**LOKAKUISET** perjantaihin
Ei vaan saa unta, joten täällä kukutaan..
En ole aikasemmin kirjoitellut, mutta lähes päivittäin olen pinojanne käynyt lukemassa. Joten itsestä jotain aluksi. Olen näitä loppukuun odottajia ja laskettuaika on 29.päivä. Olen 22 v. ja mieheni 23 v. Meidän perheeseen kuuluu myös 1,5 v. neiti. Asutaan Puhjois-Pohjanmaalla ja tällä hetkellä rakennamme omaa kotia. Rakennuspuuhat alkoi nyt toukokuussa. Koska pääsosin rakennamme talon itse, niin me emme pikkutytön kanssa näe isiä paljoa kotona. Uuteen kotiin pääsemme muuttamaan sitten joskus, mitään aikataulua emme ole asettaneet.
Raskauteni on sujunut hyvin, suurempia vaivoja ei ole ollut. Nyt on sitten ensimmäinen yö etten saa unta. Puol kaheltatoista menin nukkumaan. Puol yheltä katoin kelloa ja sitte olinkin nukahtanut. Puol kolmelta neiti heräs itkemään, kolmelta kävin vessassa ja vähän ennen neljää nousin ylös, kun unta en saanut. Siitä asti siis ollu sitte hereillä ja vieläkään ei väsytä.
Minullakin lähes kaikki vauvaan liittyvä on laittamatta valmiiksi. Vaatteet sentään olen pessyt, mutta nekin pitäisi järkätä lipastoon. Jospa sitä sitten parin viikon päästä olisi ahkerana, ku pikkuneiti lähteen mummulaan yökylään.
Synnytys ei vielä jännitä. Mutta vähän mietityttää, että miten sitten selviän yksin kahden pienen kanssa, kun tosiaan tuo mieheni ei paljoa talon rakentamiselta kotona ehdi olla. ANTAKAAPAS HYVIÄ VINKKEJÄ MITEN ARKI ON HELPOMPAA USEAMMAN LAPSEN KANSSA JA MITEN ASIAT SAADAAN SUJUMAAN? Eniten mietityttää päivä- ja yöunille nukuttaminen, kun tuo meidän neiti ei yksin suostu nukahtamaan ja nukutus varsinkin illalla kestää yleensä vähintään puoli tuntia...
Jos lähtis tuon ukkokullan kainaloon vielä vähäksi aikaa pötköttään, ennen kuin sillä soi herätyskello.. =)
-tiar 32+5
Kommentit (37)
En tiedä, johtuuko matalapaineesta, mutta tyttö halusi nukkumaan jo klo 11.00 ja torkahdin siinä itsekin hetkeksi. Nousin syömään itse sitten ja totesin taas saman, minkä jo monesti että mulla vatsa toimii liiankin hyvin, en taaskaan saanut syötyä edes puolia lautaselta, kun sain jo juosta vessaan;) Tämä toistuu, syön sitten porkkanan, pari leipää tai ison lautasen ruokaa. Aina on mentävä heti.
VAUVAKUTSUGALLUP-myös minä olen unohtanut vastata. Ei ole järjestetty esikon aikana eikä nytkäät, en ole kuullut, että täällä päin kenellekään olisi moista ihanuutta järjestetty. Nauttikaa siis te, jotka sellaisen kohtelun kohteeksi pääsette;)
SYNNÄRIMUSIIKKI; olen miettinyt samaa asiaa jo päiviä! Esikoisen aikana ei tullut edes mieleen ottaa omaa musiikkia mukaan enkä edes tiedä, voiko SEKS:iin viedä. Onkohan se mahdollista joka synnärille? JOka tapauksessa kun kuulen radiosta sen biisin " Kiss A Wish.." (esittäjää en tiedä), niin mulle on vaan jostain syystä tullut sellainen olo, että sen biisin aikana haluaisin ponnistaa tai siis se biisi voisi soida taustalla. Yleensä pidän melodisesta ja klassisesta musiikista, mutta synnytystilanteessa voisin haluta kuunnella miehen lempparibändiä TERÄSBETONIA tai muuta vastaavaa. Pitää nyt miettiä ja selvittää, voimmeko ottaa omia cd:itä mukaan.
Sadepäivä jatkuu. Ajattelin, jos lähtisimme tytön kanssa iltapäivällä vielä kaupoille ja esim. pullakahville kun siivous ei innosta. Kateellisena luin JENIN kaksinkertaisesta imuroinnista.
