Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset: lastenne murrosikä:
Kiitän etukäteen vastauksista
31.10.2021 |
- Minkä ikäisenä alkoi?
- Minkä ikäisenä oli ohi?
- Tunsitteko olevanne ongelmatilanteissa yksin vai oliko lapsen isä mukana ratkaisuja etsiessä?
Kommentit (25)
Esikoisella alkoi viimeisellä viikolla ysillä, abikeväänä alkoi helpottaa.
Kuopuksella 6. luokka oli pahin vaihe, eikä sekään ollut kamalan paha, lähinnä koko ajan väsynyt ja hajamielinen.
Yksin murrosikäisten kanssa aina on, vaikka olisi kaksikin vanhempaa. Hammasta purren pitää mennä ja odottaa että se loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En huomannut kun olen vain koko ajan porsinut lisää.
Meillä on kaksi poikaa eikä heidän murrosikää kunnolla edes huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisella alkoi viimeisellä viikolla ysillä, abikeväänä alkoi helpottaa.
Kuopuksella 6. luokka oli pahin vaihe, eikä sekään ollut kamalan paha, lähinnä koko ajan väsynyt ja hajamielinen.
Yksin murrosikäisten kanssa aina on, vaikka olisi kaksikin vanhempaa. Hammasta purren pitää mennä ja odottaa että se loppuu.
Miten voi sanoa, että murrosikä alkoi viimeisellä viikolla ysillä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi poikaa eikä heidän murrosikää kunnolla edes huomannut.
Eikös tuollaisesta sanota, että voi koitua ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä huomannut yhtään muusta kuin että se ääni möriytyi ja se kasvoi ja kasvoi. Oikein kiva poika, helppo. Ihana. Itse olin teinihirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi poikaa eikä heidän murrosikää kunnolla edes huomannut.
Eikös tuollaisesta sanota, että voi koitua ongelmia.
Ei, näin ei tosiaan sanota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskalla alkoi. Suuttuu välillä herkästi ja paiskoo silloin ovia, korottaa ääntä ja mököttää. Tätä ei kuitenkaan tapahdu ihan hirveän usein eikä tuolloinkaan ole mitään ihan överiä raivoamista. Ihana rakas muru se on edelleen <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi poikaa eikä heidän murrosikää kunnolla edes huomannut.
Eikös tuollaisesta sanota, että voi koitua ongelmia.
Ei, näin ei tosiaan sanota.
Kyllä muuten sanotaan, sillä kyseessä voi olla myös kiukun ym. nieleminen ja peittely ja totta kai se on ongelma. Aina näin ei ole, mutta toisinaan kylläkin ja se todella on huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seiskalla alkoi. Suuttuu välillä herkästi ja paiskoo silloin ovia, korottaa ääntä ja mököttää. Tätä ei kuitenkaan tapahdu ihan hirveän usein eikä tuolloinkaan ole mitään ihan överiä raivoamista. Ihana rakas muru se on edelleen <3
Niin ja isästään ei ole mitään hyötyä, haittaa pikemminkin ja voi olla, että lapsi lakkaa kohta käymästä siellä kokonaan. Ei aikuisetkaan mene eikä heitä pakoteta kaltoinkohtelevan ihmisen luo toisin kuin lapsia ja nuoria kunnes tulevat siihen ikään, että saavat itse päättää. Ja tähän ei sitten tule yksikään ulisemaan yhtään mitään pskaa, sillä se kiintiö on tälle elämälle täysi ja vain debiili kuvittelee tietävänsä tuntemattomien ihmisten tilanteen.
Minulla 2 poikaa. Ekalla alkoi about 1-vuotiaana, kiihtyy nyt lähempänä kolmekymppistäkin edelleen nollasta sataan sekunnissa. Juniori on aina ollut lempeä ja tasainen, eikä sitä murrosikää toivottavasti tulekaan, kun jo parikymppinen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisella alkoi viimeisellä viikolla ysillä, abikeväänä alkoi helpottaa.
Kuopuksella 6. luokka oli pahin vaihe, eikä sekään ollut kamalan paha, lähinnä koko ajan väsynyt ja hajamielinen.
Yksin murrosikäisten kanssa aina on, vaikka olisi kaksikin vanhempaa. Hammasta purren pitää mennä ja odottaa että se loppuu.
