Miesystävä sai " raivarit"
Olin eilen miesystävän luona, söimme mukavasti ja joimme viiniä.
Sitten yhtäkkiä illan kuluessa miesystäväni alkoi haukkua minua kovin sanoin, olin ihan puulla päähän lyötynä.
Syy tähän haukkumiseen oli, että olin aiemmin päivällä vitsaillut vähän vessahuumorilla, siis ihan viatonta huulen heittoa jossa hänkin nauroi mukana.
Ihana, järkevä mies, mutta tuollaiset ihmeelliset kohtaukset haukkumisineen ihmetyttää.
Ja tosiaan, olimme siinä muutaman lasin viiniä juoneet, mutta eihän humala mikään tekosyy ole.
Olin valmis jo lähtemään kotiin kaiken haukkumisen jälkeen, mutta hän sai maaniteltua jäämään yöksi lopulta itkien.
Mitä mieltä olette, onko mies epävakaa tai jotain? Ja olemme molemmat aikuisia, ns toisella kierroksella.
Kommentit (34)
Jossain vaiheessa et enää vitsaile mistään milloinkaan, vaan kävelet ns. munan kuorilla. Mieti kannattaako. Sinuna tekisin ainakin nyt hyvin selväksi, että sinua ei haukuta.
No niin, you know the drill. Possu ulos ja sitä rataa.
Juokse ja lujaa.
T. Epävakaan narsistimiehen ex-vaimo, joka tarvitsee terapiaa koko loppuelämän ajan
Naurettava provo vedä v...u päähäsi!
AP vielä
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun yhtäkkiä alkoi haukkumaan, nämä tulevat vähän puskista.
Tosiaan, syy oli minun mielestäni mitätön, mutta ehkä oli jotain omaakin syytä kun vitsailin hänen mielestään sopimattomasti.
Joku mättää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Naurettava provo vedä v...u päähäsi!
Sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
AP vielä
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun yhtäkkiä alkoi haukkumaan, nämä tulevat vähän puskista.Tosiaan, syy oli minun mielestäni mitätön, mutta ehkä oli jotain omaakin syytä kun vitsailin hänen mielestään sopimattomasti.
Joku mättää kyllä.
Tunsin tuollaisen. Oli pomoni, minä aliyrittäjä. Ei olla enää.
Oli ollut onnettomuudessa ja ilmeisesti lyönyt päänsä, eikä hänen taustansakaan ihan terve ollut.
Pohjimmiltaan inhimillinen, mutta kipeä.
Vierailija kirjoitti:
AP vielä
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun yhtäkkiä alkoi haukkumaan, nämä tulevat vähän puskista.Tosiaan, syy oli minun mielestäni mitätön, mutta ehkä oli jotain omaakin syytä kun vitsailin hänen mielestään sopimattomasti.
Joku mättää kyllä.
Kuvitteliko, että naurat sille vai mistä kyse?
En todellakaan jäisi ottamaan vastaan tuollaista käytöstä. Ihan sama mistä syystä mies olisi tuollainen, minulle ei olisi ok.
Mun tapauksessa narsisismin ilmeneminen alkoi just ihan tyhjästä raavituilla raivareilla. Siitä sitten kuvioon tuli kontrolloinnit yms.
Mutta oleellista on nyt se, mitä riidan jälkeen. Myöntääkö mies moganneensa ja pyytääkö anteeksi.
Häiriöisen / narsistin kanssa kun loppuanalyysissa vika löytyy mutkikkaan ajatuskulun kautta AINA sinusta.
Eksäni aloitti itsetuntoni lyttäämisen keksimällä jostakin sellaisesta mitättömästä riidan, mistä onnistui minua syyllistämään. Luulin olevani vahvaa tekoa, mutta kyllä hän sai minuun hallinnan raivareiden avulla ja nujersi vähitellen itsetuntoni. Hän osasi lyödä arkoihin paikkoihin. Aikuisessa suhteessa asiat osataan puhua auki ja kertoa ilman haukkumista, jos jokin on loukannut. Eksäni osasi kyllä myös keskustella ja syyttää itseään raivareista mutta ei suostunut ikinä mihinkään, jolla olisi päästy ongelmasta eteenpäin esim. pelisäännöt käytökselle, pariterapia, mikään tällainen ei käynyt. Minä en tule ikinä enää antamaan ymmärrystä raivopäiselle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Mun tapauksessa narsisismin ilmeneminen alkoi just ihan tyhjästä raavituilla raivareilla. Siitä sitten kuvioon tuli kontrolloinnit yms.
