Toinen raskaus, mies ei osoita mitään kiinnostusta
tulla ultraan mukaan. Kysyi " pitääkö minunkin?" Mitä mieltä?
Kommentit (9)
Juuri niin, laiskuutta ja työasioita pitäisi järjestellä ja eikös se ole ihan samanlainen kuin se ekakin jne. Mutta pääsenhän sinne yksinkin.
ap
eli esim. ultra ei jännittänyt ollenkaan, ja ruutuakin tuijotin vain, että aha, tuossa se liikkuu. Ekan kohdalla olin ihan itku kurkussa. Mies ei ollut mukana huoneessa, kun piti seuraa meidän kuopukselle odotushuoneessa ja mulle ei oikein tullut mieleenkään pyytää miestä mukaan. Jotenkin mulla on sellainen olo, että tämä toinen menee siinä samassa kuin ykkönenkin, esim. neuvolaan soittaminen jäin jotenkin viime tippaan, kun ykkösen kohdalla soitin heti, kun raskaudesta tiesin.
Varmaan sitten kolahtaa enemmän kun maha alkaa selvästi kasvaa ja vauva on lähempänä tuloaan. Juuri tänään mietin, että ykkösen ollessa tässä vaiheessa, hamusin kaikkea vauvatavaraa innolla, mietin ja vatvoin, että millaistahan elämä on sitten. Nyt lähinnä kauhulla odotan, että miten loppuraskaus menee, kun pitäisi jaksaa töissä, ekan lapsen kanssa ja sitten miten jaksetaan kaikki, kun kakkonen syntyy.
Niin, ehkä se kakkonen ei enää ole sellainen ' iso juttu' , kun luulee ja kuvittelee tietävänsä ja muistavansa, millaista vauvan kanssa on.
Miehille pitää viestiä
1. luottamusta : esim. luotan siihen, että olet tukenani
2. arvostusta : arvostan, kun teet niin sitä ja tätä (tarkenna itse)
3. hyväksyntää:
John Gray: miehet ovat Marsista jne.
Miehen mielestä tää raskaus tuli liian pian. Esikoinen on 10kk.
Omaa terveydentilaansa analysoi jatkuvasti, jos vaikka olis vähän kipee, mutta mun raskaus alkuvaiheen vaivoineen ei liikuta pätkääkään.
Nyt vasta kun esikoinen tosiaan 10kk on alkanut enemmän olemaan lapsen kanssa, joten tiedän, että vauva-aika on taas 100% mun heiniä.
Mulle tää 2. raskaus on kyllä onnen täyttymys, kun ekaa tehtiin pitkään ja hartaasti.
Ekalla kerralla taas itseäkin jännitti niin että halusin miehen tueksi. Halusin myös että hän on oikeasti kiinnostunut. Mutta miehet ei yleensä edes ajattele että mikään voisi mennä pieleen. Älä sure. Kyllä se vauvaa kuitenkin rakastaa ensi hetkestä.
Meillä kanssa mies oli ihan ulkona vauvanhoidosta alun, mutta sitten selvisi syykin. Mies ei vaan osannut olla niin pienen vauvan kanssa, ja kun vauva alkoi kasvaa ja reagoida johonkin miehen tekemisiin. Nyt, kun lapsi on yli 1v, niin mies ' kaappa' pojan ulos ja lähtee leikkimään hänen kanssaan. Sanoi suoraan jossain vaiheessa, että ei tuntenut mitään erityistä vauvaa kohtaan, kun joko nukkui tai söi. Ja vasta kun alkoi nauraa, ' jutelle' jne. niin alkoi tuntea jotain vauvaa kohtaan. Niin, mies on kyllä ollut tekemisissä lasten kanssa ja osaa olla 1-2-vuotiaiden kanssa, mutta vauvat ovat tutkimaton planeetta...
noin se varmaan onkin. Pelottaa vaan, et tulee rankka arki, kun mulla se pääasiallinen hoitovastuu on, vaikka mies tykkääkin nyt 10kk ikäisestä vesselistä. Mutta ehkä heille tuleekin enemmän omia juttuja, kun lapsi tuosta edelleen kasvaa.
t. 7
Miehet ei vaan ole niin tunteikkaita näissä asioissa.
Ja saattaa laiskuuttaan vähän jurnuttaa vastaan, mutta tulee kuitenkin, kun et urputa !