Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Itse välttäisin tautologiaa, eli tyyliin Antti Anttila ja Pekka Pekkarinen.
Jos kaikki nimet alkavat samalla kirjaimella, lopputulos voi olla vähän koominen, varsinkin jos nimet ovat kovin erikoisia: Adele Aurora Arabella Anttila.
Välttäisin myös liian samanlaisia etu -ja toisia nimiä: Isabella Isadora, Emmi Emilia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsilla on nimet jotka alkavat samalla kirjaimella, niin valitse mahdollisimman erilaiset nimet.
Eli ei Emmi, Emma, Emilia tms.
Mieluummin vaikka Eerika, Essi, Emilia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä uskomatonta, että vanhemmat altistavat lapsensa kiusaamiselle antamalla junttinimiä. Tietysti ko. vanhemmat ovat itse reppanoita, jotka kokevat alemmuudentuntoa aina.
Mikä on "junttinimi"?
Kun et antanut yhtään esimerkkiä, niin vähän vaikea olla kanssasi samaa tai eri mieltä.
Lähes mitä tahansa nimeä voisi sanoa juntiksi, koko sana on niin epämääräinen ettei tarkoita enää oikein mitään. Samoin kaikki "white trash"-kommentit. Eikö jotain Jessicaa ole jo Suomessa niin paljon, ettei siitä voi päätellä mitään vanhemmista?
Minäpäs tiedän yhden vastaansanomattoman junttinimen! Tiedän nimittäin tyypin, jonka lempinimi on Juntti ja kaikki sanovat häntä siksi😁 En tiedä, mistä se on lähtenyt, varmaan vain väännös oikeasta J-alkuisesta nimestä. Asia on hänellekin ok ja lähipiiri on ilmeisesti niin tottunut, etteivät edes ajattele nimen merkitsevän jotain.
Mutta tästäkään emme pääse syyttämään vanhempia, jotka pahaa aavistamatta antoivat hänelle ihan tavallisen nimen.
Juntti on myös sukunimi. Varmasti paljon vanhempaa perua kuin tämä nykyajan tarkoitus.
Pähkäilen itse luontonimien kanssa, kun haluaisin vähän erikoisemman nimen, mutta kuitenkin sellaisen jolla on merkitys. Vaihtoehtoja on vaan niin monia. Sukunimi tyyliin Pesonen.
Mitä mieltä näistä nimistä? Mikä olisi kiva ja mitä välttäisitte?
Aamu
Kaarna, Kaisla, Kanerva, Kielo, Kuisma
Onerva, Orvokki
Paju, Pulmu, Pälvi (onko liian samanlainen kuin Päivi?)
Raita
Sade, Säde
Usva
Valo, Vuokko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
USA:ssa Pekkasta tulee Becca, eli Rebecca-nimen lyhenne.
Mutta eipä kaikkia tilanteita voi mitenkään ennakoida. Joku sanoikin jo, ettei kaikki lapset tule asumaan ulkomailla. Tietysti matkaillessa voi tulla jotain ongelmia, kun nykyiset kuusikymppiset kävivät vain Kanarialla tai Ruotsissa, ja sitä nuoremmat saattavat käydä paljonkin englanninkielisissä maissa. Sukulaisista Päivi lähti ulkomaille ja kyllähän siitä tulee Paivi ja joskus luullaan mieheksi.
Saksalainen kaveri sanoi että sille tulee Päivistä mieleen paviaani, vaikka itse en näe niissä mitään samaa. Ja toki vastaavasti Suomessa on kurjaa, jos nimi on vaikka Pierre Pascal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla alkupäässä harmiteltiin, kun lapsen nimestä on väänneetty lempinimi. Mua itseäni lapsena/nuorena harmitti, kun oli tosi tavallinen ja yleinen nimi, eikä siitä oikein millään saa väännettyä lempinimeä - eikä myöskään erittäin tavallisesta sukunimestäni. Siksipä itse nimenomaan ajattelen myös sitä, saako lapsen nimestä kivan lempinimen. Toki kiva on jokaisen henkilökohtainen mielipide, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 asiaa herättää hirveeta myötähäpeää. Toinen on se, että annetaan lapselle nimi, jonka pikkulapsi antaisi vauvanukelleen. Esim. Donna Bebiina, joka kuulostaa lähinnä aikuisviihdetähdeltä.
Toinen on sitten kaikki nimet, jotka ovat ulkolaistyylisiä ja sukunimi on sitten joku -nen -päätteinen.
Vielä kolmaskin tuli mieleen. Annetaan lapsille samantyyliet nimet ja samalla alkukirjaimella alkavat. Medän Elmo, Emil ja Eemil.
Äidin tuttavaperheessä kolme tytärtä saivat 90-luvulla nimet Jenna, Jonna ja Janna. Niitä äidin kanssa sitten ihmeteltiin oikein urakalla.
Meillä myös tuttavaperheessä Jatta, Jenna ja Janna.
Omasta mielestä vähän turhan samanlaiset. Jenna ei ollut vielä muotinimi siinä vaiheessa ja Jatta ei ole tainnut päästä siihen asemaan koskaan, syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse välttäisin naisen nimiä, jotka loppuvat O:hon, ja miesten nimiä jotka loppuvat A:han. Näissä tulee hirveästi sekaannuksia ulkomailla.
Mika, Juha, Vesa jne.
Aino, Pirkko, Vuokko jne.
Tajusin vasta enkunkielisen kaverin kanssa jutellessa, että suomenkieliset nimet ovat oudon epäjohdonmukaisia. Anne on nainen, mutta Janne miehen nimi. Veikko on poika, mutta Pirkko tyttö. Pirkka taas on poika. Ari ja Kari, Sari ja Mari.
Mistä tämä mahtaa johtua?
Vierailija kirjoitti:
Pähkäilen itse luontonimien kanssa, kun haluaisin vähän erikoisemman nimen, mutta kuitenkin sellaisen jolla on merkitys. Vaihtoehtoja on vaan niin monia. Sukunimi tyyliin Pesonen.
Mitä mieltä näistä nimistä? Mikä olisi kiva ja mitä välttäisitte?
Aamu
Kaarna, Kaisla, Kanerva, Kielo, Kuisma
Onerva, Orvokki
Paju, Pulmu, Pälvi (onko liian samanlainen kuin Päivi?)
Raita
Sade, Säde
Usva
Valo, Vuokko
Kaisla ja Usva ovat kauneimmat, muita välttäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse välttäisin naisen nimiä, jotka loppuvat O:hon, ja miesten nimiä jotka loppuvat A:han. Näissä tulee hirveästi sekaannuksia ulkomailla.
Mika, Juha, Vesa jne.
Aino, Pirkko, Vuokko jne.
Tajusin vasta enkunkielisen kaverin kanssa jutellessa, että suomenkieliset nimet ovat oudon epäjohdonmukaisia. Anne on nainen, mutta Janne miehen nimi. Veikko on poika, mutta Pirkko tyttö. Pirkka taas on poika. Ari ja Kari, Sari ja Mari.
Mistä tämä mahtaa johtua?
Aika monet suomalaiset, nykyään tavalliset, nimet ovat alunperin lempinimiä. Osa ainakin johtuu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse välttäisin naisen nimiä, jotka loppuvat O:hon, ja miesten nimiä jotka loppuvat A:han. Näissä tulee hirveästi sekaannuksia ulkomailla.
Mika, Juha, Vesa jne.
Aino, Pirkko, Vuokko jne.
Tajusin vasta enkunkielisen kaverin kanssa jutellessa, että suomenkieliset nimet ovat oudon epäjohdonmukaisia. Anne on nainen, mutta Janne miehen nimi. Veikko on poika, mutta Pirkko tyttö. Pirkka taas on poika. Ari ja Kari, Sari ja Mari.
Mistä tämä mahtaa johtua?Aika monet suomalaiset, nykyään tavalliset, nimet ovat alunperin lempinimiä. Osa ainakin johtuu siitä.
Toisaalta historiassa on jostain syystä käännetty nimiä -a loppuisiksi: Juhana (Johan), Iivana (Ivan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
Joissakin kielissä ei ole Y-äännettä ollenkaan. Eli Pyry on silloin Puru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
Joissakin kielissä ei ole Y-äännettä ollenkaan. Eli Pyry on silloin Puru.
Monissa kielissä y lausutaan i:nä = Piri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihne kirjoitti:
Alvari on suomalainen tapa sanoa nimi.
Alvar ulkomaalainenKyllä nimi kuuluu sanoa niin kuin se on, Alvar ja Alvari ovat kaksi eri nimeä. Sanotko esim. Alvari Aalto, jos puhut Alvar Aallosta?
Juuri näin. Myös Marjut muuttuu ihmeellisesti muotoon Marjutti.
