Purra perää ammatillisen koulutuksen ja duunarialojen arvonpalautusta, joka edellyttää myös peruskoulun korjaamista.

Vierailija kirjoitti:

Ammatillinen koulutus on rikki ja hyvä, että asiasta puhutaan. Olen kauhulla seurannut oman poikani alkavaa amis-uraa enkä yhtään ihmettele, että työpaikoilla sanotaan vastavalmistuneiden taitoja olemattomiksi. Ammattikoulutusta toteutetaan Mitäs läksit-mentaliteetilla, jossa jätetään opinnoissa eteneminen täysin 16-17 vuotiaiden omille harteille ilman mitään tukea. Jos opiskelija on sairaana tai kutsunnoissa niin niistä tulee poissaolomerkinnät eikä esimerkiksi tuona aikana käsiteltyjä asioita tai dioja enää saa mistään. Kuka käski sairastua, mitäs läksit kutsuntoihin.

Koulu alkaa joka aamu tasan 8.00 ja siitä ei jousteta, koska siitä ei jousteta. Ihan sama vaikka opiskelijoilla pääkaupunkiseudulla kestää matkat jopa tunnin tai ylikin yhteen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisten vuoroista riippuen opiskelija joutuu heräämään 6.15-6.30 joka aamu, jotta ehtisi kouluun. Jo pelkästään tämä syö motivaatiota, lisäksi aamuheräämistä vaikeuttaa se, ettei koulussa ole mitään kivaa mitä odottaa. 

Opetus on 6-8 tuntia diojen läpikäyntiä ja puhuvan pään kuuntelua passiivisesti istuen. Mistään käytännön tekemisestä ei ole tietokaan, mutta ruotsia opiskellaan tietysti. Sitten on työharjoittelut, ja työharjoittelupaikan saa opiskelija ihan yksin hankkia. Aivan sama mistä ja miten, kunhan hankkii. CV:n tekoa tai office-työkalujen käyttöä ei opeteta, mutta CV pitää olla, jotta voi hakea työharjoittelupaikkaa. 

Ammattikoulua tuntuu vaivaavan yleinen apatia ja välinpitämättömyys. Olen surullinen oman ammattikoululaiseni puolesta. Onneksi meillä on hyvät välit ja olen pystynyt tukemaan opiskelijaani ja neuvomaan käytännön asioissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole asiat niin hyvin että perhe tukisi tai osaisi tukea, ja heitä minun käy todella surku. 

Ai hitsi. Koulu alkaa kasilta ja joutuu heräämään kuudelta?

Sitten kun se valmistunut menee töihin niin työt voi alkaa kuudelta.

Tervetuloa keskeytymättömään kolmivuorotyöhön, eipä siinäkään jousteta jos ei jaksais heräillä.

-ammattilainen joka on ylpeä työnsä laadusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa tässä nykyisessä järjestelmässä on? Kyllä nyttenkin koulutetaan ammattiosaajia. Tosiasia myöskin on, että osa amikseen menevistä eivät ole kovin motivoituneita. Ollaan koulussa, kun on pakko olla.

Aika paljonkin vikaa tuntuu olevan, mitä vierestä olen seurannut. Veljeni olivat amiksessa vähän ennen koronaa ja jo silloin yli puolet opetuksesta oli itseopiskelua. Osa opetuksesta hoidettiin niin, että joku toisen vuoden opiskelija opetti ensimmäisen vuoden opiskelijoita jnejne. Ei mikään ihme, että se ammatillinen osaaminen on kehnoa.

Sen vielä ymmärtää, että opettaja ei ole koko ajan läsnä, jos harjoitellaan jotain pitkäkestoista pajassa, mutta jos opettaja käy aamulla avaamassa pajan ja seuraavaksi opettajaa näkyy iltapäivällä kun päivä päättyy, niin mitä hyötyä?

Yhtä hyvin voisi opetella asiat ilman mitään koulua.

Tätä se oli kun poika kävi ammattiopistoa.

Opettaja kävi aamulla antamassa tehtävän (prosessitekniikka) - sen jälkeen osa porukasta häipyi Joiviston kylän Prismaan, osa lähti jonnekin muualle ja muutama jäi tekemään tehtävää.

Kyllä 15-vuotias on liian nuori opettelemaan itse asiat.

