Onko äitisi/isäsi tai puolison äiti/isä palvelutalossa/vanhainkodissa tms.?

Äitini on hoitokodissa. Hänellä on muistisairaus ja ikää hoitokotiin päästessään oli vain 66 vuotta. Ja sanon todella, että pääsi, ei joutui. Sillä oli hyvä, että pääsi. Hän ei enää osannut käydä vessassa, ottaa itse ruokaa, peseytyä yms. Itse asun kaukana, en voi auttaa. Isäni on työelämässä, joten vaikeaksi olisi mennyt. Pääsi hoitokotiin, koska kotona portaita, joita ei voinut enää kulkea. 

Onneksi pääsi ihan uuteen hoitokotiin, jossa ihana henkilökunta. Hyvää huolta ovat pitäneet. Äiidin muisti tosin mennyt vaan huonommaksi, mutta kuuluu taudin kuvaan.

Kukaan ei ole syyllistänyt ketään tai itse syyllistynyt. Isäni käy joka toinen päivä äitini luona ja rakastaa puolisoaan yhä paljon. Olen sanonut isälle, että saa aloittaa uudenkin suhteen, jos siltä tuntuu. Ei äiti siitä kärsi, että me muut jatkamme elämää. 

Niin ja äiti oli aluksi apea muutosta, mutta unohti tietysti pian missään muualla asuneensakaan. 

2

Nykyään ei JOUDUTA vaan PÄÄSTÄÄN. Meidän mummo eli lasteni isomummo jonottaa pääsyä vanhainkotiin tmv, on jo ihan sänkypotilas, vaipoissa yms. Puhuu vielä vähän. Kotona ollut tähän asti. Hoitaja käy pari kertaa päivässä vaihtamassa vaipat ja vähän ruokkimassa. Viikonloppuna käy sukua esim. Tiskaamassa ja vaihtamassa lakanoita mutta hän on eri paikkakunnalla kuin suku ja me olemme arkipäivät töissä, sekä lapset että lapsenlapset! Tää tilanne on kamala, sietämätön! Mummu on ihan heitteillä. Jos mummu olisi koira, olisi kettutytöt jo hänet pelastaneet ajat sitten. :'(

ei ole yhtään sukulaista hoitokodissa. Edes toiselta puolelta halvaantunut, joka ei pääse kynnyksen yli asunnostaan pois (edes kauppaan, pyykkitupaan, tms) ja puhekyvytön, lähes sokea mummoni ei pääse hoitokotiin. Äitini ajaa 100 km viedäkseen hänelle ruokaa ja pestäkseen hänen pyykkinsä viikoittain, mikä sitää äitini elämää aika lailla. Mummo huudattaa telkkaria asunnossaan, sillä vaikka hän ei mitään näe, äänet kumminkin tuovat vähän vaihtelua yksinäisyyteen...