Lue keskustelun säännöt.
Apua aamupalaongelmaan lapsen kanssa
02.11.2021 |
Meillä on arjen pulma päiväkoti-ikäisen lapsen ja aamupalastuksen kanssa. Lapsi menee kahdeksaksi päikkyyn aamupalalle, mutta mieheni on syötävä aamupala kotona ennen lähtöä päiväkotiin ja töihin. Minä taas yleensä hoidan sillä aikaa lapsen aamutoimia ja aamupalastan kotitoimistolla vasta, kun mies ja lapsi ovat lähteneet. Itsekin kuitenkin mieluummin söisin jo aikaisemmin, pian heräämisen jälkeen.
Valitettavan yleinen aamurutiini meillä on "isi syö ja lapsi kiukuttelee vieressä kun ei saa aamupalaa". Kyse ei ole siitä, että lapsi olisi herättyään erityisen nälkäinen. Pikkuinen on muutenkin hidas ruokailija ja pieniruokainen, ja jos saa kotona syödäkseen tai juodakseen jotain pientäkin, hän ei syö päiväkodissa enää juuri mitään. Sekään ei toimisi, että veisimme lapsen vasta puoli tuntia myöhemmin päikkyyn ja aamupalastaisimme sitä ennen kaikki yhdessä, koska aamut venyisivät kohtuuttoman pitkiksi ja työpäivän aloittaminen venyisi ikävän myöhäiseksi.
Jos isä herää aikaisemmin saadakseen syödä rauhassa, lapsi melkein poikkeuksetta herää kevyestä aamu-unestaan ja kiukuttelee takuulla koko aamun väsymyksen takia.
Tuskaileeko kukaan muu samanlaisen pulman kanssa vai ettekö itse syö aamupalaa ennen töitä? Onko tähän jokin järkevä itsestään selvä ratkaisu, jota emme osaa nähdä?
Kommentit (26)
Kun poika oli vielä kotihoidossa 1-4v niin hän söi 2 aamupalaa. Heti 8 kun heräsi ja leipää/hedelmää lisäksi 10 maissa ja siltikin hyvin maistui lounas 12. Ja sama iltapalan kanssa. Eka iltapala 19 ja toka 21. Juu ihmeen paljon meni ruokaa laihaan poikaan. Lounas ja päivällinen olivat kuitenkin monipuoliset. Ja vielä välipala iltapäivällä. Joten kun hän meni päiväkotiin niin söi kotona leipää ja tuoremehua/maitoa ennen lähtöä ja hyvällä ruokahalulla veteli puurot päälle päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi haluaa aamupalaa niin miksei saa?Jos on hidas niin annetaan pieni aamupala.Pikkuinen leipä tai hedelmä tms.Kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kukaan fiksu tuskaile! Syötte aamupalat yhdessä. Piste. Kyllä kai te saatte suun auki ja päivähoitoporukalle sanottua, että jos ei aamupala maita, johtuu siitä että söi kotona. Uusavuton!
Tämä. Isi antaa lapselle vähän aamupalaa ja sitten lapsi joko syö tai ei syö koulussa, piste. Ja itse syöt silloin, kun olet nälkäinen. Lapsellehan se olisi parasta nähdä fiksua mallia, että koko perhe syö yhdessä eikä norkoilla nälkäisenä vieressä, kun isi syö.
Olen itse yrittänyt samaa sanoa omalle miehelle, joka töistä tullessaan ottaa itselleen välipalaa ja sitten valittaa, kun lapsi (11k) volisee vieressä, kun mies ei anna lapselle mitään syötävää, vaikka tietää, että lapsellakin on välipala-aika... Tämän takia yritän yleensä syöttää sitä välipalaa ennen kuin mies tulee, koska itselläkin palaa hermot, kun ukko ajattelee vain omaa napaansa ja syö, mutta ei anna mitään lapselle, vaikka hoituisi kätevästi siinä samalla kun itse syö sen sijaan, että minun pitäisi raahautua erikseen keittiöön syöttämään lasta, vaikken itse ole syömässä mitään.
Mutta muuten miehesi on oikein ihana?
