystä tai toisesta häiritsevä elämän tyyli.
Pyrin elämään normaalia elämää muita talon asukkaita häiiritsemättä. Pyykkikoneeni ei hurise viikonloppuina eikä iltaisin klo 20 jälkeen. Samaa aikataulua noudatan seinien poraamisessa ja vasaroinnissa. Korkeasta iästäni huolimatta kuuloni on kunnossa, joten radion ja telkkarin äänet ovat hiljaisia.
Joko/tai, luo kuvan hissuttelijasta, tai hevimetallia rääkkäävästä puolikuurosta.
Niiden väliin jää lukematon määrä täysin normaaleja elämän ääniä. Ääripäät on harvinaisia. Lapsiperheistä kuuluu lasten ääniä ja se on ok. Juoppoperheistä kuuluu rähinää, huutoa, "kavereiden" örveltämistä porraskäytävässä ja väkivaltaa, se ei ole ok.
Minä elän normaalia elämää, en ryyppää, enkä melua. Kuuntelen musiikkia sopivalla äänenpaineella päivällä.
Kyllä elän hiljaa:
- puhun maltillisella äänenvoimakkuudella
- en huudata televisiota, radioa
- kävelen kuin kissa välttäen töminää
- lasken vettä alhaisella virtaumalla enkä ollenkaan yöllä jos mahdollista
- suljen ovet varovasti
Usein sanotaan, että normaalit elämän äänet saavat kuulua. Niihin ääniin ja niiden voimakkuuteen voi kuitenkin halutessaan vaikuttaa. Siis jos ajattelee naapureitaan. Yksinkertaista.
Hiljaisesti. Ainoa "häiriö" on, että käyn terveyssyistä suihkussa vasta juuri ennen nukkumaanmenoa, joka ajoittuu siis noin puolenyön tai kello yhden tienoille. Tosin sen verran uusi talo, ettei muiden naapureiden suihkuttelut kuulu meikäläisen kämppään juurikaan, joten oletan ettei omani kuulu heidän asuntoonsa.
Järjestyssäännöissä on kehotus olla käyttämättä suihkua klo 23 jälkeen ja ennen klo 7, joten varmaan olen sitten häirikkö. Lain mukaanhan suihkussa käyntiä ei voi rajoittaa, ja muutenkin naurettavaa. Toki voin mahdollisuuksien mukaan yrittää ottaa muut huomioon tässäkin asiassa, mutta en aio laittaa rytmiäni uusiksi.
Miksei musiikkia voi kuunnella kuulokkeilla? Minä kuuntelen kotona usein podcasteja ja äänikirjoja ja aina on kuulokkeet korvissa.
Ei kai koko talon tarvitse kuunnella sinun lempimusiikkiasi?
Eletään elämäämme. Asutaan pohjakerroksessa, joten ihan kaikki äänet ei samalla tavalla kuulu muille kuin esimerkiksi meidän yläkerran kantapääastujanorsun äänet kuuluu.
Käytävässä ohjeistan olemaan normaalisti. Ilta-aikaan sama homma. Pyydän lapsia olemaan hiljempaa hyvin usein, mutta en ajattele ensisijaisesti naapureita, vaan omia ja oman perheenjäsenten hermoja.
Meillä esikoinen soittaa viulua, ja on meillä pianokin. Onneksi tämä asumismuoto on vain väliaikaista, koska pianon soiton opettelu on jotenkin tylsää, kun alitajuisesti tietää että se kuuluu muihinkin asuntoihin. Sitä haluaisin vain pimputella kunnes menee oikein.
Toki
Jo teininä olin se, joka hääti hiljaisuuden alettua kaverit ulos bileistä( aloitettiin siis ajoissa ja lopetettiin myös)
Ja nykyisessä talossani tämä tuntuu olevan selvää kaikille, että naapureita kunnioitetaan.
Ja näin kolmannesta kerroksesta voin kertoa, että kyllä alapuolelta kuuluu tömistykset tänne ylöskin (ylin kerros siis).
Mutta tuskin nyt edes tömistätte.
Vierailija kirjoitti:
Pyrin elämään normaalia elämää muita talon asukkaita häiiritsemättä. Pyykkikoneeni ei hurise viikonloppuina eikä iltaisin klo 20 jälkeen. Samaa aikataulua noudatan seinien poraamisessa ja vasaroinnissa. Korkeasta iästäni huolimatta kuuloni on kunnossa, joten radion ja telkkarin äänet ovat hiljaisia.
mulla taas pyykkikone hurisee koko viikonlopun kun harvoin viikolla oon ennen ysiä kotona joten viikonloppu on ainut mahdollisuus pestä ja pyykkiä tulee paljon, kun molemmat pojan kanssa urheillaan paljon.
