Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiys aiheuttaa masennusoireita
03.11.2021 |
Niin. Tuntuu vaan siltä kuin omasta minuudesta ei olisi mitään jäljellä. Kaikki mikä oli itselle ennen tärkeää, on poissa. Nyt on vaan järkyttävän pitkiä päiviä kotona kiukuttelevan taaperon kanssa ja huonosti nukuttuja öitä. Olen vain äiti. Omille unelmille on aikaa ja jaksamista varmaan sitten eläkeikäisenä seuraavan kerran. Olen katkeroitunut miehelleni, jonka elämää lapsi ei samalla tavalla mullistanut.
Ja kyllä, lapsi on menossa päiväkotiin sitten, kun vain saamme paikan. Ja rakastan lasta kaikesta huolimatta. En kuitenkaan ajatellut, että äitiys tarkoittaisi tällaista totaalista minuuden menettämistä. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten näiden ajatusten kanssa pysty täyttämään äitiyden ideaalia. Ja eiköhän myös tähän viestiketjuun joku tule heti ensimmäiseksi haukkumaan kuinka nykynuoret eivät jaksa mitään tai että mitäs menit lapsen hankkimaan, huono äiti.
Kommentit (31)
Ei, kyllä kaikki tunteet on ok. Kotiäitiys ei tietenkään kaikilla aiheuta masennusta, mutta elämänmuutokset on siitä vänkiä, että kukin meistä kokee ne omalla laillaan.
Esimerkiksi minä nautin oikein kovastikin hoitovapaalla olosta, vaikka olen akateemisesti koulutettu asiantuntija-ammatissa oleva uranainen. Koin omien lasten kasvatuksen erittäin motivoivaksi ja tärkeäksi asiaksi: se on ihan akateeminen oppialakin - kasvatus, lastenpsykiatria - joten ei sitä kannata aliarvostaa. Kuka vaan voi hoitaa lastenhoidon perusasiat, mutta kuka vaan ei kasvata lasta hyvin.
Paljon enemmän stressasin palattuani töihin. Oli koko ajan tunne, että olen väärässä paikassa: duunissa oli olo, että mitä helv..tiä teen täällä, kun rakkaat lapset ovat vieraan hoidossa täydessä ja hälyisässä pk-ryhmässä? Kotona oli olo, että pitäisi panostaa duuniin enemmän. Laihduin ekan puolen vuoden aikana 5 kg pelkästä stressistä.
Kotonaviihtymisessä auttoi, että olin ehtinyt lapsia saadessani tehdä uraa jo toistakymmentä vuotta ja duuni odotti hoitovapaalta palaajaa, ei tarvinnut stressata sitä, mistä "jää paitsi".
Monella ei kumminkaan ole asiat yhtä rennosti. On määrä-aikaisia, pätkätyöläisiä, naisia joilla on koulutus pahasti kesken.
Lisäksi paljon riippuu lähipiiristä, Miten puoliso kannustaa? Onko samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä, vai oletko lapsijuttuinesi anomalia ja yksin?
Kannattaa miettiä omaa motivaatiotaan ja sitä, voisiko arkea helpottaa.
Miten voisit saada aikaa itsellesi, kyllähän puolisokin voi hoitaa lasta iltaisin ja viikonloppuisin niin, että voit harrastaa ja tavata ystäviä.
Kannattaa myös muistaa, että synnytysmasennus voi puhjeta viipeelläkin. Tai pienten lasten äitiKIN voi ihan lastenhoitotilanteesta riippumatta (siis siitä onko töissä vai kotona) sairastua masennukseen. Niihin kannattaa matalalla kynnyksellä hakea apua - ja silloin ongelman tunnistamista ei välttämättä - anteeksi vaan - auta, jos kuvittelee, että se johtuu VAIN elämäntilanteesta ja korjaantuu automaattisesti töihin palaamalla. Kotiäitiys kun ei ole mikään masennuksen syy, kenties mahdollistaja sen sijaan kyllä.