Nazu
Mitenkähän muistan taas vastata kaikkeen? :)
Tiar, lämpimästi tervetuloa - meitä ei täällä ainakaan ole liikaa kirjoittelemassa, ihanaa aina kun joku uusi osallistuu :)
Verenpaineesta: Se on minulla 95/70. Neuvolassa ei ole sanottu mitään, mutta vanha tätini pelästyi kun kerroin hänelle lukeman, hänellä itsellään on ollut joskus yläpaine 110 eikä hän pysynyt edes pystyssä kun oli niin heikko olo. Käski syödä suolaa ja pelotteli minut puolikuoliaaksi, että vauva ei saa happea ja ravinteita ja blaa blaa. Aion vielä kysyä joltakin lääkäriltä, että onko tosiaan syytä huoleen vai onko tätini jo ihan höperö.
Yleensä minulla on yläpaine 120 joten onhan tuo tosiaan hiukan laskenut. Kieltämättä hiukan nuutunut olo!
Nimistä: Meillä päätettiin eilen nimi! Annoin miehen päättää etunimen, ja itse päätin 2. ja 3. nimen jotka ovat mummoni ja isomummoni nimet.
En vain itse tykännyt mistään nimestä, joten sysäsin vastuun miespololleni ;D Ei se kyllä hullumpi nimi ole minkä hän päätti, kaipa totun siihen jossakin vaiheessa....
Miehestä: Minulla on maailman ihanin mies :) Ukkokulta täyttää 27 kohtapuoliin ja on myyntiedustaja. Parempaa isää ja aviomiestä ei voi tässä maailmassa olla. Ja muistan sen sanoa joka päivä! Olen maailman onnekkain nainen :) Toki välillä on huonoja päiviä, mutta 99% on ihania. Harmi kun ei ole hirveästi aikaa olla keskenään, poika vie niin paljon meidän huomiota. Yritetään kuitenkin olla kaksistaan, eilenkin laitettiin poika nukkumaan ja saunottiin yhdessä. Kummasti sitä toiseen aina ihastuu uudestaan ja uudestaan kun saa viettää pienenkin hetken kahdestaan. Ja muistaa pitää toista hyvänä. Hemmottelen joskus miestäni, tuon sille kaupasta siiderin kun se ilahtuu aina yhtä paljon. ;)
Onneksi lapset on pieniä vain hetken, sitten saadaan katsella toistemme naamoja kyllästymiseen saakka!
Vauvakutsut: Ei ole onneksi minulle kukaan järjestänyt. En tykkää yllätyksistä! Itse voisin järjestää jollekin, jos tietäisin että kyseinen henkilö ilahtuu varmasti.
Varmasti oli muutakin asiaa, mutta unohdin jo mitä...
-lupicaia ja pikkuruinen tyttö 36+5
että olen nukkunut edelleen kellon ympäri joka yö, heräten korkeintaan kerran vessaan.
Päivälläkin otan torkkuja, tuntuu että voisin nukkua sata vuotta ja sittenkin väsyttäisi :D
SYNNÄRIMUSIIKISTA: Esikoisen aikana mukana ei ollut mitään vaan halusin kuunnella radiota, kun en tahtonut yhdistää mitään musiikkia siihen kipuun. No nyt olen sitten viisastunut, eli sitä kipua en muista mutta muistan kyllä että radiota ei oikein kunnolla saanut kuulumaan ja ainoa asema joka kuului oli joku jazz-asema enkä pidä yhtään jazzista :) Muistan vaan että jossain vaiheessa synnytystä tuli se noin vuoden 1995 hittibiisi Turn on, tune in, drop out enkä voinut ajatella muuta kuin sitä karmeaa kaljua äijää laulamassa sitä biisiä :D Nyt en siis tee samaa virhettä!!!
Mutta mitä musiikkia sitten veisin, en tiedä yhtään. Luulen, että katsastan tilanteen sitten siinä lähtiessä ja vien jotain mikä tuntuu sillä hetkelä hyvältä. Jotain kevyttä ja ennen kaikkea jotain sellaista, jonka tunnen hyvin, niin pystyy ehkä käyttämään hyödyksi supparien tullessa, eli pystyy ajattelemaan että " kun kestän kertosäkeeseen asti" ... :)
JE_NI: Kiva kuulla että Peggy on kunnossa, ajattelin kun hänelläkin niitä menkkakipumaisia suppareita ollut niin voisi olla jotain hämminkiäkin!
