Onko kenelläkään ollut tällaista? (päiväkotiin jäämisestä)

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:45"]

Syksystä tähän asti; välissä melko pitkä joululoma ja muita satunnaisia vapaita - eli periaatteessa hoidossa oleminen ei ole ollut säännöllistä ja pitkän vapaan jälkeen vie taas oma aikansa, koska kaikki alkaa noin pienellä "alusta". Toiset lämpenee nopeammin, toiset hitaammin.

Itse jo tuon ikäiselle kerroin illalla iloisesti, että huomenna taas päiväkotiin ja äiti menee töihin, ja mitä kaikkea todella kivaa lapsi päiväkodissa tekee (leikkii, piirtää, ulkoilee ja muita perusasioita) ja kerroin, kuinka äiti sitten tulee hakemaan, kun pääsee töistä. Kerroin, mitä teen töissä ja päiväkodista haettaessa värittelin työpäiväni kulkua ja keksin päästäni yhden hauskan jutun, mitä työpäiväni aikana oli tapahtunut. Opettelin myös kaikki lapsen ryhmäläisten nimet ja puhuin heistä innokkaasti. Tätä tapaa olen jatkanut nyt lapsen ollessa 3-vuotias ja nyt lapsikin siihen osallistuu, esim. kertomalla, mitä kaikkea kivaa on tarhassa tehnyt ja kertoo innoissaan kavereistaan siellä.
Lisäksi olen pitänyt myös vapaapäivisin suurinpiirtein saman rytmin, mitä päiväkodissa on ja tehdään kotona, kuten pk:ssakin, eli pestään kädet ennen ruokailua, heräillään suht. ajoissa kuten arkiaamunakin, jne.

Yksi juttu, minkä sovin hoitajien kanssa oli se, että lapsi sai tuoda aamuisin rakkaan lelunsa (yleensä joku pieni kaivuri) mukanaan tarhaan, josta sai lohtua ikävään. Lelu otettiin aika nopeasti pois ja laitettiin tytön omaan koriin odottamaan kotiinlähtöä. Nyttemmin tuo tapa on jäänyt ja lapsi jo ihan innoissaan päiväkotiin jää. Varmasti vaikuttaa se, että ikää on tullut lisää. Mutta tärkeimmäksi huomasin, että lasta helpotti jonkun verran, kun sanoin, että tulen hakemaan ja sitten mennään yhdessä kotiin.

Yksi hyvä juttu oli myös se, että varasin kiireetöntä aikaa päiväkotiin mennessä ja puhelin lapselle niitä näitä, jotta hänen huomionsa olisi jossain muussa, kun ikävä sinne mentäessä. Tutkimme yhdessä oravan kuvaa seinällä, kyselin esim. "muistatko vielä missä oli sun oma paikka?" tai "muistatko, mitä pitää tehdä nyt seuraavaksi?", opeteltiin käsien pesemistä, jne.

Joskus taas oli niitä päiviä, kun lapsi on väsynyt ja mikään ei auttanut. Silloin piti vain olla jämpti ja kestää kiukuttelu.

Ai niin, keksimme myös yhdessä oman moikkauksemme, eli kun jätän lapsen päiväkotiin ja alan lähtemään, meillä on oma tapamme sanoa moikka ja siitä tulee sitten lapselle parempi mieli.

Tuli varmaan pitkä teksti, mutta muistan, kun itse olin tuossa epätoivoisessa tilanteessa.

