Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko lapsi sisaruksen?
14.01.2015 |
Olen puolivuotiaan lapsen äiti. Minulle on aina ollut jotenkin itsestäänselvyys, että hankimme mieheni kanssa ainakin kaksi lasta, muutaman vuoden ikäerolla, jotta heistä olisi seuraa toisilleen. Minulla on sisaruksia, ja heistä on ollut paljon seuraa ja apua niin aikuisiällä, kuin lapsuudessa. Nyt olen vain alkanut miettiä, että haluanko toista lasta. Olen käynyt lapsen kanssa kerhoissa ja kahviloissa, ja kaikki kahden lapsen äidit ovat niin hermoraunioita. Vanhempi viilettää tollon koppina ympäriinsä ja äiti karjuu naama sinisenä perään, samalla imettäen vauvaa. Minä en tahdo sellaista! Onko kahden pienen kanssa elo hankalaa? Muuttuuko siinä äiti väkisin huutavaksi homssuiseksi hermoraunioksi? Tarvitseeko lapsi sisaruksia?
Kommentit (24)
Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta on hullua että ihmiset tekevät lisää lapsia vain sen takia jotta esikoinen saisi sisaruksen. Me ei haluta toista lasta joten ei sellaista tehdä, yksi on hyvä meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä tarvitse. Minusta ideaalisin tapa syntyä tähän elämään, on syntyä ainoaksi toivotuksi ja rakastetuksi lapseksi, jonka hyvinvoinnista vanhemmat (joskus ehkä vain toinenkin, jos jokin tilanne on siihen johtanut) kantavat maanläheisellä ja elämänviisaalla otteella vastuuntuntoisesti huolta. Sehän ei tarkoita mitään vääränlaista "pilalle lellimistä", jos nyt joku yksoikoisempi niin luulee.
Minun kokemukseni mukaan sisarukset ovat lähinnä vain traumojen lähde ja riesa, tänne sen voin suoraan sanoa. Noin siis on etenkin jos perhe on epätoimiva, niin sisarusten välinen oleminen voi vailla kunnollista lempeän älykkään aikuisen johtamista muuttua kuin viidakon lakien alaiseksi toiminnaksi; kaikki herkkä runnotaan ja alistetaan, äänekkäin, röyhkein ja tyhmin rulaa - siis omasta mielestään.
Mun mielestä on kiva, jos on sisaruksia.
Joku niitä kaipaa ja toinen ei.
onneks me ei olla jumalia.
jotenkin niin kaikkivoipaisuudesta tuntuu ihmiset olevan...entäs jos on pari lasta ja äiti karjuu.
elämää se kuitenkin on.
ei kaikki äidit karju. Eikä koko ajan.
ja mikä se traumoja tuottaa ? Mikä kenellekin...toiselle se, että oli niin ujo ainoa lapsi, että ahdisti kun piti aina hakea kaverit. Tai sit olla käsin ja toista ahdisti, se kun sisaruksen kanssa poti riidellä tai jäi alakynteen.
kai se on niin, ertä kukin syntyy sellaiseen perheeseen kuin syntyy.
äsit on ainakin turha itsekä ja voivotella...että voi voi kun tuli tehtyä noin ja noin...jokaisella syntyneellä lapsella on oikeus hyvään kohteluun. Siinä vaiheessa on väärin ruveta katumaan ja pitämään lasta Janin hankittuna leluna,monta haluais palauttaa.
aikuisella on vastuu...teki sit kuinka vaan...yks tai kaks tai kolme tai neljä tai viis..tai ei yhtään.
ehkei kannata ihan hirveesti miettiä. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.
nykyajan riesa on , että me liian paljon voidaan mukamas valita. Kun osattaisiin keskittyä siihen elämiseen, niin se olis se juttu.. Tähän hetkeen.
Mun mielestä on kiva, jos on sisaruksia.
Joku niitä kaipaa ja toinen ei.
onneks me ei olla jumalia.
jotenkin niin kaikkivoipaisuudesta tuntuu ihmiset olevan...entäs jos on pari lasta ja äiti karjuu.
elämää se kuitenkin on.
ei kaikki äidit karju. Eikä koko ajan.
ja mikä se traumoja tuottaa ? Mikä kenellekin...toiselle se, että oli niin ujo ainoa lapsi, että ahdisti kun piti aina hakea kaverit. Tai sit olla käsin ja toista ahdisti, se kun sisaruksen kanssa poti riidellä tai jäi alakynteen.
kai se on niin, ertä kukin syntyy sellaiseen perheeseen kuin syntyy.
äsit on ainakin turha itsekä ja voivotella...että voi voi kun tuli tehtyä noin ja noin...jokaisella syntyneellä lapsella on oikeus hyvään kohteluun. Siinä vaiheessa on väärin ruveta katumaan ja pitämään lasta Janin hankittuna leluna,monta haluais palauttaa.
aikuisella on vastuu...teki sit kuinka vaan...yks tai kaks tai kolme tai neljä tai viis..tai ei yhtään.
ehkei kannata ihan hirveesti miettiä. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.
nykyajan riesa on , että me liian paljon voidaan mukamas valita. Kun osattaisiin keskittyä siihen elämiseen, niin se olis se juttu.. Tähän hetkeen.
