Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Entinen puoliso alkoi petturiksi ja alkoi vihaamaan minua. Samalla alkoi ns. teiniksi ja itserakkaaksi - kuuluuko asiaan ja kestääkö loputtomiin?
01.11.2021 |
Olen tässä mietiskellyt aika ajoin entistä puolisoani käytöstä, jonka kanssa olen edelleen tekemisissä lapsien takia.
Tarina lyhykäisyydessään meni niin, että rupesi hankalaksi, aina jokin pielessä. Sitten jäi pettämisestä kiinni nuoren naisen kanssa eikä ollut aikomustakaan lopettaa suhdetta. Ero tietysti tuli ja siinä samassa kahakassa sain syytteitä, kuinka hän on aina inhonnut minua ja kuinka olen pilannut vuosia hänen elämästä. Ilkkui yhtäkkiä myös ulkonäköäni ja kertoi, kuinka päässäni on jotakin isompaa vikaa. Samaan aikaan nuori tyttö buustasi hänen itsetuntoa ja oli täynnä omaa erinomaisuuttaan. Valehtelu ja uhkailu alkoi myös tämän episodin alussa, eikä loppua näy.
Minkään valtakunnan yhteenpalaamishalua ei tietenkään tuon käytöksen jälkeen ole, mutta koska tuo omituinen käytös on nyt jatkunut muutaman vuoden, olen ihmeissäni, eikö tuolle loppua tule. Muuten se ja sama, mutta lapsien takia tämän kanssa on edelleen oltava tekemisissä ja välissä mietityttää se "miehen malli", mitä valitettavasti sitten lapsille välissä näyttää. Olen myös täysin kyllästynyt tuon tuosta tuleviin episodeihin ja uhitteluihin, mitä edelleen kylvää.
Onko tällainen uudistunut mieli aivan tavanomaista eron seurauksena ja jääköhän tuo tuollaiseksi? Ennen koko prosessin alkua oli tuikitavallinen mies ja aivan normaalin kirjoissa käytöskin.
Kommentit (14)
Tuonkaltaista käytöstä olen nähnyt sellaisen suhteen jälkeen, missä mies oli ns. kiltti eli oli vuosia painanut kielteiset ajatuksensa pinnan alle ja nainen oli myös onneton sekä päällepäsmäri miestään kohtaan (tuskin itse ymmärsi olevansa). Mies ei siis koskaan kertonut todellisia ajatuksiaan liitossa, jolloin kaikki paska tuli silmille vasta erotessa yllättäen.
En tietenkään osaa sanoa mikä teillä on syynä. Rankka tilanne, mutta itse painaisin kanssakäymisen ihan minimiin, jos asiasta huomauttaminen asiallisesti ei tuota tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Notten osaa ukon mielenterveydestä mitään sanoa, mutta ainakin yhteydenpidon pitäisin niin minimissä kuin mahdollista, eli sähköposteissa, whatsupissa tai vastaavisssa ja vain lasten asioissa. Ja haukkuma- ja uhkailuviesteihin älä vastaa mitään, älä provosoidu. Uhkaus- ja valehteluviestit jää kirjallisessa viestinnässä talteen. Ilmoittaisin myös että tästä lähin keskustelemme vain ja ainoastaan viestittelemällä, eli puhelin jää käytöstä siis jos sitä uhkailua tulee sieltä. Ja lasten vaihdot tapaamisiin jollain julkisella paikalla, ei ole pakko päästää edes omalle ovelle.
Meinaan vaan tällä sitä, että jos asioiden hoitaminen on hankalaa, voit noiden viestien perusteella hakea vaikka yksinhuoltajuutta (jos sulla ei vielä ole), jolloin se teidän yhteydenpito jää lähinnä lasten tapaamisiin.
Mitenhän käyttäytyy lapsia kohtaan?
Vaihtoehtoinen selitys voisi olla että tuntee jotenkin itsekään sitä tajuamatta syyllisyyttä perheen hajottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuonkaltaista käytöstä olen nähnyt sellaisen suhteen jälkeen, missä mies oli ns. kiltti eli oli vuosia painanut kielteiset ajatuksensa pinnan alle ja nainen oli myös onneton sekä päällepäsmäri miestään kohtaan (tuskin itse ymmärsi olevansa). Mies ei siis koskaan kertonut todellisia ajatuksiaan liitossa, jolloin kaikki paska tuli silmille vasta erotessa yllättäen.
En tietenkään osaa sanoa mikä teillä on syynä. Rankka tilanne, mutta itse painaisin kanssakäymisen ihan minimiin, jos asiasta huomauttaminen asiallisesti ei tuota tulosta.
Itsellä samanlainen kokemus, mutta mies kyllä kohteli aika huonosti koko suhteen ajan. Yritin aina keskustella ongelmista, mutta niitä ei kuulemma ollut ja ymmärtää miehen huonoja tapoja (huono lapsuus/nuoruus), mutta jotenkin minä kuitenkin aina lopulta olin haukkujen ja syyttelyiden kohde. Erossa lopulta vyöryi kaikki mistä vuosien ajan olin halunnut puhua; olivat ongelma sittenkin.
Mutta kyllä ihmisen åutää itse kantaa vastaa elämästään. Jos ei suuta saa auki aiemmin, niin se on oma häpeä. Turhaa sitä siinä vaiheessa enää purkaa exään.
Millaisia episodeja ja uhitteluja? Ovatko lapset vaarassa? Tosiaan kannattaa ottaa viestinvaihto jatkossa ainoastaan mustaa valkoisella eli ei suusanallisesti. Jos siellä on uhkauksia ja kunnianloukkauksia, niin niistä voi tehdä rikosilmoituksen ja ilmoittaa etukäteen, että jos käytös ei muutu asiallisemmaksi, niin tätä aletaan selvittämään.
Lapset ykköseksi ja oma hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran kaikki syy miehessä. Mikä miehiä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ollut hitaansorttinen ja kiltti aikoinaan. Joissakin asioissa minun piti ottaa ns. työnjohtajan rooli, että asiat tuli toimitettua normaalissa aikataulussa ja olen aikoinani napissut tuosta hitaudesta. En kuitenkaan itse ole ajatellut koskaan, että meillä olisi huono suhde ollut ja läheisetki on pitänyt meitä kelpo parina, jotka ei ole tyhjää skitsonnut tai tapellut.
Lähinnä isompi ongelma tuli lastenteon jälkeen, koska tajusin yhtäkkiä, että meillähän on erilainen kasvatuslinja. Lapset hyppyyttivät miestä, ostattivat hirveästi tavaroita ja mies ei kertakaikkiaan osannut moneenkaan asiaan sanoa ei:tä tai ainakaan pitää päätöstään. Tästä asiasta tuli riitaa varsinkin ja minusta se hankaloitti lasten kasvatusta.
No eron jälkeen on päivänselvää, ettei kasvatusmetodit ainakaan lähemmäksi ole menneet. Lapset tykkäävät kuitenkin isästään, eikä hän niille paha ole, vaikka pöljä välissä olisikin, joten en näe minkäälaisena vaihtoehtona yksinhuoltajuutta.
Ehkä parasta olisi siirtää viestinvaihto kokonaan mustaa valkealle ja lastenvaihdossa vain nostaa tavarat pois autosta puhumatta ja lähteä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin kaikkien vuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonkaltaista käytöstä olen nähnyt sellaisen suhteen jälkeen, missä mies oli ns. kiltti eli oli vuosia painanut kielteiset ajatuksensa pinnan alle ja nainen oli myös onneton sekä päällepäsmäri miestään kohtaan (tuskin itse ymmärsi olevansa). Mies ei siis koskaan kertonut todellisia ajatuksiaan liitossa, jolloin kaikki paska tuli silmille vasta erotessa yllättäen.
En tietenkään osaa sanoa mikä teillä on syynä. Rankka tilanne, mutta itse painaisin kanssakäymisen ihan minimiin, jos asiasta huomauttaminen asiallisesti ei tuota tulosta.
Itsellä samanlainen kokemus, mutta mies kyllä kohteli aika huonosti koko suhteen ajan. Yritin aina keskustella ongelmista, mutta niitä ei kuulemma ollut ja ymmärtää miehen huonoja tapoja (huono lapsuus/nuoruus), mutta jotenkin minä kuitenkin aina lopulta olin haukkujen ja syyttelyiden kohde. Erossa lopulta vyöryi kaikki mistä vuosien ajan olin halunnut puhua; olivat ongelma sittenkin.
Mutta kyllä ihmisen åutää itse kantaa vastaa elämästään. Jos ei suuta saa auki aiemmin, niin se on oma häpeä. Turhaa sitä siinä vaiheessa enää purkaa exään.
Myös tuossa tapauksessa mies kohteli huonosti, oli epäluotettava ja kaikkea oli mistä eivät läheiset edes tienneet ennen kuin oli jo erottu. Sitten olikin jo oikeastaan syytä onnitella, että pääsi moisesta eroon. Yllättäen sitä vahvakin ihminen ajan myötä tottuu ikuisen syntipukin rooliin, vaikkei syytä olisi, päinvastoin. Onneksi pääsit eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti!
No, terapeuttini kyllä sanoi, että minulla on joitain narsistin piirteitä, mutta ei kai se selitä exän käytöstä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti!
No, terapeuttini kyllä sanoi, että minulla on joitain narsistin piirteitä, mutta ei kai se selitä exän käytöstä? Ap
Mitä narsistin piirteitä terapeuttisi sanoi sinulle olevan?
Minä pöljä jäin pitkäksi aikaa siihen tilanteeseen. Vuosikymmenten kuluessa minusta ei ollut mitään jäljellä. Koko omaisuus ja toimintakyky meni, ensin työpaikka jne. En saanut kahvia keitettyä ja tukkaa harjattua. Enkä pöljä tajunnut, että entinen rakas on nyt pahin vihollinen. Ei lapsia. Mies avioitui pian eron jälkeen ja, vuosien kuluessa, minäkin sain elämäni takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole normaalia.