Miksi Suomessa ei saa pukeutua kuin itse haluaa?

Minä olisin vastannut että minulle jokainen päivä on juhlaa. Itsekin laittaudun lähes aina arkena koska minulle arki on juhlaa. Jos laittautuisin vain varsinaisiin juhliin niin se olisi ehkä kerran vuodessa.

"Nyyh, nyyh! Kävelin kaupungilla pikkutakissa ja kauluspaidassa ja joku nainen kysyi...nyyh, sniif...ky...kysyi...o...olenko me..menossa juhliin. Byäähhäähää, miksei täällä voi olla oma itsensä!!!"

Samaan aikaan Afganistanissa....

Suomessa kyllä osataan töllistellä ja tölviä, mutta turha siitä on hirveästi välittää. Toki ymmärrän että aina ei jaksaisi ja helpompaa olisi sulautua massaan.

Vierailija kirjoitti:

Mustat farkut ja tennarit eivät kyllä ole mitään erityisen ylevää pukeutumista. Lähinnä koomista puvun takin kanssa.

Naisen kommentti ei ollut mitenkään asiaton. Miksi koit sen ilkeilyksi tai ongelmaksi?

Suomessa saa pukeutua mihin haluaa, kunha intiimipaikat on peitetty (tissiryhmä tietenkin vastustaa tätä) ja on sään mukainen vaatetus. Paitsi bur kaan. Ja neljäntuulenlakkiin.

Kyllä solmio, liivi, pikkutakki ja kauluspaita on keskivertoa selvästi ylevämpää. Turha tennareihin takertua. Niitähän jopa monet muotigurut käyttää puvun ja pikkutakin kanssa.

Ja eikös se niin ollut, että jos kommentti koetaan ilkeäksi niin se on asiaton. Tämähän on nykyaikaa vai onko tässä joku kaksoisstandardi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu että usein porukka katsoo kuin hullua jos jollain on värikkäämpää päällä :D Mulla on yksi kaveri kenellä on aivan ihana tyyli, suosii pastellisävyjä ja etenkin vaaleanpunaiset ja vaaleanliilat ovat hänen juttunsa ja mun mielestä ihmiset ihan oikeasti tuijottaa häntä. Ei hänellä mitään sopimatonta ole, säänmukaiset ja nätit, samanlaiset vaatteet kun kaikilla muillakin, mutta värikkäät :D 

Minä saatan katsoa värikkäästi pukeutuneita ihmisiä ihan sen vuoksi, että pidän väreistä. Yritän olla kuitenkin sanomatta mitään. Kerran ihastuin niin erään naisen väreihin (sähkönsinistä ja syklaaminpunaista 50-luvun tyylillä), että vilkuilin häntä kaupan hyllyjen välissä pitkään ja puuskahdin sitten, että anteeksi mutta teillä on ihanat värit. Hän taisi säikähtää.

Jos pukeutuu niin erikoisesti, että erottuu kunnolla muista, pitää vain kestää katseet. Ei "tuijottaminen" välttämättä ole tarkoitettu epäystävälliseksi. Minullakin on sellainen naama, ettei voi tietää.

Uhriutua ei kannata. Muistan tältä palstalta äidin, joka oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut siitä, että hänen lukiolaispoikaansa katsottiin kadulla. Joku pikkutyttö oli jopa haukkunut sirkustirehtööriksi. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että pojan tyyliin kuului silinterihattu. 

Täällä vanha tantta, joka pukeutui nuorena erittäin värikkäästi. Katson (en tuijota) joskus ihailevasti ihmisiä, jotka uskaltavat poiketa massasta ja ovat persoonallisia. Kaikki pitkätkään katseet eivät todellakaan ole negatiivisia. Itsekin silloin nuorena sain paljon palautetta, sekä posia, että negaa, mutta niin se vaan menee. Toinen vaihtoehto on se, että kukaan ei noteeraa, eikä välitä. Kumpi parempi? Kaikki ei kuitenkaan tykkää, oli päälläsi mitä vaan.

Tuliko jollekulle muullekin ap:stä mieleen TWD World Beyondin Elton sinapinvärisine vakosamettipukuineen? :)

]

Vierailija kirjoitti:

Saako kantaa natsihakaristia hihassa?

No et tietenkään! Mikä kysymys! Kyse oli pukeutumisesta eikä tyhmistä merkeistä varsin idioottimaista näkökantaansa esille toittottamisesta! Menisitkö pois täältä nyt!