Onko kellään muulla teennäinen äiti?

Miellyttämisentarve kertoo kelpaamattomuuden pelosta. Onko itsessäsi samaa suhteessa miesystävääsi eli pelkäät äitisi nolaavan sinut käytöksellään, koska äitisi ei olekaan edustava äiti kuten ex-anoppisi oli.

Nuorena voi hävetä vanhempiaan, että heistä irtautuisi, mutta vanhempanakin voi hävetä vanhempiaan, sukuaan tai omia lapsiaan, näiden elämää, käyttäytymistä ja mielipiteitä, jopa ulkonäköäkin, jos rajat ovat vielä epäselvät. Erityisesti ne häiriintyvät, jos vanhempi tai lapsi ovat esimerkiksi päihdeongelmaisia tai muuten sairaita, jolloin normaalia rajanvetoa on hankalampi tehdä.

Miten äitisi rikkoo rajoja tavatessaan muita ihmisiä? Onko kyse jännittämisen tuomasta tahattomasta harkitsemattomuudesta vai onko se ilkeilyä tai muuten ikävää käytöstä? Yksi tapa rajata muita on puhumalla asettaa rajoja muille eli äidillesi, jos hän käyttäytyy sopimattomasti sen sijaan että vaikenee asiasta.

Rajojen asettaminen ystävällisesti ja jämäkästi on aika monelle vaikeaa ja vaatii miettimistä. Sekin painaa puntarissa minkä verran toisen käytöstä ja persoonaa on oikein arvostella vai onko se sittenkin vain inhimillistä epätäydellisyyttä.

Oman äidin tai isän häpeäminen voi joskus johtaa aika julmaltakin tuntuviin tekoihin, kuten julkiseen häpäisyyn ja vanhempien yksityisasioiden levittelyyn. Ei liity ap:n aloitukseen, mutta tuli aiheesta mieleen. 

Muutaman kerran olen törmännyt tähän omassa ystäväpiirissäni ja sitten myös mediassa, kun annetaan ihmissuhteisiin liittyviä haastatteluja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän samanlainen äiti, mutta eri tavalla teennäinen. Nuorempana se otti päähän, mutta vanhempana olen kauhukseni huomannut, että minussa on itse asiassa vähän samoja piirteitä!

Et varmaan ole vielä kovin vanha, eivätkä miesystäväsikään. 

Ne piirteet jotka muissa ärsyttävät ovat useimmiten samoja, joita itsessäänkään ei suvaitse. Ne vain käsitellään muiden kierrättäminä, ja aika usein tämä näkyy vanhempi - lapsi -suhteessa useammallakin tavalla.

Jännä sana tuo verisukulainen muuten.

Olisikin, mutta on passiivis-aggressiivisesti ja ivailevasti käyttäytyvä.

Lohdutuksena siis, että äitisi ainakin yrittää kovasti olla mukava teille! :)

Älä ihmettele alapeukkuja ja ymmärtämättömyyttä täällä. Sitä tekee nuo kuusikymppiset, jotka ilmeisesti pelkää itsestään ja tuttavatädeistään puhuttavan "pahaa".

Aina sama juttu, kun joku mainitsee aikuisen lapsen äidin.

Olen tuollaista joskus itsekin naisena kokenut kaveri-miehen äidin taholta. :)

Emme edes seurustelleet, mutta ehkä äiti oletti, että ehkä alamme seurustelemaan.

Tapasimme kuitenkin, kun olin kaverillani kylässä hänen äitinsä tullessa kylään. Maalla, missä saattaa kyläillä samaan aikaan moniakin sukulaisia ja naapureita, vaikka kaveri olisi tullut kylään kauempaa.

Se on tosiaan vaikeahkoa! Miellyttämisenhaluiseen hössöttämiseen on vaikea vastata mitään.

Voi tulla olo, ettei itse tee tarpeeksi toisen miellyttämisiin vastatakseen. Toinen yrittää niin miellyttää ja hauskuuttaa, että tulee olo, että pitäisi itsekin erityisesti nyt vastauksena miellyttää sitä toista. Tuntuu, että tavallinen kohteliaisuus ja hyvä käytös omalta puolelta ei ehkä enää riitäkään.

Ja joutuu vakuuttelemaan, että kaikki on hyvin, kiitos, olen tyytyväinen, kyllä viihdyn, kiitos. En kai näytä siltä, että kaikki on huonosti enkä viihdy?!

Tulee myös hieman vieraskorea olo, kun toinenkaan ei yhtään rentoudu, vaan varoo, vaikka on "omalla tontillaan", joten vieraana voi tuntua, että pitää sitten varoa sitäkin enemmän.

Onpa vaikea selittää tuota!

