Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Jäi mainitsematta Jethro Rosted, siinä on kieltämättä erikoinen ja mieleenpainuva nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna ja Minna? Kauheita boomerinimiä!
30 vuoden päästä niitä on Aino, Aada, Sofia, Olivia ja muut kivat tusinanimet.
Sannat ja Minnat ovat nyt neli-viiskymppisiä, Boomerit eli Suomessa isot ikäluokat kuusiseitsemänkymppisiä.
Eli Sanna ja Minna ovat gen x-nimiä, eikä boomereita.
Niinpä, ja kaiken lisäksi nuo mainitut Aino ja Sofia on ihan pesunkestäviä millenniaalinimiä, Olivia ja Aada taas niiden lasten nimiä, eli ei nyt mennyt tää sukupolvitus muutenkaan ihan nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yllätys oli se, kuinka paljon nimeä saa olla taivuttamassa. Lapsen nimi on mielestäni helppo, mutta genetiivi on vaikea, koska nimi päättyy ännään. Tyyliin Ellen - Ellenin. Osa luulee, että lapsen nimi on Elle.🙄
Vaikka lapseni nimestä tykkään, niin nyt miettisin tuota asiaa uudestaan. En tajunnut etukäteen, kuinka perusmuotoa nimestä käytetään harvemmin kuin ajattelin.
Meillä on pojan nimi Benjamin, ja yllättävän moni ei osaa sanoa "Benjaminin", vaan sanovat vaan nimen perusmuodossa, esim. "Tuletko Benjamin kanssa meille?". Kuulostaa siis että lapsen nimi olisi Benjami.
Kuka muistaa sen Feissarimokan, jossa Joonatan oli taivutettu "Joonataksen"?
Ja se äiti ei mitenkään tajunnut, että Joonatan ei taivu samoin kuin Joonas.
Voi kyllä! :D Juuri tuli sama mieleen. Siinä se vielä raivosi, että "kai mä nyt itse saan päättää miten mun lapsen nimi taivutetaan" No ei se ihan näin mene.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi nimeä tupla i:llä nimen alussa. Mulla sellainen on ja ulkomailla ja tuo eka I tulkitaan yli 99% tapauksista L:ksi. Kokemusta on useammasta maasta. Eli jos nimi on vaikka Iina, siitä tulee aina Lina. Siis AINA! Yliopiston nimenhuudot (ihan joka kerta uuden kurssin alkaessa), pankki, lentokenttä, kaikki työpaikat, tinder, some... ihan kaikkialla. Kaksi kertaa (siis tuhansista tilanteista) muistan jonkun saaneen ekalla kerralla oikein, kerran jossain toimistossa ja kerran eräässä rekrytilanteessa, jossa haastattelijalla oli itsellään tosi hankala puolalainen tms. nimi, eli siksi varmaan katsoi mun nimeä niin huolellisesti, koska itse joutuu omaansa tavailemaan.
Missään päin maailmaa ei käytetä samanlaista tupla iitä, kuin Suomessa, eli lähestulkoon kaikki kuvittelee, että se on vain vahingossa kirjoitettu pienellä. Suomalaiset ei ajattelekaan, kuinka omituinen kirjainyhdistelmä tuo muille on.
Nykyäänhän puhutaan ns. "Euronimistä" eli nimistä joiden pitäisi olla helposti tajuttavia myös ulkomailla jos vaikka lapsi menee sinne opiskelemaan, tai töihin. Se ei mun mielestä tarkota, että kaikille pitää vääntää joku ulkomainen nimi, mutta sentään niin, että se olisi helposti tajuttava. Tää Ii- alku on yksi esimerkki sellaisesta joka ei vaan toimi. -
Oma nimeni on Karoliina. Ulkomaalaiset kirjoittavat sen Karollina, Karolina, Karoline, Carolina tai Caroline. Eivät ikinä niin kuin se kuuluisi kirjoittaa. Mutta osaavat kyllä aina lausua lähes oikein.
Suomeksi sekoitetaan aina Katariinaan tai Katriinaan.
