Vinoiltiinko sinulle aikoinaan hyvästä koulumenestyksestä?

Veljeni haukkuivat nörtiksi ja hikariksi. Antoivat kavereidensakin haukkua.

Koulussakin kiusattiin, mutta siellä mulla oli sentään kavereita.

En vieläkään tajua miksi äitini pisti veljeni etusijalle ja salli hänen kavereiden lähes asua meillä, vaikka kiusasivat minua rumasti.

Mua kiusas oma opettaja. Ei olisi saanut osata lukea ja kirjoittaa valmiiksi kun menin kouluun. 

Tytärtäni kiusattiin yläasteella, sai stipendejä ja veteli kymppejä kokeista. Huutelua ja nälvintää, ja mm. kuviksen työt töhrittiin juuri ennen yläasteen viimeisen kevään arvostelua. Tytär väänsi niitä uudelleen vielä klo 3 yöllä, ja kielsi ottamasta kouluun yhteyttä. Pääkiusaaja ja sakkinsa onneksi eivät jatkaneet lukioon, joten tytär sai opiskella rauhassa. On nyt hyvässä ammatissa, kiusaaja oli kioskilla töissä viime tietojen mukaan.

Nyt kun opiskelu on taattu kaikilla, ei kiusaajista pääse eroon. Toivottavasti viisastuvat jossain vaiheessa.

Ei pahemmin vinoiltu, kun keskiarvo pyöri koko peruskoulun 5-6 välillä.

Meillä kaatui lakkiaisissa yksi hikarimuija lähtiessään hakemaan ekaa stipendiä. Jalka jäi epähuomiossa tuolin taakse ja koko tuoli kaatui ja mimmin nilkka turposi. Rehtori toi sitten sille ne loput stipendit.

Ei vinoiltu. Esim. yläasteella, jolloin vinoilualttius maksimissa, olin luokalla, jossa suunnilleen kaikki menestyivät hyvin tai ainakin kohtalaisesti. Luulen, että suurin osa luokan tytöistä oli yli ysin ka:n oppilaita. Yleinen asenne oli, että opinnoissa halutaan menestyä. Koulun koviksia pidettiin ehkä jopa vähän reppanoina, ei heille siitä kuitenkaan vinoiltu.

Yläasteella vinoiltiin ja lukiossa esiintyi kateutta, vaikka en pitänyt mitään meteliä koulumenestyksestäni. Enkä ole edes mikään nero, kaikki piti ansaita kovalla työllä. Minulla ei todellakaan jäänyt (eikä jää edelleenkään) kaikki kerralla päähän. Abivuonna minulta kerran varastettiin ruotsin kaksoistunnin tauon aikana kurssikokeeni, josta olin kuin ihmeen kaupalla onnistunut saamaan täydet pisteet. Huomasin, että kokeeni oli välitunnin aikana hävinnyt kurssikirjani välistä, jonne olin sen laittanut. En tiedä, kuka sen vei enkä alkanut asiaa sen enempää selvittelemään, mutta kaipa se pitkäkyntinen sai siitä tempauksesta jotain iloa. Mene ja tiedä.

Meidän koulussa kyllä vinoiltiin monesta asiasta ja hyvinkin pienistä asioista, mutta ei hyvästä koulumenestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vinoiltu, meidän koulussa hyvä koulumenestys oli kunnia-asia.

Ressun lukio?

Kiusattiinkohan Marco Bjurströmiä koulussa? Keskiarvo: 10.0 ja 6 x L.

Paljon hirveitä muistoja niiltä ajoilta.

Jonkin verran. Ei enää lukiossa.

No meidän koulussa kyllä kilpailtiin hyvistä numeroista ja koetuloksista.

Voi johtuu siitäkin, että asuimme alueella, missä oli paljon hyvätuloisisa. hyvinvoivia ja koulutettuja ihmisiä.

Itse keikuin aikoinaan siinä kiitettävän ja hyvän rajamailla useissa aineissa.  

Ja  helposti pääsin lukioon.  Kuin myös opisekelemaan yliopiostoon juuri  sitä alaa mihin halusin.

Ainakin silloin oli sosioekonomisilla asioilla paljon merkitystä, mutta myös sieltä "huonommista" oloistakin lähtöisin olevista varsin moni ponnisti lukioon ja yliopistoon.

Kyllä. Ala-asteella hyvä koulumenestys oli syy mitätöidä minut ihmisenä täysin.