Coe
Ajattelinpa sitten minäkin liittyä joukkoon, kun on tullut mielenkiinnolla seurattua teidän lokakuun odottajien kirjoittelua. olen 28v ja mieheni 27v yhdessä ollaan oltu 5-vuotta joista reilut 4 naimisissa. perheeseemme kuuluu jo kaksi poikaa 2,3v ja kohta 11kk tulevan vauvan laskettu aika siis 16.10 joten vielä olisi aikaa.
taidanpa minäkin olla harvinaisuus kun vielä menevät yöt suht mukavasti elikä unta tulee vedeltyä klo23 tuonne aamu kuuteen puoli seitsemään yhtä soittoa. Sen jälkeen aamukahville ja odottelemaan joskos joku muukin heräisi.
Tällähetkellä vain isompi poika kotona, kun mies pienemmän kanssa lomalla palailevat tuossa kuun vaihteessa, joten toivottavasti vauva malttaa odotella siihen asti. no katsotaan jospa minustakin vielä kehittyy jonkinlainen kirjoittaja kun nyt ainakin tuntuu, etten saa suollettua kuin poukkoilevaa tekstiä.
kolmas tulossa 34+4
kävin muuten kans lukemassa sen Öttimöntiäisen kertomuksen ja olihan se aika hurja. Ei itelle toivos kyllä sellasta! Onneksi meillä on sairaala 5km päässä :)
VAUVAKUTSUT ois ihanat..mutta täällä missä asutaan, ei oo mulla sellasia ystäviä jotka järjestäs. Eikä kyllä varmaan muutenkaa kukaa alkas laittaan, kun on vähän vieras asia. Mutta nauttisin sellasista kutsuista suunnattomasti! Ja olis kyllä mukava järjestää iteki jollekki, tahtoo vaan nuo kaverit olla niin kaukana ja hajallaan.
SAIRAALAKASSIA oon miettiny, mutta en oo saanu vielä aikaseksi. Varmaan sitte siinä rv 36 tienoilla alan haalia tavaraa kasaan. Ja eihän tuonne hirveesti tarvi mitään ottaa mukaan.
Mulla on kans ollu monena yönä ja päivälläki niitä menkkamaisia kipuja. Heräsin toissayönäki siihen, että jomotti reittä ja alamahaa tosi paljon. Mutta toivottavasti ne nyt ei synnytystä vielä enteile- en ainakaa usko.
Nyt päikkäreille ku muksuki nukkuu..
Joillakin tuntuu olevan niistä jotenkin negatiivinen ja pinnallinen kuva. Itse olen ollut kolmilla ( omani 2v sitten ja kahdet kaverini viime keväänä/kesänä). Yleensä kyseessä on ollut ihan rauhallista ja leppoisaa YHDESSÄOLOA, syömistä nyyttärihenkeen (paitsi äiti tietysti vaan tulee paikalle).
Omissani oli järjestetty minulle jalkahoito (taivaallista!!!). Eivätkä ne olleet mitkään YLLÄTYSJUHLAT, minulta kysyttiin mikä päivä olisi ok. Niin ja itse tietysti sain päättää ketä sinne kutsutaan.
Näissä kahdessa muussa oli mm. leikki jossa jokainen sai arvata laspen syntymäpäivän / sukupuolen (ainakin näissä toisissa äiti muisti sitten syntymäpäivän oikein arvanneita viinipullolla) , lisäksi kirjoittelimme nimiehdotuksiakin kaiken oleilun lomassa. Niin ja toisissa kutsuissa saunoimme ja uimme sekä nautimme kauniista kesäillasta. Mukana on ollut sekä perheellisä että lapsettomiakin. Ilta on ollut hyvä " levähdys" monelle äidille kun miehet ovat jääneet lasten kanssa kotiin.
Minulle järjestetään nyt sitten ensiviikolla toiset juhlat - ystävien painostuksesta ; ) ja ainakin alustavasti minun on pyydetty ottamaan vanhat lakat varpaankynsistä pois joten jalkahoitoa taitaa olla ainakin tulossa :D
Olen kyllä tosi iloinen tästä ystäväjoukosta jotka viitsivät työnsä/perheensä ohella tällaista järjestää. Auttavat kyllä paljon muutenkin kaikessa mm. lastenhoidossa, kun minun ja mieheni suku asuvat meistä kaukana.