En tunne tuttavani perhettä, mutta kuulemma yksi hänen vanhemmista veljistään on ollut ainakin väkivaltainen hullu, jota muu perhe pelkäsi. Hän on syntynyt 60-luvulla maaseudulla pienessä kylässä. Kesti ensin monta kuukautta tajuta, mutta... Jotenkin nimestä vaan mieleen tulee mieleen, oliko vanhemmilla ihan kaikki inkkarit kanootissa lasta nimetessä... Ehkä kyseessä oli lukihäiriö, vaan alhainen älykkyysosamäärä, vai oliko se etunimi vaan muuten merkittävä ja piti saada sen niminen lapsi? Ei oltu koskaan kuultu munansaannosviseistä? Veikkaan silti, että koulussa on kiusattu nimestä viimeistään yläasteen alussa. Lapset on terävämpiä, kuin esim. minä, joka huomasin nimen hassuuden vasta puolen vuoden tuntemisen päästä... Vaikka olen ammatinvalintapsykologin testien mukaan kielellisesti lahjakas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs Aita? S korvautuu usein t-kirjaimella.
ANTTI
OLLI
HEIKKI
Tässa parhaat suomalaiset miesten nimet.
Niin ajattomia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virpi Kettunen kirjoitti:
Muistakaa tehdä sananmuunnostesti. Muistakaa!
Mitä tarkoitat? T. Arvo-Pekan äiti
En mäkään ymmärrä.
t. Pekka-Kalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tiedostaa, että osa nimistä on lähialueilla tai englanninkielisessä maailmassa vastakkaisen sukupuolen nimi.
Esim. Kari, Janne, Ana, Kim.
A-loppuiset nimet tulkitaan automaattisesti naisten nimeksi ja O-loppuiset miehen nimeksi. Lentolippu tai hotellihuone voi olla Mrs. Joonalle ja Mr. Ainolle.
Myös Lauri on briteille vaikea, tulkitsevat sen Laurie - mikä on tytön nimi.
Mm. Olli, Kim ja Kari ovat muualla naisen nimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tiedostaa, että osa nimistä on lähialueilla tai englanninkielisessä maailmassa vastakkaisen sukupuolen nimi.
Esim. Kari, Janne, Ana, Kim.
A-loppuiset nimet tulkitaan automaattisesti naisten nimeksi ja O-loppuiset miehen nimeksi. Lentolippu tai hotellihuone voi olla Mrs. Joonalle ja Mr. Ainolle.
Myös Lauri on briteille vaikea, tulkitsevat sen Laurie - mikä on tytön nimi.
Mm. Olli, Kim ja Kari ovat muualla naisen nimiä.
Samoin Janne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Mico tarkoittaa jotain apinaa ja/tai marakattia espanjaksi ja portugaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanhie ei ole hyvä nimi Suomessa koska se kuulostaa ihan liikaa hanhelta. :(
Vierailija kirjoitti:
Useimmissa maailman kulttuureissa nimillä on jokin merkitys, siksi otimme periaatteen, että lapsella on suomenkielinen nimi ja nimellä on jokin merkitys. Mielenkiintoista, että lapsi alkaa tosiaan kasvaa kohti tuota hyvää ominaisuutta, joka nimessä on.
Tämä!
Minulla kolme lasta, joilla suomenkieliset hyvää asiaa tarkoittavat nimet. Ja myös he ovat alkaneet kasvaa nimensä tarkoittamaa asiaa kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tiedostaa, että osa nimistä on lähialueilla tai englanninkielisessä maailmassa vastakkaisen sukupuolen nimi.
Esim. Kari, Janne, Ana, Kim.
A-loppuiset nimet tulkitaan automaattisesti naisten nimeksi ja O-loppuiset miehen nimeksi. Lentolippu tai hotellihuone voi olla Mrs. Joonalle ja Mr. Ainolle.
Myös Lauri on briteille vaikea, tulkitsevat sen Laurie - mikä on tytön nimi.
Mm. Olli, Kim ja Kari ovat muualla naisen nimiä.
Kim Jong-İl oli ainakin mies!