Ei tarvitse, ei lasta pidä tehdä muuta kuin vilpittömästä halusta saada sellainen. Meillä se tarkoittaa sitä että meitä on äiti, isä ja 4v poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua aina naurattaa tuo "jotta lapsella on seuraa sisarestaan" syy toisen lapsen hankkimiselle. Itselläni on kaksi veljeä eikä todellakaan tulla toimeen, ei vielä näin aikuisenakaan. Ei se mikään automaatio ole että sisaruksista tulee läheiset.
Ei. mutta voi kaivata sisarusta. Tiedän yhden ainoan lapsen joka on sanonut että kaipasi aina sisarusta. Ja on siksi hankkinutkin kolme lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsee. Edes yhden lähes saman ikäisen. Olen itse ainoa lapsi ja todella kärsin ja surin sitä. Omia lapsia mulla on 2 ja voin sanoa, että heillä on ollut paljon iloa ja hyötyä toisistaan.
Ei.
Itse olen ainokainen enkä ole vielä lähes 40-vuotiaana kertaakaan kaivannut sisarusta.
Itselläni on monta lasta mutta salaa olen sitä mieltä että jokainen lapsi ansaitsisi saada olla ainokainen, omaa itsekkyyttäni olen halunnut monta, toivottavasti kokevat toisensa rikkautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhemman pitäisi karjua tulipunaisena... Anteeksi yleistyksestä, mutta usein hermona oleminen johtuu hormonien lisäksi liiasta tarkkuudesta. "Älä tee sitä! Älä tee tätä! On pakko tehdä sitä, on pakko tehdä niin ja näin!"
Eiköhän se ole selvää, että tällainen elämäntapa vanhempana vie voimat ajan kuluessa. Siksi on tärkeää joskus osata antaa olla ja rauhoittua. "Maitoko kaatui? Siivotaan se yhdessä."
No ei sillä ole väliä. Itsellä kaksi sisarusta enkä ole heidän kanssaan erityisen läheinen.. johtuen ehkä myös isosta ikäerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä tarvitse. Minusta ideaalisin tapa syntyä tähän elämään, on syntyä ainoaksi toivotuksi ja rakastetuksi lapseksi, jonka hyvinvoinnista vanhemmat (joskus ehkä vain toinenkin, jos jokin tilanne on siihen johtanut) kantavat maanläheisellä ja elämänviisaalla otteella vastuuntuntoisesti huolta. Sehän ei tarkoita mitään vääränlaista "pilalle lellimistä", jos nyt joku yksoikoisempi niin luulee.
Hienosti sanottu. Tämä kuvaa hyvin sitä ajatusta, joka minulla on yhden lapsen vanhempana.
Voi hankkia useita lapsia tai ei yhtään. Kaikki perheet ovat yksilöllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on neljä lasta ja en oo ikinä käyny perhekahvilassa vaikka isohkossa kaupungissa olenkin asunut. Musta ne on luusereiden paikkoja. Pikkurouvat pyntättyinä vaihtaa kakkan väristä mielipiteitään.
Katson aina ymmälläni ja säälien monilapsisia äitejä vankkuriensa ja pakoonjuokseviensa kanssa. Miksi kukaan lähtisi sellaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta ja en oo ikinä käyny perhekahvilassa vaikka isohkossa kaupungissa olenkin asunut. Musta ne on luusereiden paikkoja. Pikkurouvat pyntättyinä vaihtaa kakkan väristä mielipiteitään.
Hei haloo! Kaikki omalla tyylillään!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta ja en oo ikinä käyny perhekahvilassa vaikka isohkossa kaupungissa olenkin asunut. Musta ne on luusereiden paikkoja. Pikkurouvat pyntättyinä vaihtaa kakkan väristä mielipiteitään.
Toivottavasti lapsillesi luot vähän vähemmän mustavalkoista ajatustapaa ihmisistä.
Ei ole hyvä olla omien mielikuvien vanki
Vierailija kirjoitti:
Katson aina ymmälläni ja säälien monilapsisia äitejä vankkuriensa ja pakoonjuokseviensa kanssa. Miksi kukaan lähtisi sellaiseen?
Lapsillakin on eri persoonallisuuksia. Oletko koskaan huomannut? Kaikki ei kirmaa, kun taas joillakin on villin lännen luonne.
Minä taas olen nähnyt paljon iloa ja onnea useista lapsista ja perheitä, joissa siitä iloitaan. Ja nähdään ne hyvät asiat, vaikka välillä väsyttääkin.
Oma valinta on ollut kuitenkin yksi lapsi. Se on kuitenkin vain meidän perheen valinta, en näe peikkoja isoissa perheissä ( millaisessa itsekin olen kasvanut)
Ei.