En erikseen ota naapureitani huomioon normaaliarjessani, mutta elämäntyylini yleisesti ottaen on hiljainen; minulla ei käy äänekkäitä vieraita, en biletä, ei ole koiraa joka haukkuisi, emme riitele lapsen kanssa kovaan ääneen jne. Mökille kun menen käymään, siellä kyllä huudatan musiikkia niin kovalla kuin haluan ja teen muutakin äänekästä kun siihen kerrankin on tilaisuus. Jos olisi varaa valita, asuisin mieluiten sellaisessa paikassa jossa voisin halutessani möykätä niin paljon kuin haluan. Tykkäisin kovasti laulaa ääneen (minulla on kova ja kantava ääni) sekä soittaa musiikkia lujalla. Mutta ymmärrän, että kerrostalossa en voi näin toimia vaan minun pitää säästää tällaiset toiminnot autoon ja mökille. Onneksi on tuo mökki keskellä ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyrin elämään normaalia elämää muita talon asukkaita häiiritsemättä. Pyykkikoneeni ei hurise viikonloppuina eikä iltaisin klo 20 jälkeen. Samaa aikataulua noudatan seinien poraamisessa ja vasaroinnissa. Korkeasta iästäni huolimatta kuuloni on kunnossa, joten radion ja telkkarin äänet ovat hiljaisia.
mulla taas pyykkikone hurisee koko viikonlopun kun harvoin viikolla oon ennen ysiä kotona joten viikonloppu on ainut mahdollisuus pestä ja pyykkiä tulee paljon, kun molemmat pojan kanssa urheillaan paljon.
Niin no ei kyllä olekaan mitään syytä miksei pesukonetta saisi käyttää viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elän hiljaa:
- puhun maltillisella äänenvoimakkuudella
- en huudata televisiota, radioa
- kävelen kuin kissa välttäen töminää
- lasken vettä alhaisella virtaumalla enkä ollenkaan yöllä jos mahdollista
- suljen ovet varovasti
Voisitko muuttaa naapuriini, pliis.
Sen jälkeen kun alakertaan muutti ikiremontoija, joka on tämänkin aamun poraillut ja hakannut, en ole oikein ollut motivoitunut hissuttelemaan varpaillani edes yöaikaan. Jos eivät saa remonttiaan valmiiksi vuosiin, ei tarvitse minunkaan olla korottamatta ääntäni tai varoa muitakaan ääniä.
Taloomme on äskettäin muuttanut ihmisiä, jotka rappukäytävässä kulkiessaan kuulostavat kuin hevonen mennä kopsuttelisi portaissa. Tälläistä ei ole ollut koskaan ennen. Onko puukengät tulleet uudestaan muotiin?
Sillä tavalla kyllä että en paisko mitään, en huuda(jos ei oikeasti ole aihetta) en melua, enkä hakkaa kantapäitäni lattiaan. Tämän pitää riittää.
Kertokaahan, kannattaisiko yläasteelle menevältä pojalta yrittää kitkeä kanta-astumista pois jo nyt? Luultavastihan hän menee kerrostaloon kuitenkin asumaan seuraavaksi. Nyt siis ok-talossa asumme, ja sanon kyllä jo välillä ettei tarvitse hakata jalkoja liikkuessa.
Elän rauhallisesti. Kerrostalossa on järjestyssäännöt. Joka ei niitä noudata saa melko nopeasti kerätä kimpsunsa ja kampsunsa muualle. Simppeliä.
Otan aina muut huomioon. Meillä on hiljainen talo missä kaikki asukkaat osaa elää niin ettei häiritse muita niin haluan itsekin kunnioittaa heidän kotirauhaansa.
Lähden aamuisin viideltä töihin niin en pidä kotona meteliä, suljen oven hiljaa ja kuljen rappukäytävässä varoen etten herätä muita.
Normaalit elämisen äänet meiltä tietysti kuuluu päiväaikaan, askeleita, televisio ja kolinaa siivotessa tms, mutta hiljennytään aina kymmeneltä ja nautitaan yöllä hiljaisuudesta koko talossa.