Ei tosiaankaan ole, vaan raivostuttava imbesilli, josta olisin eronnut, jos ei olisi toinenkin lapsi tulossa, mutta valitettavasti tarvitsen kuitenkin sitä vähää apua, mitä mieheltä saa. Ei kuitenkaan tarvitse ihan kaikkea yksin tehdä, vaikka tuo omanapaisuus ketuttaakin. Itsekkyys oli yksi asia ennen lapsia, mutta lasten kanssa ei voi ajatella vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se päiväkodin aamupala mikään pakollinen kuvio ole, ihan rauhassa voi syödä kotona sen aamupalan. Lapsi ottaa sitten päikyssä lisää aamupalaa jos ottaa. Voihan hänelle antaa vaikka hedelmän siinä aamulla seuran vuoksi niin ei tarvitse kitinöidä.
Noh, pointti oli ruokarytmin säilyttämisen lisäksi enemmänkin ajankäyttö. Jos lapsi rupeaa kotona syömään tai edes maitotilkkasta lipittelemään, siihen menee pieni ikuisuus. Kiitos kuitenkin ensimmäisestä asiallisen sävyisestä vastauksesta.
Ihmetyttää kyllä jengin yleinen tarve vastailla aggressiivisesti neutraaleihin keskusteluihin, mutta toivottavasti teilläkin pyyhkii elämässä yleisesti ottaen hyvin!
Ap
Montako minuuttia käytätte aamutoimiin heräämisestä lähtöön? Onko ihan minuuttiaikataulu ja kuinka kauan lapsen syöminen ja juominen kestää? Puhutaanko puolesta tunnista tms.
Päiväkodissakin on tietty aikataulu ja ei sielläkään "ikuisuutta" ole aikaa syödä. Onko siis yleisempi ongelma ehkä lapsen hitaus? Pienillä lapsilla menee usein enemmän aikaa toki kuin aikuisilla, lapsiperhearkea pitäis yrittää rakentaa se huomioiden.
Ap:lla todennäköisesti syy on tuo puuhastelu, palastelu, puuhailu ja säntäily aamuisin. Eli kukaan ei rauhoitu mihinkään vaan kaikki hääräilee epämääräisesti. Ja kuitenkin on jokin kummallinen kiire.
Kun lapsi oli vielä alle kouluikäinen, toimimme näin: Heräsin n. 1 - 1h 15 min aiemmin kuin mies ja lapsi. Silloin kerkesin ihanan rauhassa meikata ja kammata, pukea, syödä itse aamupalan ja lukea lehden ja käydä paskalla (juu todellakin pakko, koska muuten on vatsa kipeä koko päivän eikä aikaa töissä pitkiin vessataukoihin). Siinä vaiheessa mies nousi itse ylös ja herätti lapsen ja yhdessä hoideltiin lapsen aamutoimet ja aamupalan lapsi söi isin kanssa rauhassa. Lapsi siis söi aina kotona aamiaisen, koska se oli hänellekin mukava aamunaloitus, kun sai rauhassa heräillä siinä, eikä tarvinnut heti alkaa repiä toppahousua jalkaan jne. Saattoi syödä vielä hoidossakin jotain, jos huvitti. Itse sain sitten rauhassa tehdä lähtöä ja mies vei lapsen hoitoon.
En yhtään ymmärrä ihmisiä, jotka heräävät niin myöhään aamulla, että koko aamu on yhtä kaaosta. Kaikilla on parempi mieli, kun saadaan rauhassa hoitaa aamu. Aamu on ihan yhtä hyvää yhdessäolon aikaa kuin ilta. Eli ajoissa nukkumaan vaan, niin voi sitten herätä ajoissa, eikä kenelläkään pala hermot heti päivän aluksi. Olen ihan varma, että jos lapsella on oma huone jossa yönsä nukkuu, niin ei varmasti herää vanhemman aamupuuhasteluun, kun ei tolkuttomasti kolistele. Väliovi vaan kiinni.
Toki silloin, kun menin neljään tai viiteen töihin, lähdin nopeasti kotoa ja mies hoiti lapsen kaikki aamutoimet omaan tapaansa.
Lapsi syö jotain pientä jo kotona ja sen minkä ehtii ja syö sitten päiväkodissa lisää. Jos ei syö enää päiväkodissa niin sitten ei syö ja on ainakin lounaalla nälkäinen. Itse olen jo pienenä lopettanut aamiaisen syönnin. Ei vaan maistu mikään heti aamusta. Aikansa siitä minun kanssa tapeltiin mutta ihan turhaan. Hyvin olen selvinnyt elämästä ilman jatkuvaa aamiaisen mussutusta. Ihmiset nyt vaan on erilaisia eikä ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Kokonaisuus ratkaisee.