LAHJASTA vielä eli jokainen on HALUTESSAAN saanut tuoda korkeintaan 5¿ lahjan äidille ja/tai vauvalle (jos halusi laittaa enemmän rahaa niin mikäs siinä). Itse muistan ainakin saaneeni vaippoja, tuttiketjun, bodeja, kylpylelun jne. Viimesimmissä juhlissa teimme äidille yhteisen " korin" johon jokainen toi jotakin (etukäteen sovittu ettei tullut samoja). Siinä oli mm. vaippoja, kauratyyny, pikkusia vaatteita, rasvaa jne.
Pinoudutaan täältäkin pitkästä aikaa. Lueskelen viestejänne kyllä lähes joka päivä, mutta en muka ehdi itse kirjoittaa.
Gallupeista: Mies on samanikäinen, 33-vuotias yksityisyrittäjä, päivät tien päällä, mutta yrittää aina päästä kotiin edes kääntämään yönaikana. Tunnettu olemme toisemme 30 vuotta, seurusteltu 12 vuotta ja naimissakin on ehditty olemaan jo 9 vuotta. Miehessäni on paljon puutteita, mutta yksi piirre ylitse muiden; hän rakastaa minua ja on aina tukenani jos sitä tarvitsen. Mitä muuta voisi elämänkumppanilta toivoa? :)
Vauvan vaatteet: en ole pessyt, enkä tehnyt mitään muutakaan vauvan eteen. Tai no, aviomieheni suureksi ärsytykseksi olen riehunut aina kun silmä välttää uuden makuuhuoneemme remontissa... Mieheni on luvannut että huone on valmis kun minä ja vauva tulemme laitokselta... Saapas nähdä... Vaatteisiin ajattelin syventyä vasta äitiyspakkauksen saatuani, pitäisi tulla ensiviikolla tai seuraavan alussa. Paikallinen kela kun on vähän hidastellut papereideni kanssa... Äitiyspakkauksestakin sain päätöksen vasta kuukauden jälkeen ja äitiyspäiväraha päätös ei ole tullut vieläkään... No onhan tässä äitiyspäivärahan alkuun vielä kaksi ja puoli viikkoa.
Vauva kutsuja en usko saavani, täälläpäin eivät ole kovin yleisiä olleet. Enkä muutenkaan usko haluavani mitään ennakkoon. Ensimmäinen lapsemme kun syntyi kuolleena 8 vuotta sitten. Vaikka kaksi hyvin mennyttä synnytystä onkin sen jälkeen takana, takaraivossa kuitenkin kummittelee mahdollisuus siitä että kastejuhlien sijaan järjestetäänkin hautajaiset. Nyt toivonkin hartaasti että minulle jo kahdeksan vuotta erittäin raskaan lokakuun saavan positiivisemman kaiun!
Raskaus on mennyt hyvin, ei ennakoivia suppareita, ei liitoskipuja, yöt edelleen nukutaan, päivällä kyllä joudun juoksemaan vessassa. Väsyttää ja heinäkuussa verenpaine oli niin alhaalla että välillä pyörrytti, mutta nyt sekin vaiva on pois. Kyllä tämä hoitovapaalla raskaana olo aina töissäolon raskaana voittaa! :)
Iloisia loppu odotuksia kaikille ja peukut pystyyn että itse kullakin on pian oma tuhiseva nyyttinsä!
Raputyttö ja maha-asukki 32+3 tai sinnepäin
Annoinkohan huomaamattani kuvan että pidän vauvakutsuja tympeinä :) Ei siis, mulla on just tuo keskipisteenä olo se mikä ahdistaa. Polttarinikin järjestin itse :D koska en halunnut että siellä on mitään vain mulle suunniteltua kuten manikyyriä tai ennustusta tai jotain. En osaa jotenkin nauttia sellaisesta. Varsinkaan en osaa nauttia jos en tiedä mitä on tulossa.
Mulla on myös kaveripiiri aika sirpaleinen, tuntevat toisensa vain jotenkuten (polttareissa, häissä ja lapsen synttäreillä ovat tavanneet), eli pelkkä sellainen illanvietto kaverien kesken ei onnaa.