Ajan kanssa se helpottaa :)

[/quote]

Kiitos kun jaksoit vastata näin perusteellisesti! :) Lapsella onkin päiväkodissa omassa kaapissaan pehmolelu, jonka olen antanut aamulla syliin, jos hän on tuntunut kovin lohduttomalta. Hoitajat myös antavat sen päivän aikana jos tarvetta on. Olen myös päiväkotimatkalla jutellut hänelle muista ryhmän lapsista ja hoitajista nimillä ja pohtinut, että kukahan heistä on jo siellä odottamassa. Ehkä voisin tosiaan jo edellisenä iltanakin ja vaikka aamupalaa syödessä puhua lapsen kanssa tulevasta päivästä ja siitä, että tulen sitten iltapäivällä hakemaan. Olen jotenkin ajatellut, ettei noin pieni vielä pysty hahmottamaan niin pitkälle tulevia tapahtumia. Ehkä tosiaan täytyy nyt alkaa myös jäädä lapsen kanssa aamulla päiväkotiin hiukan pitemmäksi aikaa (vastoin hoitajien ohjeita), kun muutkin vastaajat ovat jo tuoneet esiin, ettei pikainen lähtö ehkä olekaan lapsen parhaaksi kuten olen kuvitellut. :/

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:26"]

Minä nyt olen vähän pehmo tässä päivähoitoasiassa ja pikkuiset mietityttää rumbassa. Ja ihan samat epäilykset minulla perhepäivähoitajista kuin sinullakin. Mutta tuossa tilanteessa alkaisin miettiä, että eiköhän muksusta näkisi, jos hänen ei olisi hyvä olla perhepäivähoitajalla. Itse olen mennyt hoitoon 6 kk iässä ja siinä 2,5-vuotiaasta muistan asioita hoidosta. Alkuun olin huonoilla perhepäivähoitajilla ja vanhemmat on sanoneet, että sen huomasi minusta. Lyhyiksi pätkiksi löytyi parempia. Vaikka päiväkotiin menin vasta 3-vuotiaana niin muistan sen jännityksen onko kivoja hoitajia töissä, onko edes tuttuja töykeitä hoitajia vai ihan vieraita. Jotkut lapset pysyi koko hoitoajan samoina, mutta sitten oli niitä outoja, jotka tulivat, menivät, vaihtuivat. Jos omat lapset joutuisi nyt hoitoon laittamaan niin esikoisen laittaisin mieluummin kaikista epäilyistä huolimatta pph:lle, koska on herkkä ja epävarma, kuopus taas voisi hyvinkin pärjätä päiväkodissa. Kyllä minä äitinä olisin myös huolestunut aamuitkujen pitkittymisestä.

[/quote]

Saatat olla oikeassa... jos itkut vielä kovin pitkään jatkuvat niin täytyy varmaan alkaa yhtenä vaihtoehtona miettiä siirtymistä perhepäivähoitajalle. Onko kellään kokemusta siitä, millainen prosessi se on, eli kuinka helposti tuollainen onnistuu ja pystyykö siihen itse yhtään vaikuttamaan kenen hoitoon lapsi päätyy. Mietin vain sitä, että jos joku ystävä tai tuttava suosittelisi jotain tiettyä henkilöä, niin saisiko lapsen hänelle hoitoon sillä edellytyksellä, että hänellä olisi paikka vapaana? ap

Kiitokset kaikille tähän asti vastanneille! Olen ihan yllättynyt ja otettu että olen saanut näin paljon asiallisia vastauksia ja moni on nähnyt paljonkin vaivaa kirjoittaakseen pitkän ja pohdiskelevan vastauksen.  Olen lukenut jokaisen vastauksen ajatuksella. Olin aamulla ihan epätoivoinen kun tulin päiväkodista, mutta nyt alkaa jo helpottaa kun olen saanut näin paljon vertaistukea. :) ap