Miten voi sanoa, että murrosikä alkoi viimeisellä viikolla ysillä?
Kun se alkoi silloin.
Alkoi kun oli kasilla. En tiedä milloin loppui, mutta kesti joitain vuosia, kun teki kaiken "normeja" vastaan".
Nyt 20-vuotiaana asiat ovat mallillaan <3
Isänsä oli kuollut jo ennen kuin lapsi syntyi. Mutta sain apua mm. puolisoltani, jonka kanssa olen ollut lähes 18 vuotta. Sekä opolta ja hänen neuvomiltaan tahoilta.
Myös pojan kanssa keskusteluyhteys säilyi vaikeissakin hetkissä ja myös harrastuksestaan oli tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisella alkoi viimeisellä viikolla ysillä, abikeväänä alkoi helpottaa.
Kuopuksella 6. luokka oli pahin vaihe, eikä sekään ollut kamalan paha, lähinnä koko ajan väsynyt ja hajamielinen.
Yksin murrosikäisten kanssa aina on, vaikka olisi kaksikin vanhempaa. Hammasta purren pitää mennä ja odottaa että se loppuu.
Miten voi sanoa, että murrosikä alkoi viimeisellä viikolla ysillä?
Kun se alkoi silloin.
Ei kai se nyt seinästä ala!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisella alkoi viimeisellä viikolla ysillä, abikeväänä alkoi helpottaa.
Kuopuksella 6. luokka oli pahin vaihe, eikä sekään ollut kamalan paha, lähinnä koko ajan väsynyt ja hajamielinen.
Yksin murrosikäisten kanssa aina on, vaikka olisi kaksikin vanhempaa. Hammasta purren pitää mennä ja odottaa että se loppuu.
Miten voi sanoa, että murrosikä alkoi viimeisellä viikolla ysillä?
Kun se alkoi silloin.
Ei kai se nyt seinästä ala!
Kyllä se kuule voi alkaa. Yks kaunis päivä se suloinen lapsukainen on teini, jota ei ole edes tuntea.
T yläkoulun ope
Aika vaivihkaa alkoi yläasteella. Ääni meni pikkuhiljaa alamäkeen eikä pituuskasvussakaan tullut mitään hurjaa spurttia, ja poika on kasvanut pari senttiä nyt vielä lukion jälkeen. Lähinnä murkkuus näkyi asenteessa koulunkäyntiin ja siinä, että kaveriporukan merkitys kasvoi - oppitunneilla soitettiin suuta eli "läppää" tuli jätkien kesken heitettyä siihen malliin, että saatiin tytöt kikattamaan ja siinä sivussa keskiarvo laskemaan, omani tapauksessa vuodessa (=seiskaluokan keväästä kasiluokan kevääseen) ysistä nippa nappa päälle kasin. Ysillä poika onnistui nostamaan keskiarvoa juuri sen verran, että pääsi omaan lähilukioon. Lapsen isä oli kyllä mukana pohtimassa ratkaisuja, mutta kun tilanne ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut mitenkään täysin riistäytymässä käsistä (pojalla oli mm. urheiluharrastus, johon hän suhtautui vakavasti ja harjoitteli tunnollisesti), niin mihinkään hirmuisen vakaviin neuvotteluihin ei jouduttu.
Nuorempi lapseni on vasta alakoulussa ja onneksi vielä leikkii ihan täysillä. Pahempia aikoja odotellessa...
Meillä on murrosiässä ja on tasapainoinen. Mutta mistä se murrosiän alkuhetki muka katsotaan, hitaastihan se tapahtuu. Entä loppu?
Mikä kysymys? Miksi et kysynyt netistä saanut heti vastaus lääkäri palstoilta. Jokainen lapsi on yksilö ja erinlainen kehitys..Ei ole tiettyä lukua, päivämäärää nyt se alkaa.
Esikoisella (poika) alkoi ikävä kyllä jo 11-vuotiaana murrosikä. Itselläni alkanut samassa iässä.
Toivottavasti nuoremmilla lapsilla alkaa murrosiät hieman myöhemmässä iässä.
Alue: Aihe vapaa
En huomannut kun olen vain koko ajan porsinut lisää.