Riippuu ehkä paikkakunnasta ja ihmisistä. Viimeksi 10 vuotta sitten kuulin kenenkään sanovan: "Marjutti", mutta se oli oikeastaan aika kotoisaa, koska lapsuuteni vietin sellaisella paikkakunnalla, jossa nimeni sanottiin noin. Lempi- ja haukkumanimeä tuosta on vaikea keksiä. Toki jotkut ovat yrittäneet vääntää jotakin, mutta niin vain olen viimeiset 10 vuotta ollut ihan vain Marjut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
Joissakin kielissä ei ole Y-äännettä ollenkaan. Eli Pyry on silloin Puru.
Monissa kielissä y lausutaan i:nä = Piri
Tuo olisi vähän hassu Suomessa, mutta se ei varmaan tarkoita muualla maailmassa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma. Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.
Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse mihinkään.
Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä.
Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä.
Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.
Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut.
Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti.Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä.
Asun Englannissa ja olen työssäni tavannut lapsia nimeltään mm. Angel ja Sunshine. Voin hyvin kuvitella että heille tulee nimestään vastaavia hankaluuksia.
Isotätini kertoi että hänen lapsuudessaan heillä oli ystäväperhe jolla oli poika nimeltään Armas. Nuorelle tytölle oli kuulemma noloa kutsua poikaa Armaaksi.
Vaikka se oma lapsi onkin itselle rakas ja armas sekä elämän valo ja auringonpaiste niin ei kuitenkaan kannata antaa lapselle koko elämän kestäväksi taakaksi moista nimeä.
Sunshine on aika paha, mutta Angel on aika tavallinen miehen nimi latinoilla. Vähän samaan tapaan kuin Jesus tai jopa Jesus Maria miehellä. Suomessa on kyllä en antaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 asiaa herättää hirveeta myötähäpeää. Toinen on se, että annetaan lapselle nimi, jonka pikkulapsi antaisi vauvanukelleen. Esim. Donna Bebiina, joka kuulostaa lähinnä aikuisviihdetähdeltä.
Toinen on sitten kaikki nimet, jotka ovat ulkolaistyylisiä ja sukunimi on sitten joku -nen -päätteinen.
Vielä kolmaskin tuli mieleen. Annetaan lapsille samantyyliet nimet ja samalla alkukirjaimella alkavat. Medän Elmo, Emil ja Eemil.
Äidin tuttavaperheessä kolme tytärtä saivat 90-luvulla nimet Jenna, Jonna ja Janna. Niitä äidin kanssa sitten ihmeteltiin oikein urakalla.
Meillä myös tuttavaperheessä Jatta, Jenna ja Janna.
Omasta mielestä vähän turhan samanlaiset. Jenna ei ollut vielä muotinimi siinä vaiheessa ja Jatta ei ole tainnut päästä siihen asemaan koskaan, syystä tai toisesta.
Jatta on ainakin 50- ja 60-luvuilla ja osin vielä 70-luvullakin ollut enemmän Marjatta-nimestä käytetty lempinimi kuin virallisesti annettu etunimi. Ei sitten ole myöhemminkään lähtenyt erityisesti leviämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
Joissakin kielissä ei ole Y-äännettä ollenkaan. Eli Pyry on silloin Puru.
Monissa kielissä y lausutaan i:nä = Piri
Tuo olisi vähän hassu Suomessa, mutta se ei varmaan tarkoita muualla maailmassa mitään.
Piri piri on mauste.
Ei Tittaa tai lapsiparka saa kuulla vitsejä ruotsinlavan vessanpytystä. Ja vielä pahempi jos muuttaa ruotsiin.
Ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, onko tuotemerkki tarpeeksi kuuluisa vai ei. Sillä kaikkia lapsia ei kiusata.
Ei vaikka nimenä olisi Claudius Sikiö, lisäksi käyttää silmälaseja, on pikkusen pyöreä ja vielä pisamainen, ärrävikainen ja hörökorvia unohtamatta. Jos tämä hahmo ei ärsytä ketään olemuksellaan tai jollain luonteenpiirteeltään, hänet jätetään rauhaan.
Nää kiusaamisjutut valitettavasti tulee sisältäpäin. Aina löytyy joku henkinen "vika" ja sitten otetaan "lyömäaseeksi" se ulkoinen asia. Lapset ei välttämättä näitä edes itse ymmärrä, että miksi Ville Virtasen silmälasit ärsyttää enemmän kuin Claudiuksen.