Tsemppiä, kannattaa pyrkiä siis muuttamaan elämää muutoinkin kuin vain töihinpaluun osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jepjep, kyllä se teidän duuni onkin ainoa tärkeä asia. Ja se palkka. Mitä lapsista, ne tulee ja menee. Juur se teidän palkkaduuni on tärkeää ja se jää teitä muistelemaan sitten kun ootte haudassa. Haloo nyt.
Just sunlaisten takia äidit päätyy tosi epätoivoisiin ja peruuttamattomiin tekoihin. Kiiltääkö sun oma kruunu nyt riittävästi?
Puhu asiasta neuvolassa.
Hae apua MLLstä ja Äimästä (Äidit irti masennuksesta tjsp) tai seurakunnasta jos se on sulle läheinen.
Selvitä omalla paikkakunnallasi onko siellä MiB - Mothers in Business. Tuo olis pelastanut mun mielenterveyden kotiäitinä, jos silloin olis jo toimintaa ollut.
Älä jää yksin vatvomaan, tuo tilanne on yllättävän yleinen eikä siinä ole mitään hävettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jepjep, kyllä se teidän duuni onkin ainoa tärkeä asia. Ja se palkka. Mitä lapsista, ne tulee ja menee. Juur se teidän palkkaduuni on tärkeää ja se jää teitä muistelemaan sitten kun ootte haudassa. Haloo nyt.
Just sunlaisten takia äidit päätyy tosi epätoivoisiin ja peruuttamattomiin tekoihin. Kiiltääkö sun oma kruunu nyt riittävästi?
Millä tavalla mä tässä kruunuani muka kiillotan? En missään väitä olevani täydellinen äiti tai ihminen. Sanon vaan, että nykyajan nuorilla naisilla on väärät prioriteetit. Ei tartte olla uratykki ja aika helv.etin harva oikeasti edes tekee merkittäävä uraa - tai ansaita kymppitonnia kuussa. Oman lapsen kasvattaminen ja hyvä hoito on silti arvokkaampaa kuin mikään tollanen. Jos sitä ei ymmärrä, ei kannattaisi oikeastaan edes hankkia lapsia, koska silloin masentuu kotona olosta aivan satavarmasti.
Toistan: sun hautakivessä ei ole pronssikylttiä sun ansioistasi duunissa. Sua ei kukaan siellä jää kaipaamaan. Lapsesi ja lapsenlapsesi toivon mukaan jäävät. Muuta näkökulmaasi ja ymmärrä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ei raha. Läheiset.
Nämä vanhemman polven kommentit ovat niin ikäviä. Aikaisemmin äitiyteen kuului automaattisesti juuri se, että äidit luopuivat kaikesta omasta ja isät saivat jatkaa harrastuksiaan. Ääretön uhrautuvuus, joka paistaa myös tästä kommentista läpi. Historia on täynnä esimerkiksi naispuolisia taiteilijoita, joiden ura loppui äitiyteen. Ilmeisesti tämä on kommentoijan ideaali?
En ole uratykki, vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa. Koulutettu olen kyllä ja työni on hyvin kiinnostavaa. Mutta ei tässä ole kyse pelkästä työstä, vaan identiteetistä yleensä. Esimerkki: Iltaisin olen niin väsynyt, etten jaksa edes lukea, vaikka se oli minulle entisessä elämässä tärkeää. Kuka minä olen, kun olen pelkästään äiti?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jepjep, kyllä se teidän duuni onkin ainoa tärkeä asia. Ja se palkka. Mitä lapsista, ne tulee ja menee. Juur se teidän palkkaduuni on tärkeää ja se jää teitä muistelemaan sitten kun ootte haudassa. Haloo nyt.
Just sunlaisten takia äidit päätyy tosi epätoivoisiin ja peruuttamattomiin tekoihin. Kiiltääkö sun oma kruunu nyt riittävästi?
Millä tavalla mä tässä kruunuani muka kiillotan? En missään väitä olevani täydellinen äiti tai ihminen. Sanon vaan, että nykyajan nuorilla naisilla on väärät prioriteetit. Ei tartte olla uratykki ja aika helv.etin harva oikeasti edes tekee merkittäävä uraa - tai ansaita kymppitonnia kuussa. Oman lapsen kasvattaminen ja hyvä hoito on silti arvokkaampaa kuin mikään tollanen. Jos sitä ei ymmärrä, ei kannattaisi oikeastaan edes hankkia lapsia, koska silloin masentuu kotona olosta aivan satavarmasti.
Toistan: sun hautakivessä ei ole pronssikylttiä sun ansioistasi duunissa. Sua ei kukaan siellä jää kaipaamaan. Lapsesi ja lapsenlapsesi toivon mukaan jäävät. Muuta näkökulmaasi ja ymmärrä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ei raha. Läheiset.
Olet kyllä uskomaton ääliö, jos et tajua ettei tässä ole kyse mistään urasta. Vaan siitä omasta minuudesta, koko persoonasta, joka tuntuu katoavan kun elämässä ei ole muuta kuin se lapsi. Ei, töihin paluuta ei odoteta siksi, että se ura olisi tärkeää. Vaan siksi, että saisi edes jotain omaa, kodin ulkopuolista, palan sitä entistä elämää takaisin. Ei se tee lapsista yhtään vähemmän rakkaita, vaikka vanhempi toivoo välillä saavansa tuntea olevansa myös muuta kuin äiti tai isä. Lisäksi pienen lapsen hoitaminen ei ole kovin kiitollista puuhaa - positiivista palautetta ei yleensä koskaan tule mistään, ainoastaan haukkuja ja kaltaistesi besserwissereiden ylenkatsetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle täydet tsempit ja sympatiat! Minulla oli vähän samanlaista hukkumisen tunnetta kun olin kotona kahden kanssa, ja mies kulki työmatkoilla. Todellakin se katkeruus oman elämän menettämisestä nosti päätään. Olin vieläpä aivan hirvittävän väsynyt, kun kuopus valvotti niin paljon, eikä mies tajunnut tilannetta ollenkaan. Eikä siinä uupumuksen aivosumussa oikein ollut voimia vaatia apua tai ymmärrystä, joten jotenkin vain soudettiin läpi sen. Nyt se on jo takana päin, löysin mukavan työpaikan ja todellakin nautin siitä, että saan olla muutakin kuin äiti, jutella kollegoiden kanssa ja ihan vaan syödä ja käydä vessassa rauhassa. Ja sitten on ihana palata kotiin rakkaiden lasten luo illalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää mennä vauva uintiin? Leikkipuistojen vauva kerhot? ymm. Äitiys ei tarkoita etteikö lapselle ja äidille oli virikeitä ,vieläpä ilmasiksi!Lapsia on kiva tehdä.Totus tuleekin esille kun syntyy. Joudut hänestä huolehtii 7 päivää/ 24h.Ei pääsekään shopailee, lounalle ymm.Äiti lapsi kahviloita on,vuoro vaikutusta muiden samassa asemassa olevien kanssa.Mikä estää menemästä sinne.?Jokaisen neuvolan kuin leikkipuiston ilmotustaulut on tietoja kerhot ymm. Jos viitsit mennä katsomaan?Eikä elä vain somessa,josta aikaa lapsi vie!Asukastalot on vaikka mitä.Heidänkin ovissa tiedot, EI maksa muuta vaivaa kun mennä lapsesi kanssa sinnekin.
Onko paha olla? Ehkä tämä kommentti vähän edes helpotti? Samat sanat numerolle kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää mennä vauva uintiin? Leikkipuistojen vauva kerhot? ymm. Äitiys ei tarkoita etteikö lapselle ja äidille oli virikeitä ,vieläpä ilmasiksi!Lapsia on kiva tehdä.Totus tuleekin esille kun syntyy. Joudut hänestä huolehtii 7 päivää/ 24h.Ei pääsekään shopailee, lounalle ymm.Äiti lapsi kahviloita on,vuoro vaikutusta muiden samassa asemassa olevien kanssa.Mikä estää menemästä sinne.?Jokaisen neuvolan kuin leikkipuiston ilmotustaulut on tietoja kerhot ymm. Jos viitsit mennä katsomaan?Eikä elä vain somessa,josta aikaa lapsi vie!Asukastalot on vaikka mitä.Heidänkin ovissa tiedot, EI maksa muuta vaivaa kun mennä lapsesi kanssa sinnekin.
