Tajusin taas tänään, että olen aina se, joka ottaa yhteyttä

Onhan se ihan kiva, että tällaisia ihmisiä on, mutta introverttinä ei jaksaisi olla aina se, joka ottaa yhteyttä kaikkiin. Minulla ei ole läheiset välit sukulaisten kanssa. Suvussa on psyykkisiä ongelmia ja alkoholismia, joiden puolesta kannattaa pysyä kaukana. Koen itseni aika ajoin unohtuneeksi, turhaksi ja yhdentekeväksi olennoksi. Ap

Minäkin olin kaveripiirissä aina se, joka otti yhteyttä ja pyysi tapaamisiin. Oikein korostui perheellistymisen myötä. Sen tajuttuani lopetin sen, kas VUOTEEN ei ole yksikään ystävä pyytänyt mihinkään. Eikun hups, kesällä näin yhtä ystävää ja silloin jäi puheelle että järjestetään tyttöjen ilta tässä. Sitä nyt oli puhuttu jo pari vuotta. Eikä kukaan ole soittanut tai viestitellyt. Ai kun hei, Me&I-kutsuille tulee puolivuosittainen kimppatekstari. Ilmeisesti en ole minkään arvoinen, saa mun puolesta nuo "ystävät" jäädä. Aika etsiä uusia, mutta +30 vuotiaana ei niin vaan solmita oikeita ystävyyssuhteita.

Sama täällä. Eipä tullut jouluna toivotuksia eikä uutena vuotena. Ajattelin testata että jos en itse laita viestiä ensin niin miten käy. Olen siis ilmaa ja näkymätön ihminen. Mahtavaa!

Ei minullekaan tullut ainuttakaan! Eikä joulutoivotuksia, kunnes itse laitoin myöhään ihmisille viestiä. Uutena vuotena en vaivautunut laittamaan mitään, eikä kukaan kyllä muistanutkaan. Ap

Olen huomannut saman, tuntuu tosi pahalta. Joskus, kun en sitten jaksanut olla se aktiivinen osapuoli, niin sattumalta tavatessa sain kuulla ihmettelyä siitä miksen ole pitänyt yhteyttä. Mä kun olen aina luullut, että puhelimella voi soittaa ihan kumminkin päin.

En ole kuitenkaan kokonaan lopettanutkaan yhteyden pitoa, koska en nyt halua olla ihan yksinkään.

Itse joudun tunnustautuman ihmiseksi, joka on todella huono pitämään yhteyttä ystäviin. Monesti ajattelenkin, ettei olisi mikään ihme vaikka kaikki ystävät hylkäisivätkin minut, kun olen itse niin huono ystävä. Ja kuitenkin tykkään kovasti kun ystävät soittelee, ja on ihana nähdä heitä! En itsekään tajua mikä minussa on vikana.. Ajattelen kyllä aina parantavani tapani...

Ihana, kun on sinunlaisia ihmisiä, jotka jaksavat soitella. Itse olen huono aloitteentekijä, mutta mielelläni puhun ja lähden vaikka minne, jos pyydetään.

Sama tilanne täällä. Olin vuosia kotona ja minulla oli aina aikaa. Muistin kaikkien työajat ja jumppatunnit, tiesin milloin kenellekin saattoi soittaa. Nyt olen ollut puolitoista vuotta töissä ja kyllä on hiljaista ystävyys rintamalla. Tylsäähän se on, mutta odotan muilta yhteydenottoja. Onneksi omat sukulaiset soittelee harva se päivä, ainakin he muistavat :)