Mutta ei mulla muuten mitään siis ole vauvakutsuja vastaan :) Meille sopii paremmin kuitenkin se että kaverit käyvät sitten vauvan synnyttyä katsomassa yksitellen ja halutessaan lahjomassa.
Coe
, täällä on toinen lokamassu, jolla vauva vielä perätilassa! Kun ekaa kertaa neuvolassa katsottiin tarjontaa (meillä ei kovin aikaisessa katsotakaan), niin oli RT:ssä, mutta nyt n. 32 viikolta saakka, ainakin, on ollut perätilassa.
Itseä ei houkuta kumpikaan, sektio tai perätilasynnytys. Tuntuisikin nyt aivan mahtavalta, jos vauva itsestään kääntyisi! Tosi liikkuvainen kaveri on, ja neuvolassa oltiin kovasti sitä mieltä, että vallan mainiosti voi vielä kääntyä (vaikka moneen kertaankin..) Käännösyritys on varattu viikolle 36. Toivon, että olisi itse kääntynyt ennen sitä, mutta jos ei, niin menen kyllä reippaasti käännösyritykseen. Sekä neuvolasta että sairaalasta sanottiin, että käännöstä ei tehdä " väkisin" , ja yrityksen jälkeen seurataan pitkä aika tilannetta, että kaikki varmasti kunnossa.
Perätilasynnytyksestä oli vähän kauhukuvat itsellä, mutta paljon niitä kuulemma nykyisin tehdään, jopa ensisynnyttäjille. Ultralla katsotaan, missä asennossa on tulossa, ja ensisynnyttäjiltä kuvataan lantio, mahtuuko. Itse kun olen 3600g esikoisen synnyttänyt, niin ei varmaan lantiota kuvattaisikaan (ellei vauva nyt jostain syystä vaikuttaisi ultran arviossa jättiläiseltä).
En tiedä, kumpaan vaihtoehtoon kallistun, jos vauva päättää pysytellä perätilassa loppuun asti. Tiedän, että perätilasynnytystä suosittelevat minulle, mutta jos vähääkin itseä epäröityttää, niin varmaan sitten sektio.. Mutta aina kun rupean sektiota ajattelemaankin, niin taas alan miettiä, että jos kaikki näyttää olevan kunnossa, niin miksei lähtisi alakautta synnyttämään, esikoisen synnytys kun meni tosi hyvin. Vaikea paikka tulee olemaan, mutta onneksi (tai onnettomuudeksi;) ) itse saa päättää. Olisi vaan hyvä, että olisi se oma kanta h-hetkellä selvä!!
Mutta toivotaan molemmat, että vauvat kääntyisivät omin päin, niin olisi tämä huolen ja pähkäilyn aihe pois vaivoista!!
toukonen rv 34+0
Onpas mukavaa, kun on viikonloppu tulossa! Tietää, että saa nukkua enemmän, kun mies hoitaa esikoista! Eli vastaus Coelle, kyllä, nukuttaa ihan tosi paljon. Väsymys on mielestäni pahempaa, mitä alkuraskaudesta. Ja minä uskon siihen, että tämä on luonnon tapa ja todellakin äiti tarvitsee sitä unta nyt varastoon vauvan ensikuukausia varten.
Vauvakutsuista: Itselleni on järkätty vauvakutsut ja ne olivat ihanat! Oltiin ystäväni kotona ja syötiin ja saunottiin yhdessä, ystävät olivat ostaneet pikkujuttuja vauvalle, äidille ja isääkin oli muistettu hervottoman isolla sikarilla. Hyvä mieli jäi. Eikä todellakaan ollut kyse jenkkityylisistä vauvakutsuista, missä ne lahjat voivat olla aika huikeitakin. Kiva oli viettää aikaa yhdessä ystävien kanssa, muutenkin tapaamme porukalla aina jonkun luona muutaman kerran vuodessa.
Pikkuhiljaa olen miettinyt yhä enenevässä määrin sitä, että mitenkähän se arki kahden pienen kanssa lähtee rullaamaan. Ei voi mitään, mutta hieman pelottaa. Onneksi isukki pystyy olemaan alussa paljon apuna. Jotenkin esikoisellakin on vaikea kausi menossa, oma tahto alkaa tulla voimakkaasti esille ja jonkin sortin eroahdistustakin on taas ilmassa. Juuri niitä nukuttamishetkiä minäkin olen miettinyt. Toivottavasti tämä kakkonen ei olisi ihan niin vaatelias, mitä esikoinen...