Vierailija kirjoitti:

Vähän huonosti osuvat nämä neuvot joiden mukaan pitää keskittyä omaan elämään ja antaa asian olla. Ettekö kykene tulkitsemaan sitä ristiriitaa joka tästä aiheutuu: tähän asti olenkin tehnyt niin etten suuremmin välitä. Mutta jos perustan perheen, pitää kuitenkin tehdä päätös kuinka läheinen osa äidistäni tulee tätä lapsiperheen elämää. Siten tämä ei ole jotenkin minusta irrallaan oleva asia. Ap

Olet itsekeskeinen pentu, joka kuvittelee kaiken pyörivän oman navan ympärillä. Monella ei ole läheisiä ollenkaan, on oikeasti pahoja ongelmia ihmissuhteissa. Todennäköisesti, näin luulen, tuo kuvailemasi on itsellesi isompi mörkö kuin muille. Onko sulla sisaruksia? Miten ne asian kokee?

Itseäsi voit muuttaa ja siihen se jää. Toista ihmistä et voi muuttaa eikä sulla ole siihen oikeutta. Anna olla ja pysy poissa, jos et kestä.

Mulla on teennäinen täti. Kehuskelee itseään ja liehittelee tiettyjä suvun jäseniä. Nolottaa kuulla hänen paisuteltuja juttujaan. Monesti on miettinyt juttunsa fiksuiksi etukäteen.Somessa matkii muita ja pistää aina paremmaksi. Kokee ilmeisesti että tavallinen ihminen ei riitä.

Meillä on vielä niin, että ennenpitkää esittäminen ja teatteri kehittyy siihen, että hän alkaa yrittää keikailla ja iskeä (siskoni) poikaystäviä.

Viimeisin sisareni vakava suhde on "maalaismällikkä" äitini mukaan - toisin sanoen hän ei voi osaa vaihtaa esittämis/iskemisvaihdetta päälle.

Koen, etten pysty olemaan tuossa roolien ristitulessa, ratkaisuni on ollut olla tuomatta ollenkaan omaa vakavaa ns suhdettani näytille.

Vierailija kirjoitti:

Älä ihmettele alapeukkuja ja ymmärtämättömyyttä täällä. Sitä tekee nuo kuusikymppiset, jotka ilmeisesti pelkää itsestään ja tuttavatädeistään puhuttavan "pahaa".

Aina sama juttu, kun joku mainitsee aikuisen lapsen äidin.

Aika kauaksi totuudesta kommenttisi heitit. ps. En ole kuusikymppinen, en lähellekään.

Ei tuo vielä ihan kauhean nololta kuulosta. Itselläni kokemusta tuttavilla kehuskelusta, itsekehusta, omaisuudella kehuskelusta, ulkonäöllä kehuskelusta ja kännäämisestä. Ei onneksi ollut oma vanhempi, vaan yhden varhaisen poikaystävän. Lopulta nukahti tai sammui keinutuoliin :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ihmettele alapeukkuja ja ymmärtämättömyyttä täällä. Sitä tekee nuo kuusikymppiset, jotka ilmeisesti pelkää itsestään ja tuttavatädeistään puhuttavan "pahaa".

Aina sama juttu, kun joku mainitsee aikuisen lapsen äidin.

Aika kauaksi totuudesta kommenttisi heitit. ps. En ole kuusikymppinen, en lähellekään.

En minäkään. Olen tosi teennäinen vain.

Nämä teiniksi ja pennuksi haukkuvat kertovat itsestään yllättävän paljon. Ihan tähän väliin mainittakoon että voisin ikäni puolesta olla teini-ikäisen vanhempi.

Mutta mukava kun vaivaudutte kertomaan minulle ettei tämä ole mikään oikea ongelma kun sitä se juuri on. En minä voi heivata äitiäni elämästäni. Mutta lähentyminenkin on haastavaa. Hienosti joku tuntui ymmärtävän millaisesta käytöksestä on kyse. Se on vähän kuin joku puolituttu lähestyy baarissa hiprakassa liian tuttavallisesti. Enkä tiedä loppuuko tämä ikinä. Ainakin olen ollut huomaavinani että käyttäytyy teennäisesti edelleen puolisonsa lapsia kohtaan vaikka ovat tunteneet melkein 20 vuotta. Ap

Tänne ei kannata kirjoitella mitään, jos ei halua muiden näkemyksiä asiasta. En tosin tiedä onko vastailu sen järkevämpää kun suurin osa näistä ihmissuhdeongelmista on sitä, että kyselijä odottaa komppausta jo valmiille mielipiteelleen, joka on ainoa oikea näkemys asiasta. Kyllä sekin jotain ihmisestä kertoo, varsinkin jo iäkkäämmästä, jos ei ole kykyä tarkastella asioita muista kuin omasta näkökulmastaan.