Sama vartijoiden koulutuksessa. Kuulemma viikko voi olla etäopetusta jota ei juuri valvo kukaan.

Suomi on hyvinvointivaltio ja opetuksen taso lähiopetuksessa on taattava.

Ja monesti ne työpaikan vastuuhenkilöt eivät välttämättä jaksa opettaa kun porukkaa ramppaa sinne harjoitteluun. Eihän siitä saa edes mitään korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla käynyt toinen amiksrn ja toinen lukiossa. Amiksessa sai juuri ja juuri lähiopetusta ensimmäisen vuoden. Lukujärjestykseen merkittyjä tunteja ei pidetty. Toista se on lukiossa.

Tosi eriarvoistavaa.

Kuka valvoo, että lähiopetusta on ammattikoulussa laadukasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa tässä nykyisessä järjestelmässä on? Kyllä nyttenkin koulutetaan ammattiosaajia. Tosiasia myöskin on, että osa amikseen menevistä eivät ole kovin motivoituneita. Ollaan koulussa, kun on pakko olla.

Aika paljonkin vikaa tuntuu olevan, mitä vierestä olen seurannut. Veljeni olivat amiksessa vähän ennen koronaa ja jo silloin yli puolet opetuksesta oli itseopiskelua. Osa opetuksesta hoidettiin niin, että joku toisen vuoden opiskelija opetti ensimmäisen vuoden opiskelijoita jnejne. Ei mikään ihme, että se ammatillinen osaaminen on kehnoa.

Sen vielä ymmärtää, että opettaja ei ole koko ajan läsnä, jos harjoitellaan jotain pitkäkestoista pajassa, mutta jos opettaja käy aamulla avaamassa pajan ja seuraavaksi opettajaa näkyy iltapäivällä kun päivä päättyy, niin mitä hyötyä?

Yhtä hyvin voisi opetella asiat ilman mitään koulua.

Tätä se oli kun poika kävi ammattiopistoa.

Opettaja kävi aamulla antamassa tehtävän (prosessitekniikka) - sen jälkeen osa porukasta häipyi Joiviston kylän Prismaan, osa lähti jonnekin muualle ja muutama jäi tekemään tehtävää.

Kyllä 15-vuotias on liian nuori opettelemaan itse asiat.

Sama vartijoiden koulutuksessa. Kuulemma viikko voi olla etäopetusta jota ei juuri valvo kukaan.

Suomi on hyvinvointivaltio ja opetuksen taso lähiopetuksessa on taattava.

Ja monesti ne työpaikan vastuuhenkilöt eivät välttämättä jaksa opettaa kun porukkaa ramppaa sinne harjoitteluun. Eihän siitä saa edes mitään korvausta.

Lukioihin, ammattikorkeeseen ja yliopistoon sama meininki kiitos niin säästämme pitkän pennin.

Webbipohjaiset kurssit ja koekysymykset monivalintana jotta järjestelmä osaa antaa arvosanan. Samalla voisi olla vain "lukio" ja "yliopisto". Ei niitä tarvita kuin yksi.

Purran mukaan nuoret ei opi peruskoulussa edes lukemaan ja laskemaan. Huonot geenit. 

"Nykytilanteessa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee Purran mukaan suuri joukko nuoria, joiden työpanokselle ei ole kysyntää ja heidän on vaikea päästä edes työharjoitteluun.

"Monet kikkailevat koulun läpi saamatta lainkaan riittävästi lähiopetusta tai ohjausta. Peruskouluista poistuu nuoria, joita ei olisi saanut päästää ysiltä pois. Heillä ei välttämättä ole edes riittävää luku- ja kirjoitustaitoa, monenlaisista elämänhallinnan taidoista puhumattakaan", Purra kirjoittaa.

Poikani oli kolme vuotta koneistajalinjalla sinä aikana sai tehdä viitisen mötikkää sorvilla ja jyrsimellä. Koneita oli muutama lähes romukuntoinen. Tuo aika oli aivan hukkaan heitettyä osaamismielessä.

Purra on lukenut sen tutkimuksen, jonka mukaan persut on työttömiä ja duunareita. Kyllä populisti tietää mitä sanoa.

Mitä sinä höpiset? Kyllä tässä on töissä oltu jo vähän yli parikymppisenä ja kohta on asunto maksettu yhden naisen palkalla. Arvostan kaikkia ammatteja enkä siedä tätä kahtiajaottelua amiskan ja yliopiston välillä yhtään.

T: yhteiskuntatieteiden maisteri, kirvesmiehen tytär

Vierailija kirjoitti:

Purran mukaan nuoret ei opi peruskoulussa edes lukemaan ja laskemaan. Huonot geenit. 

"Nykytilanteessa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee Purran mukaan suuri joukko nuoria, joiden työpanokselle ei ole kysyntää ja heidän on vaikea päästä edes työharjoitteluun.

"Monet kikkailevat koulun läpi saamatta lainkaan riittävästi lähiopetusta tai ohjausta. Peruskouluista poistuu nuoria, joita ei olisi saanut päästää ysiltä pois. Heillä ei välttämättä ole edes riittävää luku- ja kirjoitustaitoa, monenlaisista elämänhallinnan taidoista puhumattakaan", Purra kirjoittaa.

Tämä on totta.

Ja sitten kun pääsevät ammattiopistoon niin siellä ei ole mitään tukea saatavana (jos on oppimisvaikeuksia yms). Äkkiä se opiskelumotivaatio loppuu jos kaikki on liian vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa tässä nykyisessä järjestelmässä on? Kyllä nyttenkin koulutetaan ammattiosaajia. Tosiasia myöskin on, että osa amikseen menevistä eivät ole kovin motivoituneita. Ollaan koulussa, kun on pakko olla.

Ei pidä paikkaansa. Koulutuksesta on nipistetty niin paljon rahaa, että ammattikouluista tulee ulos "valmistuneita" ihmisiä, joiden "ammattitaito" on kertakaikkisen surkea.

Tämä on oikeasti huolestuttavaa Suomen kaltaiselle pienelle maalle, joka on ennen pystynyt kilpailemaan työn laadulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa tässä nykyisessä järjestelmässä on? Kyllä nyttenkin koulutetaan ammattiosaajia. Tosiasia myöskin on, että osa amikseen menevistä eivät ole kovin motivoituneita. Ollaan koulussa, kun on pakko olla.

Aika kehnosti siellä opetetaan ja työharjoitteluissa ei sen takia pärjääkään, kun ei koulussa ole opetettu asioita.

Jos aines on heikosti motivoitunutta, niin paljonko opettaja pystyy tekemään. Kurinpitoon menee iso osa opetusajasta.

Siis jos oikeaa vastausta kaipaat, niin pienemmät ryhmäkoot, erityisopettajia enemmän ja ohjaajat ryhmiin. Ammattikouluun hakee enemmän oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia ja mielenterveysongelmia, eikä opiskelu ole tarpeeksi tuettua ja järjestelmällistä. Yksi erityisopettaja kiertää monessa koulussa, joten opettajat eivät voi edes kysyä miten olisi hyvä opettaa oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia. Ohjaaja auttaisi opettamaan tarvittavia taitoja, koska opettaja ei ehdi opettamaan kaikkia. Ihannehan olisi noin 15 oppilaan ryhmä ja 2 opettajaa ja vielä 1 ohjaaja. Varmasti kaikki oppisivat. Mutta mistä tähän revitään rahat? Vaikka pitkässä juoksussa on varmasti kalliimpaa, jos oppilaat jättävät koulun kesken ja syrjäytyvät.

Terkuin ope

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ammattikoulujen mainetta tulisi puhdistaa ja pitää niitä esillä hyvänä vaihtoehtona peruskoulusta ja lukiosta pääseville, tasa-arvoisesti lukion/ammattikorkeakoulun/yliopiston kanssa.

Opinto-ohjaajat puhuivat aina vain yliopistosta, eikä ammattikoulua mainittu edes vaihtoehtona. Onneksi sairastelun ja sattuman kautta päädyin ammattiopintoihin ja löysin kutsumukseni.

Se, että ammattikoulusta pääsee ainakin puheiden mukaan läpi alati poissaoleva vajaaälyinenkin ei tarkoita, ettei siellä motivoituneelle ja teoreettisesti lahjakkaalle olisi erinomainen tie työelämään ja alan rautaiseksi ammattilaiseksi ja kehittäjäksi.