Vauvaa varten en ole juurikaan mitään laittanut valmiiksi, pitäisi kyllä pikkuhiljaa laitella. Samoin mietin, että jos vaan aikaa jää, niin ristiäisiä varten voisi hankkia kutsutarpeet, tehdä osoitetarrat, miettiä tarjottavat. Ja joululahjojakin voisi jo hankkia. No joo, katsotaan, kuinka käy. Äitini on luvannut leipoa pakkaseen pullaa ja tehdä ruokaa varalle.
Jaahans, pikkumies heräsin ja halua sylkkyyn.
K rv 34+4
meidän esikoinen oli perätilassa ainakin viikosta 30 lähtien. Jostain syystä ei ollut kovin liikkuvainen lapsi vatsassa ollessaan (näkisittepä vain nyt!) eikä siis todellakaan kääntynyt itse eikä autettuna vaan istua nakotti vatsassani loppuun saakka. RV37+ (?) olin Kättärillä ulkokäännösyrityksessä, ei onnistunut. Oli mun mielestä aika ikävän tuntuinen toimenpide, vaikka en usko sen hetkeäkään olleen vauvalle vaarallinen. Tuntui tosi kurjalta (=sattui) kun aika kovin ottein lääkäri lähti " runnomaan" vatsaa, mutta kauaa ei siinä leiponut, sillä tyttö ei hievahtanutkaan. Oli ilmeisesti ollut jo niin kauan peppu alaspäin, että oli jämähtänyt pysyvästi lantioni uumeniin.
Saatiin itse päättää halutaanko perätilasynnytykseen ja sektioon joista valitsimme jälkimmäisen -en uskaltanut yritään synnyttää, vaikka sekin olisi varmasti voinut onnistua. Meitä ei painostettu suuntaan tai toiseen vaan mekin saimme (vai jouduimme?) tekemään pääöksen ihan itse. Sektio meni hyvin eikä ollut kauhea kokemus, mutta tällä hetkellä olen erittäin onnellinen, että lokavauvamme on ollut jo viikkokausia rt:ssä. Pääsen siis todennäköisesti kokemaan myös alatiesynnytyksen.
Kysy lisää jos joku asia mietityttää, tässä ihan lyhyesti mun kokemukseni aiheesta.
LEIPOMISESTA: en ole itse mikään leipojaihme tai muutenkaan keittiössä viihtyjä, mutta nyt tein pakastimeen piimäkakun eli maustekakun. Ja tulipas hyvä. Helppokin oli kun mikä kun vaan sekoitettiin ainkeset yhteen. Anoppi ja appi olivat viikonloppuna hoitamassa esikoista ja olivat osataneet piimän, jota ei sitten tullut meidän porukalla juotua loppuun. Vielä tuota jäi, joten taidan tehdä toisenkin kunhan haen kaupasta lisää vehnäjauhoja. Esikoisesta kun kotiuduin, niin ainakin huomasin että pakastimessa olisi voinut olla vähän hätävaraa... Mutta onneksi kaupan pakastepullat on keksitty ; D
ALISA: Mä tämän kerroin jo tuossa yks päivä mutta otetaas uusiksi. Meillä oli tuo kuopus perätilassa ja yritettiin ulkokäännöstä vielä rv 40+6 mutta eipä suostunut tyttö kääntymään ympäri asti. Sanoin jo ennen käännösyritystä että jos ei käänny niin haluan sektion. Ultran perusteella oli iso tyttö joten lääkärikin totesi sektion olevan hyvä ratkaisu. Mua ei siis onneksi edes yritetty saada synnyttämään alakautta, vaikka esikoisen olin synnyttänyt normaalisti alakautta. Minulla tuo käännösyritys ei juurikaan sattunut eikä sitä jäänyt mitään negatiivista sanottavaa.Supistuksia estävä piikki annettiin ennen käännösyritystä ja minua & vauvaa tarkkailtiin n. tunti tuon toimenpiteen jälkeenkin. Anyway, toivon että tämä tulokas nyt laskeutuu tonne alas niin ei tarvitse toista kertaa kokea tota sektiota. RT:ssa on mutta tosi korkeella vielä.
