Lue keskustelun säännöt.
Miten päädyit unelma-ammattiisi?
01.11.2021 |
Otsikossa kysymys. Olen aivan poikki tähän nykyiseen oravanpyörään ja tuntuu älyttömältä käyttää tästä ainokaisesta elämästäni valtaosa raataen kamalassa työssä surkealla palkalla jotta joku toinen saa hyvät rahat taskuunsa. Työni on henkisesti niin uuvuttavaa, että koko vapaa-aikani menee täysin sumussa enkä tee muuta, kuin makaan sohvalla telkkarin edessä odottamassa, että täytyy taas mennä nukkumaan että jaksaa herätä seuraavaan työpäivään. Edes viikonloput eivät riitä palautumiseen ja menevät tuolla samalla kaavalla.
Olen opinkellut kaksi tutkintoa vain todetakseni työelämään päästyäni, että itse työ on ihan ok, mutta työolot hirveät. Esim. asiakaspalvelun määrä työssä on tullut jopa yllätyksenä kun olen kuvitellut opiskelleeni alalle, jossa vain näpytellään konetta takahuoneessa. Mutta ei, jatkuvasti paukkuu sähköposti tai puhelin huutaa ja ihmiset vain vaativat ja vaativat koko ajan jotakin. Ja jokainen on mielestään tärkeysjärjesteyksessä ykkönen.
Miten ihmeessä voin löytää itselleni sopivan alan ja työn, josta oikeasti nauttisin? Minulla ei ole mitään eritysosaamista, lahjoja tai muita opittuja kykyjä, joista voisin ammatin tehdä itselleni esim. yrittäjänä. Rakastan eläimiä, mutta en voi niiden kanssa työskennellä sillä olen suurimmalle osalle allerginen.
Sairastan keskivaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä ja kaikenlainen ihmisten kanssa tehtävä työ ahdistaa. Voisin suoraan sanoa, että vihaan suurinta osaa ihmisistä ja pelkään loppuja.
Toisaalta taas en enää ikinä halua tehdä vuorotöitä, vain aamuvuoroja. Terveyteni ei salli seisomatyötä tai muuta fyysisesti hyvin raskasta hommaa. Tämä taitaa sulkea pois kaikki varasto- ja tuotantotyöt, joissa taas olisi mahdollisuus tuohon rauhassa tekemiseen.
Alan olla epätoivoinen! Opiskelu ei olisi mahdotonta, mutta en halua enää opiskella turhaan, eli seuraavan alan pitäisi olla tärppi. Ongelma on siinä, että en ehkä keksi kaikkea mitä voisin tehdä, enkä tiedä mistä siihen löytyisi apua. Ammatinvalintatestit eivät ota huomioon esim, yllä mainittuja rajoitteita.
Kommentit (3)
Olen samassa veneessä. En usko että voin enää olla työläisenä tyytyväinen. Yrittäjyys on kai ainoa vaihtoehto. Työn määrä ei varmaan vähene mutta ainakin saa itse päättää ja pitää itse työn tulokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesin jo 11-vuotiaana, mitä haluan tehdä isona. Perheen vaikean tilanteen takia muutin kotoa jo 16-vuotiaana ja menin töihin. Kävin lukion iltaoppikoulussa työn ohessa ja kirjoitin ylioppilaaksi.
Opiskelin ensin yliopistossa ja sen jälkeen vielä toisessa korkeakoulussa unelma-ammattiini.
Unelman toteuttaminen on vaatinut 12-tuntisia työpäiviä ja kaiken vapaa-ajan uhraamista opiskelulle.
Avaajan tilanne on toinen, kun ei unelma-ammattia taida olla?
Tunsin myös nuorena ihmisiä, jotka tiesivät vaipoista asti, mikä heistä tulee isona ja siihen on sitten päädyttykin kun on osattu tehdä valinnat oikein sen mukaisesti. Minulla ei tällaista unelma-ammattia tosiaan ikinä oikein ole ollut ja voisin tyytyä myös ihan kivaan jos sillä saisi elannon mukavasti eikä se olisi täyttä kidutusta ja energiasyöppö kuten nykyinen työni.
Uskon, että esim. klinikkaeläinhoitajan ammatti olisi minulle mieleinen. Opiskelu ei olisi ihan yhtä pitkä, kuin eläinlääkärillä, mutta asiakaskunta olisi mieleinen ja työtehtävät kiinnostavia. Tai näin ainakin luulen, en taaskaan tiedä oikeasti mitä työ on päivittäisellä tasolla. Mutta se eläinallegia on sen verran voimakas oikeastaan kaikkien eläinten kohdalla, että sairastuisin työssä nopeasti varmaankin työkyvyttömäksi ja koulutus olisi taas ihan turha. Ainoastaan koirat ovat sellaisia, että voisin työskennellä niiden kanssa, mutta mikä olisi sellainen mukava työ koirien parissa, josta kuitenkin myös tienaisi rahaa tarpeeksi? Onko jollain hyviä ideoita tähän?
-AP
Tiesin jo 11-vuotiaana, mitä haluan tehdä isona. Perheen vaikean tilanteen takia muutin kotoa jo 16-vuotiaana ja menin töihin. Kävin lukion iltaoppikoulussa työn ohessa ja kirjoitin ylioppilaaksi.
Opiskelin ensin yliopistossa ja sen jälkeen vielä toisessa korkeakoulussa unelma-ammattiini.
Unelman toteuttaminen on vaatinut 12-tuntisia työpäiviä ja kaiken vapaa-ajan uhraamista opiskelulle.
Avaajan tilanne on toinen, kun ei unelma-ammattia taida olla?