Mutta oleellista on nyt se, mitä riidan jälkeen. Myöntääkö mies moganneensa ja pyytääkö anteeksi.
Häiriöisen / narsistin kanssa kun loppuanalyysissa vika löytyy mutkikkaan ajatuskulun kautta AINA sinusta.
Kyllä narsistikin voi alussa pyytää anteeksi, kun uhrin koukutus on vielä kesken, ja myöhemminkin jos siitä on hänelle itselleen jotain hyötyä. Narsistille kaikki on tarkkaan laskelmoitua peliä.
Sitä todellista luonnetta aletaan paljastaa pikkuhiljaa, ja sittenkin taitava narsisti pystyy pitämään salassa totuuden persoonallisuushäiriöstään käsittämättömän pitkään, jos niin haluaa.
Alussa kokeillaan ja katsotaan, mitä toinen sietää, kuinka pitkälle voi mennä, ja tämä "sammakonkeitto" pahenee vähitellen ilman, että uhri ymmärtää mitä tapahtuu. Yhteisen lapsen kautta tiedän, että oma exäni testailee jo uutta kumppaniaan aika törkeästikin, mutta tämä ei vain tajua sitä hullaantumiseltaan, vaan pitää kaikkia häneen kohdistuvia halventavia juttuja hauskoina ja nauraa niille.
AP kommentoi
Tein selväksi, että minulle ei aleta raivoamaan noinkin mitättömästä syystä. Eli oltiin oltu ilta ihan normaalisti ja sitten yhtäkkiä hän alkoi raivota iltapäivällä tapahtuneesta asiasta koska hänen mielestään olin vitsaillut sopimattomasti hänen lapsensa kuullen jne. Ja oikeasti, kyse oli ihan mitättömästä jutusta.
Mutta tosiaan, vähän pelästyin ja tein selväksi ettei näin toimita, mutta jäi asia mietityttämään. Emme ole enää mitään teinejä, vaan keski-ikäisiä ihmisiä.
Mies pyysi aamulla anteeksi, mutta en tiedä onko sillä merkitystä koska ei ollut ensimmäinen kerta.
Minustakin alkaa tuntua että mies on narsistinen.
AP miettii jo nyt, että ehkä vika on sittenkin hänessä. Mies on siis onnistunut jo hyvin manipuloimisessa.
Itse kiinnitin keittovaiheessa huomiota siihen, että raivari tuli aina kun minulla alkoi olla liian hauska ja läheinen olo. Se ei sopinut, ja silloin tuli kurinpalautus.
Samoin huomasin, että koska työvoimaani tarvittiin, räjähdys tai vaihtoehtoisesti kylmäkäsittely tuli perjantai-iltana. Tarkoitus oli ilmeisesti ehkäistä liian intiimi tunnelma ja läheisyyttä etsivä viikonloppu etukäteen. Toimi kuin junan vessa. Maanantaiksi sitten liennytystä sen verran, että pysyin työkunnossa ja pystyin pyörittämään perhekulissia.
Ei terve ihminen toimi noin. Tuo on juuri tuota, kun hillotaan jotain asiaa päässä ja kehitellään siihen joku tarina ympärille, joka sitten alkaakin tuntua todelta, koska sen voi ajatella. Sitten yhtäkkiä hypitään seinille. Yleensä ihmisen todellisuudentaju kypsyy jo lapsuudessa, joillain ei koskaan.
Olin tuollaisen sepittelijän kanssa pitkään naimisissa ja ei sitä kyllä loppujen lopuksi jaksa.
Omallakin kohdalla väkivaltainen suhde näkyi vuosien ajan pääasiassa vain siinä, että toinen silloin tällöin ärsytti minut mitättömistä asioista itkuun asti. Kuvittelin silloin, että me vain ymmärrämme toisiamme niin huonosti, mutta jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli osa järjestelmällistä murentamista. Muuten asiat sujuivat mielestäni hyvin, mutta jälkikäteen olen tajunnut paljon muutakin hienovaraista manipulointia, jota en silloin tunnistanut.
Yhteisen asuntolainan ja lapsen jälkeen tulivatkin sitten näkyviin kaikki väkivallan muodot hyvin selkeinä, ja eksästä eroaminen oli yhtä helvettiä. Nykyään juoksisin pienimmästäkin vihjeestä henkisen väkivallan suuntaan. Suosittelen lukemaan henkisestä väkivallasta ja sen ilmenemismuodoista, niistä saattaa löytyä yllättävän paljon tuttua.
Känkkäränkkämies. Ei kiitos.