Tuttu kertoi ettei käy koskaan äitinsä haudalla. Vähän ihmettelen.
Mites muut, käyttekö? Tämän tutun äidin hauta ei oo kaukana vaan samassa kaupungissa.
Kommentit (21)
En minäkään aio käydä kenenkään haudalla kuin ainoastaan hautajaisissa. Jos haluan muistella edesmennyttä, niin voin tehdä niin missä tahansa.
En käy. Sytytän kynttilän hänelle kotona.
No en minäkään käy isäni haudalla, kun jouluna.
Miksi pitäisi käydä? Ei se tarkoita, että olen unohtanut hänet. Minulla on hänestä valokuva keskeisellä paikalla kotona. Katselen sitä usein. Monesti myös huomaan ajattelevani, mitä mieltä hän olisi jostain jutusta... "Tälle hän olisi nauranut", "tästä olisi tykännyt", jne. Välillä muistelen mukavia muistoja. Joskus katselen valokuvia.
Puhun hänestä perheeni kanssa.
Tiedän, että haudalla palaa aina kynttilä ja siellä on kauniit kukat. Olen usein itse jopa osallistunut niiden hankintaan. En vain käy siellä.
Ei kaikki ole haudan palvojia. Käyn sillon kun tuntuu siltä, mut en näihin "pakollisiin" juhlapyhä käyntejä ala tekemään kun ei ole kyytiäkään. Kyllä se äiti sen ymmärtää ja isä kanssa.
Onko yli tuhat vuotta vanhat rituaalit vielä relevantteja 2021
Olen maksanut seurakunnalle haudanhoidosta 5 v . Käyn haudalla , vien sinne maljakkoon kukkia ja uudet kynttilä lyhdyt . Syksyllä kanerat tai vastaavat .Hauta on muisto , läheisistä , rakkaista .
Miksi siellä haudalla pitäisi käydä? Kuolleet on kuolleita, eivät ne tiedä käytkö heidän ruumiinsa hautauspaikalla käyskentelemässä vaiko et. Itse en käy kenenkään haudalla, koskaan. Omalta kohdalta no ei kiinnosta tuleeko hautaa lainkaan. Tämä ei tokikaan estä minua muistelemasta poismenneitä läheisiäni.
Hautapalvonta on lähinnä pelkkää hyvesignalointia ja moraaliposeerausta.
jokainen muistelee tavallaan, eikä sitä pidä toisten arvostella
Minäkään en ole haudanpalvoja. Läheinen on muistoissa aina. Omalta kohdaltani toivon että kukat annetaan minulle eläessä , mitä niillä haudan päälle tuomaan.
Mä käyn ehkä kerran vuodessa sukulaisten haudoilla vaikka olivat todella rakkaita ja läheisiä eläessään. Yleensä käyn jouluna, on iskostunut kalloon niin tehokkaasti kun pikkulapsesta asti aina on menty perheen kanssa haudoilla käymään..
Muistelen rakkaita arjessani ja sytytän kynttilän kotona jos siltä tuntuu.
En käy isäni haudalla, vaikka sinne on vain vajaa kilometri. Ei hän siellä ole. Viimeksi kävin pari vuotta sitten, kun veljen lapset halusivat nähdä papan haudan (eivät siis koskaan häntä elävänä tavanneet).
Haudalla käyminen ei ole sama asia kuin edesmenneen muistaminen rakkaudella.
Minä käyn äitini haudalla ehkä viiden vuoden välein, on kyllä myös eri puolella Suomea.
Muistelen äitiä lähes joka päivä jossain tilanteessa. Ja sitten on pari paikkaa täällä meidän yhteisessä kotikaupungissa, joihin äiti liittyy. Käyn joskus niissä muistelemassa.
Hautapaikka puolestaan on paikkakunnalla, johon minulla itselläni ei liity mitään kokemuksia tai muistoja, muuta kuin äidin hautajaiset. Oikeastaan aika ahdistava paikka siis eikä ainakaan minulle edesmenneen muistelussa keskeistä ole kuoleman muistelu. Vaan sen ihmisen ja elämän muistelu.
Haudoilla ramppaaminen on pakanallista perinnettä.
Minusta haudoilla käyminen ei ole oikein järkevää.
En ole vielä alkanut käymään kenenkään haudalla.
En käy koskaan vanhempieni haudoilla, en mennyt edes kummankaan hautajaisiin.
Levätköön rauhassa, selvisin kuin selvisinkin kaikesta kodissani olleesta pahuudesta.
Itsekään en harrasta haudoilla käyntiä. Ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö muistelisi poismennyttä henkilöä joskus. En vain koe tarpeelliseksi tehdä siitä fyysistä rituaalia.
Mä tykkään hautausmaista ja käyn siellä muuten kävelemässä mielelläni. Mutta en hirveästi käy omien läheisteni haudalla. Poislukien nuorena, kun kaveri kuoli. Sen kuoleman hyväksyminen ei meinannut onnistua ja tuska oli mittaamaton ja kävin haudalla hyvin usein itkemässä ikävääni. Mutta omien vanhojen vanhempien kuolema on kuitenkin osa elämän ns. normaalia kiertokulkua ja rakkaita voi muistella ihan muuten arjessa.
Muistelen päivittäin edesmennyttä äitiäni. Käyn harvoin haudalla koska tiedän, että se on hoidettu ja sinne on matkaa. Kuulen kyllä joskus sukulaisilta, että kun ei se edes äitiään muista. Minä muistin eläessään, joillekin taas haudalla käynti on tärkeämpää. Ja että ihmisetkin näkee.
Mut sillä väliä käykö haudalla jos muisti eläessä.