Totta! Olin kympin oppilas jolle ei oikeastaan ehdotettu mitään muuta kuin lukiota ja yliopistoa. Yliopistossa jaksoin kaksi vuotta ennen kui n tajusin etten ole yhtään akateemista sorttia, älykäs ja hyvä kirjoittaja kyllä, mikä vei mut pitkälle mutta ei kiinnostusta pitkäjänteiseen yhden asian tutkimuskirjallisuuden lukemiseen mitä olisi tarvittu seuraavaan vaiheeseen. Koko ikäni olen haaveillut suorittavasta, käsillä tehtävästä työstä. Amis olisi ehdottomasti ollut mulle parempi paikka, vaikka kaksoistutkintona niin olisin saanut lukiosta yleissivistyksen samalla. Amiksen arvostus pitäisi saada samalle tasolle lukion kanssa esim. vaikeuttamalla sieltä valmistumista ja sisäänpääsyä. Niin että oikeasti valmistuu ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa tässä nykyisessä järjestelmässä on? Kyllä nyttenkin koulutetaan ammattiosaajia. Tosiasia myöskin on, että osa amikseen menevistä eivät ole kovin motivoituneita. Ollaan koulussa, kun on pakko olla.

Ei pidä paikkaansa. Koulutuksesta on nipistetty niin paljon rahaa, että ammattikouluista tulee ulos "valmistuneita" ihmisiä, joiden "ammattitaito" on kertakaikkisen surkea.

Tämä on oikeasti huolestuttavaa Suomen kaltaiselle pienelle maalle, joka on ennen pystynyt kilpailemaan työn laadulla.

Totta.

Ja jos työssäoppimispaikan vastuuhenkilö ei saa mitään korvausta opetuksesta niin onko heillä hirveästi motivaatiota opettaa?

Ennen tästä opastuksesta sai pienen korvauksen.

Siinäpä sitä onkin sitten sen kokoinen savotta, että tuskin siihen kukaan tai mikään taho ryhtyy, vaikka syytä todellakin olisi. Lisäksi tämä olisi sellainen rahanielu, että no-no. Jää ajatelman tasolle.

Mielenkiintoista että Purra tekee pointtiaan yhteiskuntatieteitä polkemalla, itse kun on viittä vaille valmis VTT, joka lie itsekin vielä kolmikymppisenä pyörineen yhteiskuntatieteiden parissa (ovat tieteenaloina varsin lähellä toisiaan).

Sinänsä olen kanssaan tästä samaa mieltä, amiksia tarvitaan eikä heitä juuri ainakaan omassa kuplassani arvosteta.

Hyvä että tämä asia on nostettu esille.

Kyllä nuo ammattiopiston työt vaativat hyvän koulutuksen. Itse jos joutuisin rakennustöihin niin varmasti olisin esiavussa ensimmäisenä päivänä.

Assburger kirjoitti:

Amista ollaan romutettu 90- luvulta lähtien.

1. askel oli rahoituksen kytkeminen valmistuneiden määrään.

Siinäpä paikkaamista...

Juuri näin. 80-luvulla rahoitus tuli aloittaneiden mukaan, jolloin oppilaitokselle oli edullista erottaa lintsarit ja muut joilta opiskelu ei sujunut. Nykjään kaikki valmistuu. Osaaminen on surkeaa, koska ammattiaineissa ei ole juuri enään ohjausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammatillinen koulutus on rikki ja hyvä, että asiasta puhutaan. Olen kauhulla seurannut oman poikani alkavaa amis-uraa enkä yhtään ihmettele, että työpaikoilla sanotaan vastavalmistuneiden taitoja olemattomiksi. Ammattikoulutusta toteutetaan Mitäs läksit-mentaliteetilla, jossa jätetään opinnoissa eteneminen täysin 16-17 vuotiaiden omille harteille ilman mitään tukea. Jos opiskelija on sairaana tai kutsunnoissa niin niistä tulee poissaolomerkinnät eikä esimerkiksi tuona aikana käsiteltyjä asioita tai dioja enää saa mistään. Kuka käski sairastua, mitäs läksit kutsuntoihin.