Minä olen nähnyt 4- ja 5-vuotiaitakin päiväkodissa naama rutussa aamulla, kun vanhemmat lähtevät. Ei se ole iästä pelkästään kiinni, lapset vain ovat erilaisia ja joillekin ne aamut ovat vaikeita. Mutta lapset lopettavat itkemiset aika pian vanhempien lähdettyä, yleensä ennen kuin auton perävalot lakkaavat näkymästä. Hoitajat varmasti kertoisivat, jos heidän mielestään ap:n lapsi on jotenkin poikkeuksellisen herkkis tai itkee pitkin päivää. Pienelle lapselle se on normaali tilanne, että äidistä luopuminen on vaikea paikka ja jokainen hoitoon jääminen on pienelle lapselle luopumista äidistä, koska se takaisintulo ja ajankulun ymmärtäminen ei ole vielä sillä tasolla, että lapsi osaisi ajatella kuinka 8 tunnin kuluttua äiti tulee hakemaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa jääkö lapsi päiväkotiin vain perhepäivähoitajalle.

Tuossa nro 19 vastauksessa oli paljon sellaista, minkä olen itsekin huomannut toimivan oman lapseni (pian 2 vee) kohdalla. Itse kerron aina päiväkotiin mennessä lapselle tulevasta päiväkotipäivästä. Tyyliin: "kun mennään sisälle, laitetaan tossut jalkaan. Sen jälkeen menet syömään aamupalaa ja sitten lähdettekin pian ulos jne." Lapsi viedään aina samaan kellonaikaan eli aamupalalle. Aluksi veimme häntä mahdollisimman myöhään (jotta päivästä tulisi lapselle niin lyhyt kuin mahdollista), mutta tuo ei toiminut lainkaan. Joskus lapsemme ryhmä oli jo ulkona, joskus sisällä ja joskus kun sain riisuttua lapselta ulkovaatteet, niin ryhmä tuli vastaan käytävällä ja oli juuri menossa ulos. Ja eikun taas ulkovaatteet päälle... Lapselle tuo oli hyvinkin hankalaa, kun koskaan ei voinut tietää, mitä on tulossa. Muutenkin siirtymistilanteet oli lapselle vaikeita, tyyliin potalle meno, syömään meno, nukkumaan meno...  Pyysin hoitajia sanoittamaan tulevia tilanteita mahdollisimman paljon, jos heidän aikansa vain suinkin riittäisi, ja tämä auttoikin hyvin noihin siirtymisiin. Ja kuten nro 19 kirjoitti, meilläkin on vapaapäivinä sama rytmi kotona kuin päiväkodissa. Tsemppiä hurjasti, tiedän miten raastavia nuo aamuitkut voi olla!

Yksi kokemus meiltä. Lapsemme on joka syksy joutunut aloittamaan uudessa paikassa. Kaikkein huonoiten meni se syksy, kun olimme harjoittelu vaiheessa jääneet itsekin hoitoon, lapsi siis tottui että olimme myös siellä. Vaikeaa oli päästä siitä yli, että emme tulleetkaan mukaan aamupalalle jne. Parhaiten meillä on toiminut se, että päiväkoti on lapsen oma paikka ja heipat sanotaan eteisessä. Toinen asia on se, että lopetimme hoidosta puhumisen iltaisin ja vapaalla, sekin vaan stressasi lasta, vapaalla olkaa täysin vapaalla.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 12:43"]

Tuossa nro 19 vastauksessa oli paljon sellaista, minkä olen itsekin huomannut toimivan oman lapseni (pian 2 vee) kohdalla. Itse kerron aina päiväkotiin mennessä lapselle tulevasta päiväkotipäivästä. Tyyliin: "kun mennään sisälle, laitetaan tossut jalkaan. Sen jälkeen menet syömään aamupalaa ja sitten lähdettekin pian ulos jne." Lapsi viedään aina samaan kellonaikaan eli aamupalalle. Aluksi veimme häntä mahdollisimman myöhään (jotta päivästä tulisi lapselle niin lyhyt kuin mahdollista), mutta tuo ei toiminut lainkaan. Joskus lapsemme ryhmä oli jo ulkona, joskus sisällä ja joskus kun sain riisuttua lapselta ulkovaatteet, niin ryhmä tuli vastaan käytävällä ja oli juuri menossa ulos. Ja eikun taas ulkovaatteet päälle... Lapselle tuo oli hyvinkin hankalaa, kun koskaan ei voinut tietää, mitä on tulossa. Muutenkin siirtymistilanteet oli lapselle vaikeita, tyyliin potalle meno, syömään meno, nukkumaan meno...  Pyysin hoitajia sanoittamaan tulevia tilanteita mahdollisimman paljon, jos heidän aikansa vain suinkin riittäisi, ja tämä auttoikin hyvin noihin siirtymisiin. Ja kuten nro 19 kirjoitti, meilläkin on vapaapäivinä sama rytmi kotona kuin päiväkodissa. Tsemppiä hurjasti, tiedän miten raastavia nuo aamuitkut voi olla!

[/quote]

Minäkin olen vienyt lapsen suht samaan aikaan joka aamu (+-15 minuttia) ja joka tapauksessa puurolle päiväkotiin. Viikonloput meillä mennään saman rytmin mukaan kuin viikolla, jo ihan siitä syystä että lapsi herää viikonloppunakin aikaisin. Myös päiväunet ja ulkoilut on hoidettu saman rytmin mukaan kun viikolla. Meilläkin siirtymätilanteet ovat hankalia, lapsi saa helposti hepulin jos häntä yrittää patistaa esim. uloslähtöön. Tuo tulevien tilanteiden sanoittaminen kuulostaa hyvältä neuvolta, täytyy varmaan itsekin alkaa enemmän kertoa jo hyvissä ajoin etukäteen mitä on tulossa, ettei esim. päiväkotiin lähtö tule yllätyksenä, vaan lapsi osaa jo ennakolta varautua siihen.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 12:43"]

Tuossa nro 19 vastauksessa oli paljon sellaista, minkä olen itsekin huomannut toimivan oman lapseni (pian 2 vee) kohdalla. Itse kerron aina päiväkotiin mennessä lapselle tulevasta päiväkotipäivästä. Tyyliin: "kun mennään sisälle, laitetaan tossut jalkaan. Sen jälkeen menet syömään aamupalaa ja sitten lähdettekin pian ulos jne." Lapsi viedään aina samaan kellonaikaan eli aamupalalle. Aluksi veimme häntä mahdollisimman myöhään (jotta päivästä tulisi lapselle niin lyhyt kuin mahdollista), mutta tuo ei toiminut lainkaan. Joskus lapsemme ryhmä oli jo ulkona, joskus sisällä ja joskus kun sain riisuttua lapselta ulkovaatteet, niin ryhmä tuli vastaan käytävällä ja oli juuri menossa ulos. Ja eikun taas ulkovaatteet päälle... Lapselle tuo oli hyvinkin hankalaa, kun koskaan ei voinut tietää, mitä on tulossa. Muutenkin siirtymistilanteet oli lapselle vaikeita, tyyliin potalle meno, syömään meno, nukkumaan meno...  Pyysin hoitajia sanoittamaan tulevia tilanteita mahdollisimman paljon, jos heidän aikansa vain suinkin riittäisi, ja tämä auttoikin hyvin noihin siirtymisiin. Ja kuten nro 19 kirjoitti, meilläkin on vapaapäivinä sama rytmi kotona kuin päiväkodissa. Tsemppiä hurjasti, tiedän miten raastavia nuo aamuitkut voi olla!

[/quote]

Minäkin olen vienyt lapsen suht samaan aikaan joka aamu (+-15 minuttia) ja joka tapauksessa puurolle päiväkotiin. Viikonloput meillä mennään saman rytmin mukaan kuin viikolla, jo ihan siitä syystä että lapsi herää viikonloppunakin aikaisin. Myös päiväunet ja ulkoilut on hoidettu saman rytmin mukaan kun viikolla. Meilläkin siirtymätilanteet ovat hankalia, lapsi saa helposti hepulin jos häntä yrittää patistaa esim. uloslähtöön. Tuo tulevien tilanteiden sanoittaminen kuulostaa hyvältä neuvolta, täytyy varmaan itsekin alkaa enemmän kertoa jo hyvissä ajoin etukäteen mitä on tulossa, ettei esim. päiväkotiin lähtö tule yllätyksenä, vaan lapsi osaa jo ennakolta varautua siihen.