BABYSHOWER:sta: Ei ole kukaan mulle sellasia järjestämässä. Suurin osa kavereista asuu pk-seudulla ja itse olen nyt täällä pohjoisessa jossa ei juurikaan kavereita enää ole. Mutta en usko että kutsuja kukaan järjestäisi vaikka asuisin kaverieden lähellä. Moni kaveri on myös nyt raskaana eikä ole kenenkään kanssa ollut koskaan puhetta nosta kutsuista.
SAIRAALAKASSI: Niinpä minäkin sen pakkasin eilen vaikka aluksi meinasin jättää syyskuun lopulle. Samahan se on jos vaatteet tuolla kassissa jo odottelevat. Eli omat ja vauvan kotiutumisvaattet on pakattuna. Hygieniatarvikkeet pakkaan sitten sairaalaan lähtiessä vasta. Turvakaukalo vielä täytyis hakea serkulta takas.
RINNOISTA: Ei ole nyt mitään muutoksia ollut. Alkuraskaudessa paisuivat kuin pullataikina ja olivat kipeät, mutta eipä ole enää moneen kk:een ollut mitään.
MUSIIKISTA: Ei ole ennenkään ollut musiikkia mukana synnytyksessä enkä aio ottaa nytkään. En mä varmaan pystyis siihen musiikkiin keskittymään enkä usko että se mua auttais mitenkään.
LEIPOMISESTA: Olen kyllä viime aikoina leiponut omenapiirakka, mokkaruutuja tms. mutta ihan vaan húvikseni. Nyt kyllä vasta tulikin mieleeni että onhan se hyvä jos pakkasessa on jotain vieraille valmiina. Toki saahan noista kaupoistakin nykyään herkullisia pkasteherkkuja. Niitä ehkä tulee ostettua jemmaan. Tuskin meillä kuitenkaan kovin hirveesti vieraita alkaa ravata vauvan syntymän jälkeen. Kuten sanottu, suurin osa kavereista asuu kaukana.
KOTONA SYNNYTTÄMISESTÄ: Munkin yks tuttava synnytti toisen lapsensa vahingossa kotona. Ei ollut kyllä niin tarkoitus mutta yhtäkkiä suihkussa oli alkanut ponnistuttamaan ja vaikka sitten oli soitettu ambulanssi paikalle, se ei ollut ehtinyt. (vaikka sairaala oli alle 5 km:n päässä) Mies siis sai toimia kätilönä. Hyvin oli kuulemma mennyt synnytys ilman kipulääkkeitä. Itse en kyllä haluaisi kokea moista. Mä kun oon niin kipuherkkä että en varmaan kestäis synnytyystä ilman lääkkitä. Mutta kai sitä sopeutuis tilnateeseen jos tosi paikka tulis eteen.
Muuta...ei kuulu mitään ihmeempää. Masussa kaikki niin kuin ennenkin. Yöt on alkaneet olla katkonaisia ja tuntuu ettei oikein missään asennossa oo hyvä olla. Ja ainakin kerran yössä on pakko nousta ylös ja käydä vessassa. Voi olla että taas lähden viikonlopuksi appivanhempien luo lasten kanssa niin saan itse vähän hengähtää...tai opiskella rauhassa...
Mukavat viikonloput kaikille!
MaryJ, viikkoja tasan 36 (JEE!)
Lukaisin pinot ihan pikaiseen ja tuntuu niin kateelliselta olo kaikkia teitä kohtaan, jotka vielä saavat puuhastella vaikka mitä kotona. Meillä jää kaikki leipomiset sun muut muiden tehtäväksi, jos meinaan saada olla kotona vielä sen nelisen viikkoa joutumatta välillä sairaalaan... Tosin se on kyllä aika pieni hinta. Hyvin tämä lepäily on kyllä vielä mennyt, mutta voi olla että alkaa jossain välissä tökkiä ja pahasti.
Onneksi vauvan vaatteet on jo pesty ja kaapissa, että ei siis paljoa jäänyt laittamatta kuitenkaan. Mies osaa pinniksen laittaa itsekin ja vaunut sun muut on valmiina. Turvaistuin on vielä ostamatta ja se itkuhälytin sekä sitteri, mutta ne nyt vielä ennättää.
