Väljähtänyt parisuhde

Olen kolmekymppinen perheen äiti. Parisuhdetta takana jo yli kymmenen vuotta.
Itkuisena tätä kirjoitan kun en tiedä mitä tässä muutakaan.
Kovin on monta hyvin surullista ja raskasta vuotta meillä takana, molemmat olemme mieheni kanssa niistä väsyneitä.
Tottakai kaikki kipinä yms kadonnut jonnekkin hyvin kauas jo kauan aikaa sitten.
Seksiä ei ole ,enkä kyllä enää haluakkaan enkä usko että hänkään enää minua vaikka toisin aina väittää.
Kaipaisin kovasti kehuja, kukkia, että tuntisin oloni naiseksi. Ravintola illallista edes joskus.
Muutama vuosi sitten näin hänen olleen yhteyksissä entiseensä, perus kuvio: minä nukkumassa vkloppuna, mies valvoo ja kaljoittelee ja kirjoittelee entiselleen. Ja ei siis ollut ensimmäinen kerta. Eipä sen jälkeen ole kummemmin ollut kovin rakastettava olo enää ja usko meni rakkauteen. En enää usko, että on olemassa sitä tosirakkautta, yksin täällä on jokainen ja jokainen pettää. On minua kauniiksi kehuttu ja baarissa saan huomiota kyllä, en ole tanttatyyppiä jos sitä ajattelitte. Vaikea tästä on lähteä kun on lapsi ja oma talo. Ehkä alan myös viestittelemään muiden miehien kanssa, jos hän saa niin minäkin, mitä väliä enää. Ja oikeastaan olen jo niin tehnytkin.
En tule koskaan pääsemään tästä yli.
Muilla samoja kokemuksia, tuntemuksia?