[/quote]

ap

Päiväkodin hoitajana kerron ajatuksiani. Meitä hoitajia on monenlaisia, kuten lapsiakin. Itse olen herkkä ja empaattinen, joten ymmärrän sellaisia lapsiakin tosi hyvin. Siksipä oikein keskityn aamuisin siihen, kun lapsia tuodaan hoitoon. Otan lapsen vastaan tervehtimällä nimeltä. Käsipesun jälkeen olen "antennit pystyssä" kuulostelemassa kuinka vanhempi ja lapsi heippaavat. Siinä vaiheessa olen valmiina ottamaan lapsen hoitoon ihan konkreettisesti. Jos lapsi jää iloisin mielin, heippaamme vielä yhdessä vanhemman. Ihan "heihei" ja otan lapsen syliin jos haluaa tulla / yrittää juosta vanhemman perään. Joskus joutuu lempeästi ihan pitämään ettei luikertele perään. Silloin vanhemman täytyy myös reippaasti lähteä. Meillä on tapana myös vilkuttaa ikkunasta vielä, jos vanhemman kanssa niin sovitaan. Usein itkut ehkäistään näillä kunnollisilla mutta nopeilla rutiineilla. Sylissä saa olla niin kauan kuin haluaa. Joskus kaikilla on vaikeita aamuja. Tekstarinkin olen joskus perään vanhemmalle laittanut : "kaikki hyvin jo"- tyyliin. Vanhemmista toiset ovat herkkiksiä, heiltä toivon reipasta asennetta ja luottamusta lapsensa hoitoon ja pärjäämiseen. Etukäteen voi lasta tsempata, sit käsipesut ja reipas ote kunnon halein ja pusuin. Sitten iloisesti lapsi hoitajalle ja morjens! :) Ja hei, meille hoitajille saa puhua jos jännittää ja harmittaa, aina löytyy ymmärtäjiä!

Up

En osaa muuta sanoa ku tsemppiä. Mä olisin varmasti jäänyt jo kotiin lapsen kans, olis kamalaa jättää sinne (vaikka itku loppuu jne) mun on itkeny n. 3 aamuna ja ollu hoidossa 1.5 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 13:02"]

Päiväkodin hoitajana kerron ajatuksiani. Meitä hoitajia on monenlaisia, kuten lapsiakin. Itse olen herkkä ja empaattinen, joten ymmärrän sellaisia lapsiakin tosi hyvin. Siksipä oikein keskityn aamuisin siihen, kun lapsia tuodaan hoitoon. Otan lapsen vastaan tervehtimällä nimeltä. Käsipesun jälkeen olen "antennit pystyssä" kuulostelemassa kuinka vanhempi ja lapsi heippaavat. Siinä vaiheessa olen valmiina ottamaan lapsen hoitoon ihan konkreettisesti. Jos lapsi jää iloisin mielin, heippaamme vielä yhdessä vanhemman. Ihan "heihei" ja otan lapsen syliin jos haluaa tulla / yrittää juosta vanhemman perään. Joskus joutuu lempeästi ihan pitämään ettei luikertele perään. Silloin vanhemman täytyy myös reippaasti lähteä. Meillä on tapana myös vilkuttaa ikkunasta vielä, jos vanhemman kanssa niin sovitaan. Usein itkut ehkäistään näillä kunnollisilla mutta nopeilla rutiineilla. Sylissä saa olla niin kauan kuin haluaa. Joskus kaikilla on vaikeita aamuja. Tekstarinkin olen joskus perään vanhemmalle laittanut : "kaikki hyvin jo"- tyyliin. Vanhemmista toiset ovat herkkiksiä, heiltä toivon reipasta asennetta ja luottamusta lapsensa hoitoon ja pärjäämiseen. Etukäteen voi lasta tsempata, sit käsipesut ja reipas ote kunnon halein ja pusuin. Sitten iloisesti lapsi hoitajalle ja morjens! :) Ja hei, meille hoitajille saa puhua jos jännittää ja harmittaa, aina löytyy ymmärtäjiä!