Pervolan Ana kirjoitti:
En tunne tuttavani perhettä, mutta kuulemma yksi hänen vanhemmista veljistään on ollut ainakin väkivaltainen hullu, jota muu perhe pelkäsi. Hän on syntynyt 60-luvulla maaseudulla pienessä kylässä. Kesti ensin monta kuukautta tajuta, mutta... Jotenkin nimestä vaan mieleen tulee mieleen, oliko vanhemmilla ihan kaikki inkkarit kanootissa lasta nimetessä... Ehkä kyseessä oli lukihäiriö, vaan alhainen älykkyysosamäärä, vai oliko se etunimi vaan muuten merkittävä ja piti saada sen niminen lapsi? Ei oltu koskaan kuultu munansaannosviseistä? Veikkaan silti, että koulussa on kiusattu nimestä viimeistään yläasteen alussa. Lapset on terävämpiä, kuin esim. minä, joka huomasin nimen hassuuden vasta puolen vuoden tuntemisen päästä... Vaikka olen ammatinvalintapsykologin testien mukaan kielellisesti lahjakas...
Hei sinä kielellisesti lahjakas! Mikä sun jutun pointti oli?
Englantia äidinkielenään puhuva sekoittaa Eemelin Emilyyn. Melko naismainen nimi maailmalla.
Mulle selvisi vasta 50 vuotta myöhemmin, että kouluaikanani luokkaa alempana olleen tytön nimi oli Maria eikä Marja. Kaikki sanoivat aina Marja ja jopa koulun vuosikirjassa oli Marja. Kuulin, että vanhemmat olivat katuneet nimeä ja pitäneet sitä vanhanaikaisena ja siksi alkaneet kotona sanoa Marjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin nimeä esikoiselle, rajasin pois heti kaikki nimet joita pitää selitellä auki. Omalla luokalla on aikoinaan ollut muutama yhdysnimellinen, tyyliin Sanna-Maaria, joista pitää selittää auki väliviivat ja vokaalien lukumäärät. Kaiken lisäksi tuota nimeä ei käytä puhekielessä kukaan, menee aina muotoon Sanna/Santtu/Sannis jne. Myös kaikki liian vieraskieliset oli ulkona vaihtoehdoista, koska sukunimi on hyvin suomalainen. Katsoin myös mitä ovat top 10 annetut nimet enkä halunnut antaa mitään niistäkään, koska jos luokalla on samannimisiä, on pakko vääntää lempinimi siinäkin. Nyt syntyneissä tulee olemaan paljon Aadoja. Sitten he ovat Aikkuja, Alluja, Virtasia jne
Selittää auki?
Selittää auki tarkoittanee samaa kuin selittää. Auki sanan lisääminen jo olemassa olevan ja ymmärrettävän suomenkielisen sanan perään on todella valitettava villitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin nimeä esikoiselle, rajasin pois heti kaikki nimet joita pitää selitellä auki. Omalla luokalla on aikoinaan ollut muutama yhdysnimellinen, tyyliin Sanna-Maaria, joista pitää selittää auki väliviivat ja vokaalien lukumäärät. Kaiken lisäksi tuota nimeä ei käytä puhekielessä kukaan, menee aina muotoon Sanna/Santtu/Sannis jne. Myös kaikki liian vieraskieliset oli ulkona vaihtoehdoista, koska sukunimi on hyvin suomalainen. Katsoin myös mitä ovat top 10 annetut nimet enkä halunnut antaa mitään niistäkään, koska jos luokalla on samannimisiä, on pakko vääntää lempinimi siinäkin. Nyt syntyneissä tulee olemaan paljon Aadoja. Sitten he ovat Aikkuja, Alluja, Virtasia jne
Selittää auki?
Selittää auki tarkoittanee samaa kuin selittää. Auki sanan lisääminen jo olemassa olevan ja ymmärrettävän suomenkielisen sanan perään on todella valitettava villitys.
Hauska esimerkki on myös aloittelevien yliopisto-opiskelijoiden suosima ”kirjoittaa auki”. Viestii kivasti osallisuutta akateemiseen vuoropuheluun. :D
Mulla on miesserkku, jolla on nyt teini-ikäinen poika entisen naisystävänsä kanssa, mutta serkkuni ei ole yli 10 vuoteen halunnut olla missään tekemisissä lapsensa kanssa, vaikka he asuvat samassa pikkukaupungissa.
Tämän teini-ikäisen pojan toinen nimi on tullut hänen isältään, eli serkultani, eli pojan nimi on tyyliin ”Aleksi Mikanpoika ”. Mietin vaan, että vähän kiusallista sille pojalle, että aina kun hän joutuu kertomaan koko nimensä, muistaa hän isänsä, jota hän ei ole juuri koskaan tuntenut ja joka ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä.