Onko täällä elämänhallinnan menettäneitä?
Kommentit (4)
Olen meinannut menettää, mutta en vaan jotenkin pystynyt sellaiseen. Elin vuoden (23v) tekemättä käytännössä mitään. Nimellisesti olin kirjoilla koulussa, mutta koskaan en siellä käynyt.
Elin säästöillä sen vuoden. Harrastin kyllä aktiivisesti.
En tiedä menetinkö siis elämänhallinnan, mutta melko lähellä ainakin.
En tiedä mitä tarkoitat, mutta eron jälkeen menetin osittain elämänhallintani; jouduin maksuvaikeuksiin kun en enää jaksanut avata yhtään kirjettä, en edes uskaltanut mennä postilaatikolle koska pelkäsin siellä olevan vain laskuja. Eroni oli todella raskas ja riitaisa ja koitin keskittyä pitämään kotia pystyssä lapsille ja turvaamaan heille hyvää elämää. Itse valvoin yöt ja olin aivan hajalla.
Luulen että olen nyt siinä tilanteessa. Olen aina ollut tunnollinen suorittaja niin kotona kuin työssäkin. Sairastuin muutama vuosi sitten ja viimiset 2 vuotta on ollut todellista taistelua jokapäiväisen jaksamisen kanssa. 6kk ollut sairauslomalla hirveissä kivuissa jotka osaltaan heikentää kestoa ja keskittymistä.
Mutta ei ne kivut ole pahinta vaan se etten saa enää aloitettua mitään - pienikin asia vaatii suunnattomasti ponnisteluja ja melkein tärisen kauhusta kun pitää lopulta tehdä jotain. Siis vaikka imuroida kotona. Minä, joka olen kuitenkin hoitanut kansainvälisten suuryritysten tapaamisisa ja matkustanut työn puolesta ympäri maailmaa, tehnyt ja pitänyt esitelmiä täysin tuntemattomille kuulijoille ja käsitellyt työssäni suuria summia rahaa.
Nyt teen itselleni joka päivälle kalenteriin muistutuksen yhdestä (!) asiasta mikä pitää hoitaa - on pakko hoitaa etten tuntisi itseäni niin riittämättömäksi ja saamattomaksi.
Terveysasiat ei ole parantuneet lainkaan 6kk sairiksen aikana, päinvastoin. Ensiviikolla alkaa taas lääkärikierros kun mietitään miten minulle saadaan elämä takaisin.
Av-palstan väärinkäyttönä.