Koulu alkaa joka aamu tasan 8.00 ja siitä ei jousteta, koska siitä ei jousteta. Ihan sama vaikka opiskelijoilla pääkaupunkiseudulla kestää matkat jopa tunnin tai ylikin yhteen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisten vuoroista riippuen opiskelija joutuu heräämään 6.15-6.30 joka aamu, jotta ehtisi kouluun. Jo pelkästään tämä syö motivaatiota, lisäksi aamuheräämistä vaikeuttaa se, ettei koulussa ole mitään kivaa mitä odottaa. 

Opetus on 6-8 tuntia diojen läpikäyntiä ja puhuvan pään kuuntelua passiivisesti istuen. Mistään käytännön tekemisestä ei ole tietokaan, mutta ruotsia opiskellaan tietysti. Sitten on työharjoittelut, ja työharjoittelupaikan saa opiskelija ihan yksin hankkia. Aivan sama mistä ja miten, kunhan hankkii. CV:n tekoa tai office-työkalujen käyttöä ei opeteta, mutta CV pitää olla, jotta voi hakea työharjoittelupaikkaa. 

Ammattikoulua tuntuu vaivaavan yleinen apatia ja välinpitämättömyys. Olen surullinen oman ammattikoululaiseni puolesta. Onneksi meillä on hyvät välit ja olen pystynyt tukemaan opiskelijaani ja neuvomaan käytännön asioissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole asiat niin hyvin että perhe tukisi tai osaisi tukea, ja heitä minun käy todella surku. 

Ai hitsi. Koulu alkaa kasilta ja joutuu heräämään kuudelta?

Sitten kun se valmistunut menee töihin niin työt voi alkaa kuudelta.

Tervetuloa keskeytymättömään kolmivuorotyöhön, eipä siinäkään jousteta jos ei jaksais heräillä.

-ammattilainen joka on ylpeä työnsä laadusta

Olen lainaamasi kirjoituksen kirjoittaja. Tähän perusteluun törmään aina, kun tulee puheeksi koulujen alkaminen klo 8: "Koska kun valmistuu niin työt alkavat viideltä, kuudelta, seitsemältä you name it " Niin aivan, kun valmistuu ja pääsee töihin niin työt voivat alkaa milloin vaan, mutta oletkin silloin aikuinen, huomattavasti vastuuntuntoisempi kuin teini-ikäinen ja ennen kaikkea saat siitä palkkaa. Motivaatiosi herätä ja tehdä keskeytymätöntä kolmivuorotyötä on se, että sinulle maksetaan siitä.

Opiskelija puolestaan on vielä nuori, jonka aivot ovat vasta kehittymässä ja joka tarvitsee tutkitusti enemmän unta ja harva nauttii aamuherätyksistä. Aamuherätyksen palkinnoksi hän pääsee kouluun istumaan ja kuuntelemaan, kun elämäänsä kyllästynyt opettaja käy läpi aihetta, joka ei oikein vaikuta kiinnostavan ketään.

Olen aika varma siitä, että ammattikoulutuksesta ja ylipäätään 2. asteen koulutuksesta saataisiin paljon poissaoloja karsittua sillä, että koulu alkaisi aikaisintaan klo 9.00 tai siinä main.

Lisäksi olen miettinyt, että mistä kumpuaa tämä lähes vahingoniloinen tai rankaiseva asenneilmapiiri, jossa emme soisi teineille yhtään helpompia aamuja vaan vaadimme heidän nousevan kukonlaulun aikaan, koska aikuistenkin pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Ammatillinen koulutus on rikki ja hyvä, että asiasta puhutaan. Olen kauhulla seurannut oman poikani alkavaa amis-uraa enkä yhtään ihmettele, että työpaikoilla sanotaan vastavalmistuneiden taitoja olemattomiksi. Ammattikoulutusta toteutetaan Mitäs läksit-mentaliteetilla, jossa jätetään opinnoissa eteneminen täysin 16-17 vuotiaiden omille harteille ilman mitään tukea. Jos opiskelija on sairaana tai kutsunnoissa niin niistä tulee poissaolomerkinnät eikä esimerkiksi tuona aikana käsiteltyjä asioita tai dioja enää saa mistään. Kuka käski sairastua, mitäs läksit kutsuntoihin.

Koulu alkaa joka aamu tasan 8.00 ja siitä ei jousteta, koska siitä ei jousteta. Ihan sama vaikka opiskelijoilla pääkaupunkiseudulla kestää matkat jopa tunnin tai ylikin yhteen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisten vuoroista riippuen opiskelija joutuu heräämään 6.15-6.30 joka aamu, jotta ehtisi kouluun. Jo pelkästään tämä syö motivaatiota, lisäksi aamuheräämistä vaikeuttaa se, ettei koulussa ole mitään kivaa mitä odottaa. 