[/quote]

Kiitokset, kiva kuulla toisenkin osapuolen näkemyksiä asiasta! Oman ryhmän hoitajat kyllä ottavat lapsen hyvin vastaan ja syliinkin hän on aina päässyt. Tällöin lapsen jättäminen ei tunnu niin pahalta kun kyseessä on kuitenkin lapselle tuttu ihminen.  Välillä olen myös saanut 10-15 minuutin päästä lähdöstäni tekstareita ja jopa kuvia, joissa lapsi on iloisena leikkinyt. Pahemmalta tuntuu jättää lapsi toisen ryhmän hoitajan/sijaisen kanssa joka hädintuskin tietää edes lapsen nimeä. Päiväkodissa on juuri kovasti korostettu tuota nopeaa lähtemistä ja niin olen toiminutkin tähän asti, mutta nyt monet vastaajista ovat olleet sitä mieltä, ettei se olisikaan hyvä ratkaisu. Ja kieltämättä itkemisen edelleen jatkuessa vielä tässäkin vaiheessa alan itsekin miettiä, ettei se tunnu toimivan ainakaan oman lapseni kohdalla...itse kun en ole lapsipsykologian ammattilainen niin vaikea tietää mikä olisi oikea toimintatapa. Olen tästä aiheesta puhunutkin omahoitajan kanssa vasu-keskustelussa ja hän kommentoi asiaa siihen tyyliin, että lapset ovat erilaisia ja toisilla hoitoon tottuminen kestää pitempään. Ilmeisesti hoitajat sen suoraan sanoisivat, jos tuo lapseni itkeminen olisi jotenkin poikkeuksellista ja siitä pitäisi huolestua...? ap

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 10:39"]

Kiitos vastauksestasi! Olen kyllä itsekin miettinyt perhepäivähoitajaa, mutta olen kuullut aika paljon negatiivisia kokemuksia perhepäivähoitajista, joten se hiukan mietityttää. Eri asia olisi, jos kyseisen henkilön tuntisi jotain kautta etukäteen. Myöskään se, että aina hoitajan sairastuessa ja lomien yms aikana lapsi pitäisi viedä varahoitoon vieraaseen paikkaan ei tunnu kovin hyvältä.  ap

[/quote]

Onko teidän paikkakunnalla ryhmäperhepäiväkoteja? Ainakin Helsingissä noi ryhmikset toimivat yleensä kerrostalon alakerroksessa. Ryhmässä on ymmärtääkseni kaksi perhepäivähoitajaa ja lapsia joku 8. 

Tämä hoitomuoto on tavallaan perhepäivähoidon ja päiväkodin puolivälissä. 

Meillä tuohon auttoi, kun isä vei välillä. Jostain syystä varsinkin keskimmäinen kesti paremmin isän pkotiin viennin kun mun. Miten illat kun tuutte kotiin? Meillä varsinkiin esikoinen meni ihan iloisena aamulla pkotiin, mutta kun kotiin päästiin alkoi tunnin huutokonsertti. Ajan kanssa tuo helpottaa, mutta uskon että pahalta tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 10:39"]

Kiitos vastauksestasi! Olen kyllä itsekin miettinyt perhepäivähoitajaa, mutta olen kuullut aika paljon negatiivisia kokemuksia perhepäivähoitajista, joten se hiukan mietityttää. Eri asia olisi, jos kyseisen henkilön tuntisi jotain kautta etukäteen. Myöskään se, että aina hoitajan sairastuessa ja lomien yms aikana lapsi pitäisi viedä varahoitoon vieraaseen paikkaan ei tunnu kovin hyvältä.  ap

[/quote]

Onko teidän paikkakunnalla ryhmäperhepäiväkoteja? Ainakin Helsingissä noi ryhmikset toimivat yleensä kerrostalon alakerroksessa. Ryhmässä on ymmärtääkseni kaksi perhepäivähoitajaa ja lapsia joku 8. 