Tänään taas käyty neuvolassa ja kaikki oli toistaiseksi ihan hyvin. Maanantaina onkin taas lääkärit KYS:llä ja sitten tietää enempi mitä suunnittelevat jatkoksi minun pään menoksi. Täällä ei kyllä vauva ole todellakaan laskeutunut eikä kiinnittynyt mihinkään. Eikä kyllä ole vielä päättänyt asentoakaan mihin aikoo jäädä. Vaihtaa päätä ylös ja alas joinakin päivinä jopa neljäkin kertaa. Tosin neuvolassa sanoi, että on hyvä merkki siinä mielessä, että vauva ainakin kuulema voi hyvin kun jaksaa niin isoa liikettä tehdä. Supistuksia pitäisi kuulema saada myös, että se huima 7cm kohdunkaula lyheneis huomattavasti. Käynnistäminen voi olla vaikeaa sitten lokakuun alussa, jos ei lyhene tuosta reilusti... Tosin mullahan voi olla se sektiokin tulossa vielä sen myooman takia. Tosin alatiesynnytystä silti toivoisin mieluummin...
Kiva kömmähdys oli käynyt jollekin lääkärille, jota en siis sairaalassa maatessani koskaan edes tavannut, oli kirjoittanut minusta epikriisin joka tuli eilen kotiin ja olin kuulema synnyttänyt esikoiseni vuonna 2004, itse kyllä väitän synnyttäneeni 2003. Ja käynnistyksen syykin oli vaihtunut raskausmyrkytykseen, vaikkakin se tuli vasta synnytyksen jälkeen. Maanantaina on otettava lappu mukaan lääkäriin ja pyydettävä korjaamaan, koska kuulema on se vaara että siitä ottavatkin tiedot ja hoito menee sitten vähän perseelleen. Että tällaistakin voi siis sattua.
Nyt alkoi pätkimään ihan reilusti yhteydet päässä... En muista mitä piti kommentoimani, mutta palaan asiaan, jos satun muistamaan...
Huomenna ehkä saatamme lähteä käymään katsomassa vauvalle sitä turvaistuinta, kun ei tässä nyt osaa enää luottaa siihen, että vasta lokakuussa vauva syntyisi... Jaksuja kuitenkin kaikille!
tikru ja Agentti 32+6
Unohdin vastata tuohon VAUVAKUTSU-kyselyyn: ei ole minulle sellaisia järjestetty, enkä ole koskaan vauvakutsuille osallistunut. Ihan kiva idea kyllä tuo tulevan äidin hemmottelu, joten en pistäisi pahakseni jos joku innostuisi järkkäämään. Mulla on kyllä nykyään niin kaverit pitkin Suomea, että aika vaikea olisi niitä toteuttaa.
Minäkin olen Coen tapaan ollut raskauden ajan epäsosiaalinen, ei jaksa oikein pitää yhteyttä. Tähän tietty vaikuttaa tuo gradun puurtaminenkin, kun illalla on sitten ihan väsynyt. No, tänään meille tulee ystäväpariskunta kylään ja huomenna näen kaverin kaupungilla, että vähän parannusta asiaan.
SAIRAALAKASSI: Aloitin pakkaamisen muutama päivä sitten valitsemalla sopivan repun ja siellä on nyt odottamassa kosteusvoide, dödö (sain nuo lahjaksi, niin ovat " ylimääräisiä" ), huulirasva, imetysliivit, liivinsuojuksia muutamat ja kotiinlähtöä varten megakokoinen yöside. Muuta en ole vielä pakannut. kameran voisin laittaa sitten tänään ja jos tuota musiikkia kanssa miettisi. Pääosin nuo hygieniatuotteet on sellaisia, että vähän vaikea pakata tässä vaiheessa. Body shopista voisi tietty käydä ostamassa pikkupullot pesuaineita.
G: AIOTKO OTTAA MUSIIKKIA MUKAAN SYNNÄRILLE JA JOS OTAT, NIIN MITÄ LEVYJÄ?
Tää pitäisi siis munkin päättää. Ainakin otan Juanesin levyn ;) Ja sitten voisi ottaa jotain rauhallisempaa, mutta en kummiskaan ihan klassista jaksa kuunnella. ja joku rokkilevykin voisi olla jees, niin olisi sitten vaihtoehtoja omaan tunnelmaan sopivaksi. Esikoisen synnytyksessä tykkäsin kuunnella musiikkia (Sade:n pari levyä ja sitten tunnarimusiikkia siivekäs muutto-leffasta).
Nyt menen tekemään puuroa lounaaksi ja siirryn taustailemaan.
S-I ja samat viikot