No, korona-aikaan näitä ei ole samalla lailla ollut. Eikä kaikki niissä viihdy, eikä se ole muutenkaan sama asia kuin omat harrastukset. Minun kotiäitiajan nuo kerhot kyllä pelasti, kun sain välillä katsella muitakin seiniä kun ne omat ja jutella aikuisten kanssa. Mutta silti kyllä kaipasin muutakin elämää, hetkeä ettei kukaan olisi mitään vailla ja muitakin puheenaiheita kuin lastenvaatteet, vauvaharrastukset tai imetyssuositukset, pottailu ja vaippailu ja mitä näitä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jepjep, kyllä se teidän duuni onkin ainoa tärkeä asia. Ja se palkka. Mitä lapsista, ne tulee ja menee. Juur se teidän palkkaduuni on tärkeää ja se jää teitä muistelemaan sitten kun ootte haudassa. Haloo nyt.
No et nyt tajua mitään mutta ei se mitään
Naisilla on täysin epäreilu tilanne: he ovat sekä työntekijöitä että äitejä. Miehet tulee paikalle kun jaksaa ja ehtii.
Syy on miesten, kylmästi. Antavat naistensa uupua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakastan lasta kaikesta huolimatta". Ei hyvin mene.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää mennä vauva uintiin? Leikkipuistojen vauva kerhot? ymm. Äitiys ei tarkoita etteikö lapselle ja äidille oli virikeitä ,vieläpä ilmasiksi!Lapsia on kiva tehdä.Totus tuleekin esille kun syntyy. Joudut hänestä huolehtii 7 päivää/ 24h.Ei pääsekään shopailee, lounalle ymm.Äiti lapsi kahviloita on,vuoro vaikutusta muiden samassa asemassa olevien kanssa.Mikä estää menemästä sinne.?Jokaisen neuvolan kuin leikkipuiston ilmotustaulut on tietoja kerhot ymm. Jos viitsit mennä katsomaan?Eikä elä vain somessa,josta aikaa lapsi vie!Asukastalot on vaikka mitä.Heidänkin ovissa tiedot, EI maksa muuta vaivaa kun mennä lapsesi kanssa sinnekin.
Kyllä, jos äiti kaipaa esimerkiksi tutkimukseen keskittynyttä työtään tai vanhoja älyllisiä harrastuksia, vastaus on vauvauinti!
Myös tämä on ihmeellinen mielikuva, että ilkeät nykyjan äidit haluavat shoppailemaan ja juomaan lattekahvia lapsen hoidon sijaan. (Nämähän ovat muuten sellaisia asioita, joita voi tehdä lapsen kanssa. Keskittymistä vaativia asioita taas ei voi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja en ole lasten syntymän jälkeen tehnyt muuta kuin duunia ja hoitanut lasten asioita. Muutaman kerran olen päässyt leikkimään yh-iskää muutamien viikkojen pätkiä ja paljon mieluummin olisin lasten kanssa kotona kuin töissä. Hei valoja nyt päälle ap.
Olen muutamia ketjuja lukenut tänään läpi tältä palstalta ja ihan älytöntä minkälaisista asioista naiset tekee elämän mullistavia ongelmia. Ei käy järkeen.
Kaikella kunnioituksella - jos et ole ollut lapsen tai lasten kanssa yksinään kotona yli vuotta, et voi tietää mistä tässä puhutaan. Muutama viikko on aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja en ole lasten syntymän jälkeen tehnyt muuta kuin duunia ja hoitanut lasten asioita. Muutaman kerran olen päässyt leikkimään yh-iskää muutamien viikkojen pätkiä ja paljon mieluummin olisin lasten kanssa kotona kuin töissä. Hei valoja nyt päälle ap.