Tämä hoitomuoto on tavallaan perhepäivähoidon ja päiväkodin puolivälissä. 

[/quote]

En osaa sanoa, täytyy selvittää asiaa. Tuo voisi tietysti olla yksi mahdollisuus! ap

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 13:27"]

Meillä tuohon auttoi, kun isä vei välillä. Jostain syystä varsinkin keskimmäinen kesti paremmin isän pkotiin viennin kun mun. Miten illat kun tuutte kotiin? Meillä varsinkiin esikoinen meni ihan iloisena aamulla pkotiin, mutta kun kotiin päästiin alkoi tunnin huutokonsertti. Ajan kanssa tuo helpottaa, mutta uskon että pahalta tuntuu.

[/quote]

Meillä valitettavasti tilanne on se, että minä joudun pääasiallisesti viemään lapsen päiväkotiin miehen työaikojen vuoksi. Tosin itku on kuulemma tullut myös niillä parilla kerralla kun isä on lapsen vienyt päiväkotiin.

Illat menevät meillä pääasiallisesti ihan hyvin. Tosin välillä on tietysti känkkäränkkäpäiviä, jolloin lähes joka asiasta tulee huuto,  mutta pääasiallisesti hän on iltaisin kotona oma iloinen itsensä. ap

Olet laittanut lapsen liian pienenä hoitoon. Ylipäätään pitäisi sen verran kuulostella lasta, oli minkä ikäinen hyvänsä, että tietäisi hänen perusturvallisuuden tunteen olevan sillä tasolla, että pystyy jäämään hoitoon. Sehän on yksilökohtaista, miten sopeutuu olemaan kodin ulkopuolella tai erossa vanhemmistaan.

2

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 13:48"]

Olet laittanut lapsen liian pienenä hoitoon. Ylipäätään pitäisi sen verran kuulostella lasta, oli minkä ikäinen hyvänsä, että tietäisi hänen perusturvallisuuden tunteen olevan sillä tasolla, että pystyy jäämään hoitoon. Sehän on yksilökohtaista, miten sopeutuu olemaan kodin ulkopuolella tai erossa vanhemmistaan.

[/quote]

Kiitos näistä viisauden kultajyvistä! Kuten aluksi sanoinkin, tiedän, että lapsi oli pieni mennessään hoitoon, mutta vaihtoehtoja ei ollut, joten pyysin neuvoja, en syyllistämistä. Toivottavasti itsellesi kuitenkin tuli hyvä mieli tuon viestin kirjoittamisesta! ap

Minä tyttö vielä itkeskelin ekaluokallakin :( Olin lapsena tosi herkkä ja ujo ja kouluun meno oli aika pelottavaa. Mutta äiti saattoi alussa minut koululle ja sovittiin, että jos olen viikon itkemättä koulussa, saan yhden haluamani pikkulelun. Kannustaminen ja pieni palkinto auttoivat ja lopulta minustakin tuli ihan reipas koululainen. 

Jotkut meistä on vaan hieman ujompia ja herkempiä, mutta kyllä meistä ihan kunnon kansalaisia kasvaa. Älä stressaa liikaa lapsen itkusta, se kyllä helpottaa. Äläkä pode huonoa omatuntoa, olet hyvä vanhempi kun kannat huolta lapsen voinnista. Tsemppiä!