Opetus on 6-8 tuntia diojen läpikäyntiä ja puhuvan pään kuuntelua passiivisesti istuen. Mistään käytännön tekemisestä ei ole tietokaan, mutta ruotsia opiskellaan tietysti. Sitten on työharjoittelut, ja työharjoittelupaikan saa opiskelija ihan yksin hankkia. Aivan sama mistä ja miten, kunhan hankkii. CV:n tekoa tai office-työkalujen käyttöä ei opeteta, mutta CV pitää olla, jotta voi hakea työharjoittelupaikkaa. 

Ammattikoulua tuntuu vaivaavan yleinen apatia ja välinpitämättömyys. Olen surullinen oman ammattikoululaiseni puolesta. Onneksi meillä on hyvät välit ja olen pystynyt tukemaan opiskelijaani ja neuvomaan käytännön asioissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole asiat niin hyvin että perhe tukisi tai osaisi tukea, ja heitä minun käy todella surku. 

Ihan hyvää harjoittelua työelämää varten. Töissäkin on oltava tiettynä kellon lyömänä, eikä siitä jousteta, ihan sama miten pitkät matkat. Sitten vain nouset aiemmin ja menet illalla nukkumaan aiemmin.

Ja totta kai nuori itse hankkii työharjoittelupaikan, näin oli jo 90-luvulla, kun itse olen käynyt ammattikouluja. Myös tulevat työpaikat on itse osattava hakea, ei niitä kukaan valmiina tarjoile.

Koulussa ei ole aina kivaa, mutta ei ole töissäkään. Silti koulut on käytävä, ja työt tehtävä, ja motivaatio on vain revittävä jostain.

Myös amiskoulutukseenkin kuuluu tietty määrä teoriaa, sitä kyllä vähän epäilen, että 2021 katsellaan dioja. 😉

Kuulostaa ihan siltä, että sekä äiti että nuori tartteis nyt potkua persuksille. Äiti lakkaa paapomasta ja nuori reippastuu ja alkaa harjoitella oma-aloitteisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammatillinen koulutus on rikki ja hyvä, että asiasta puhutaan. Olen kauhulla seurannut oman poikani alkavaa amis-uraa enkä yhtään ihmettele, että työpaikoilla sanotaan vastavalmistuneiden taitoja olemattomiksi. Ammattikoulutusta toteutetaan Mitäs läksit-mentaliteetilla, jossa jätetään opinnoissa eteneminen täysin 16-17 vuotiaiden omille harteille ilman mitään tukea. Jos opiskelija on sairaana tai kutsunnoissa niin niistä tulee poissaolomerkinnät eikä esimerkiksi tuona aikana käsiteltyjä asioita tai dioja enää saa mistään. Kuka käski sairastua, mitäs läksit kutsuntoihin.

Koulu alkaa joka aamu tasan 8.00 ja siitä ei jousteta, koska siitä ei jousteta. Ihan sama vaikka opiskelijoilla pääkaupunkiseudulla kestää matkat jopa tunnin tai ylikin yhteen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisten vuoroista riippuen opiskelija joutuu heräämään 6.15-6.30 joka aamu, jotta ehtisi kouluun. Jo pelkästään tämä syö motivaatiota, lisäksi aamuheräämistä vaikeuttaa se, ettei koulussa ole mitään kivaa mitä odottaa. 

Opetus on 6-8 tuntia diojen läpikäyntiä ja puhuvan pään kuuntelua passiivisesti istuen. Mistään käytännön tekemisestä ei ole tietokaan, mutta ruotsia opiskellaan tietysti. Sitten on työharjoittelut, ja työharjoittelupaikan saa opiskelija ihan yksin hankkia. Aivan sama mistä ja miten, kunhan hankkii. CV:n tekoa tai office-työkalujen käyttöä ei opeteta, mutta CV pitää olla, jotta voi hakea työharjoittelupaikkaa. 