Olen muutamia ketjuja lukenut tänään läpi tältä palstalta ja ihan älytöntä minkälaisista asioista naiset tekee elämän mullistavia ongelmia. Ei käy järkeen.
Hei valoja päälle itelles. Et tajua ollenkaan mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja en ole lasten syntymän jälkeen tehnyt muuta kuin duunia ja hoitanut lasten asioita. Muutaman kerran olen päässyt leikkimään yh-iskää muutamien viikkojen pätkiä ja paljon mieluummin olisin lasten kanssa kotona kuin töissä. Hei valoja nyt päälle ap.
Olen muutamia ketjuja lukenut tänään läpi tältä palstalta ja ihan älytöntä minkälaisista asioista naiset tekee elämän mullistavia ongelmia. Ei käy järkeen.
Kaikella kunnioituksella - jos et ole ollut lapsen tai lasten kanssa yksinään kotona yli vuotta, et voi tietää mistä tässä puhutaan. Muutama viikko on aivan eri asia.
Kuten kaikki työttömätkin laulavat ”jos et oo ollu työttömänä x aikaa et voi tietää mistä puhut.”
Samalla perusteella voi perustella sen että te ette ymmärrä sitä tilannetta jossa olette töissä ja hoidettu lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää mennä vauva uintiin? Leikkipuistojen vauva kerhot? ymm. Äitiys ei tarkoita etteikö lapselle ja äidille oli virikeitä ,vieläpä ilmasiksi!Lapsia on kiva tehdä.Totus tuleekin esille kun syntyy. Joudut hänestä huolehtii 7 päivää/ 24h.Ei pääsekään shopailee, lounalle ymm.Äiti lapsi kahviloita on,vuoro vaikutusta muiden samassa asemassa olevien kanssa.Mikä estää menemästä sinne.?Jokaisen neuvolan kuin leikkipuiston ilmotustaulut on tietoja kerhot ymm. Jos viitsit mennä katsomaan?Eikä elä vain somessa,josta aikaa lapsi vie!Asukastalot on vaikka mitä.Heidänkin ovissa tiedot, EI maksa muuta vaivaa kun mennä lapsesi kanssa sinnekin.
No, korona-aikaan näitä ei ole samalla lailla ollut. Eikä kaikki niissä viihdy, eikä se ole muutenkaan sama asia kuin omat harrastukset. Minun kotiäitiajan nuo kerhot kyllä pelasti, kun sain välillä katsella muitakin seiniä kun ne omat ja jutella aikuisten kanssa. Mutta silti kyllä kaipasin muutakin elämää, hetkeä ettei kukaan olisi mitään vailla ja muitakin puheenaiheita kuin lastenvaatteet, vauvaharrastukset tai imetyssuositukset, pottailu ja vaippailu ja mitä näitä nyt on.
Aivan helvettiä oli joku äitilapsijumppa jossa kuolaavat vääntyilevät puolivuotiaat istuvat ringissä ja vanhemmille lässytetään. Aivosolujen kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja en ole lasten syntymän jälkeen tehnyt muuta kuin duunia ja hoitanut lasten asioita. Muutaman kerran olen päässyt leikkimään yh-iskää muutamien viikkojen pätkiä ja paljon mieluummin olisin lasten kanssa kotona kuin töissä. Hei valoja nyt päälle ap.
Olen muutamia ketjuja lukenut tänään läpi tältä palstalta ja ihan älytöntä minkälaisista asioista naiset tekee elämän mullistavia ongelmia. Ei käy järkeen.
Haha! Hahahahaha!
Mansplaining, loistoesimerkki.
En tullut haukkumaan vaan tsemppamaan. Samoja ajatuksia täälläkin. Vanhempainvapaa vetelee viimesiään ja just ilmotin töihin jatkavani muutaman kuukauden hoitovapaalla. Mietin teinkö virheen siinä, toisaalta sais edes jotain minuudestaan takaisin, kun menis töihin.