Ammattikoulua tuntuu vaivaavan yleinen apatia ja välinpitämättömyys. Olen surullinen oman ammattikoululaiseni puolesta. Onneksi meillä on hyvät välit ja olen pystynyt tukemaan opiskelijaani ja neuvomaan käytännön asioissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole asiat niin hyvin että perhe tukisi tai osaisi tukea, ja heitä minun käy todella surku. 

Ihan hyvää harjoittelua työelämää varten. Töissäkin on oltava tiettynä kellon lyömänä, eikä siitä jousteta, ihan sama miten pitkät matkat. Sitten vain nouset aiemmin ja menet illalla nukkumaan aiemmin.

Ja totta kai nuori itse hankkii työharjoittelupaikan, näin oli jo 90-luvulla, kun itse olen käynyt ammattikouluja. Myös tulevat työpaikat on itse osattava hakea, ei niitä kukaan valmiina tarjoile.

Koulussa ei ole aina kivaa, mutta ei ole töissäkään. Silti koulut on käytävä, ja työt tehtävä, ja motivaatio on vain revittävä jostain.

Myös amiskoulutukseenkin kuuluu tietty määrä teoriaa, sitä kyllä vähän epäilen, että 2021 katsellaan dioja. 😉

Kuulostaa ihan siltä, että sekä äiti että nuori tartteis nyt potkua persuksille. Äiti lakkaa paapomasta ja nuori reippastuu ja alkaa harjoitella oma-aloitteisuutta.

Aikasemmassa kirjoituksessani jo ihmettelin, että mistä tämä vahingoniloisuus tai armottomuus nuoria vastaan oikein kumpuaa. Tässäpä hyvä esimerkki siitä. 

"Ihan hyvää harjoittelua työelämää varten": Töistä saa rahaa, joka on hyvä motivaatiotekijä.

"Sitten vain nouset aiemmin ja menet illalla nukkumaan aiemmin"; Tutkitusti teini-ikäisten aivot tarvitsevat enemmän unta ja unirytmi on myöhäisempi kuin aikuisilla. Tämä on faktaa, googleta vaikka.

"Ja totta kai nuori itse hankkii työharjoittelupaikan jne": Niin hankkiikin, mutta nyky työelämä on varsin erilaista kuin 90-luvulla, on esimerkiksi sähköisiä hakukanavia, aikaisemmin manitsemani CV ym, joita pitää opetella ja niitä ei opeteta koulussa. Minä olen pystynyt ne opettamaan nuorelleni, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta saada apua perheeltään. Kyllä minusta ammattikoulussa pitäisi opettaa työelämätaitoja, miksi siellä ammattikoulussa muuten ollaan.

"Koulussa ei ole aina kivaa, mutta ei ole töissäkään. Silti koulut on käytävä, ja työt tehtävä, ja motivaatio on vain revittävä jostain": tämä oli minusta surullinen kommentti. Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat. Totta kai sitä toivoo, että ihmisillä niin nuorilla kuin vanhoilla olisi todellista motivaatiota tehdä työnsä ja opiskella eikä vaan zombina pyöriä yhteiskunnan rattaissa. 

"Myös amiskoulutukseenkin kuuluu tietty määrä teoriaa, sitä kyllä vähän epäilen, että 2021 katsellaan dioja. 😉": olen pahoillani, että käytin sanaa dia, tarkoitin "powerpoint-sheet". Olen myös opiskellut 90-luvulla ja dia istuu tiukassa sanavarastossani. 

"Kuulostaa ihan siltä, että sekä äiti että nuori tartteis nyt potkua persuksille. Äiti lakkaa paapomasta ja nuori reippastuu ja alkaa harjoitella oma-aloitteisuutta.": Kiitos kumpikaan meistä ei tarvitse potkua persauksille. En paapo nuortani vaan olen pyrkinyt opettamaan sellaisia työelämätaitoja, mitä ammattikoulussa ei ole opetettu. Nuoreni puolestaan on hyvinkin aikaansaava, hänestä sinun ei tarvitse olla huolissasi. Alunperin kauhistelin ammatillisen koulutuksen heikkoa tasoa, jota tämä ketju koskee. Siihen sinä puolestasi et ottanut minkäänlaista kantaa. Ammatillisen koulutuksen heikko  taso ja suppeat resurssit eivät ainakaan johdu opiskelijoista tai heidän vanhemmistaan eikä parane sillä, että opiskelijoita käsketään reipastumaan.