Ajatelkaa lastanne sen cerran, että älkää tuoko päiväkotiin alle 1.5v.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:01"]

 Eikä millään pahalla, mutta asuntolainoja minä en tajua alkuunkaan. Minun vanhempani asuivat vuokralla eikä ollut mitään ongelmaa. 

[/quote]

Tyhmä, sossupummi vai luottotiedoton? Enpä ole tuollaistakaan viisautta ennen kuullut, taattua av-laatua :)

[/quote]

Nope. Isäni oli yrittäjä. Niin kuin minäkin. En ollut varma kenestä puhuit. Vai etkö sinä osaa suunnitella elämääsi vaan tarvitset sen omakotitalon ja kultaisen noutajan?

[/quote]

Mä osaan suunnitella talouteni, ja sinä ilmeisesti et. Kun laina on sopivankokoinen, niin omassa (velka-)asunnossa asuminen on useimmiten halvempaa kuin vuokralla asuminen. Sen lisäksi että jonkinmoinen osa talon ostoarvosta siirtyy omaksi kun laina on maksettu. Se summa voi olla iso tai pieni sen hetken arvostuksesta riippuen, mutta aina se on enemmän, kuin jos pulskistuttaa elämänsä sijoittajan lompakkoa. Ja sen jälkeen asuminen muuttuu tosi halvaksi. Tarpeen tullen voi hakea lyhennysvapaata esimerkiksi kotonaoloajaksi, mitä vuokra-asunnossa ei saa koskaan.

Omassa asunnossa asuminen kannattaa aina, ihan aina, jos asunto ja laina ovat omiin tuloihin sopivat, ja ihmisen työ ei vaadi jatkuvaa muuttoa maasta tai kaupungista toiseen. Ja jonkin verran kiinnittää ostohetkellä huomiota asunnon sijaintiin sekä alueen työmahdollisuuksiin jatkossakin. 

Ihan hulluutta esimerkiksi meidän olisi maksaa vuokraa kenellekään.

En oo ite puolesta enkä vastaan, tiedän että perheiden tilanteet vaihtelee.Tänään kuitenkin kävi sääli pikkuisia kun hain omaa 4 vuotiastani kerhosta.Pihalla portin lähellä oli kolme pientä,about 1,5 vuotiasta odottamassa hakijaa.Kävelivät porttia kohti ja lähtiessämme yksi heistä jäi itkemään aidan taakse...Vain yksi tilanne mut suru tuli kun näin ne pienet,oman kuopukseni kokoiset siinä.

Vanhemmilla ei ole pienintäkään aavistusta millaisessa hulinassa se pieni päiväkodissa päivänsä viettää esim. huutaa syöttötuolissa puolituntia kun odottaa omaa pukemisvuoroaan, huutaa pihalla nälkää, janoa, märkää vaippaa pahimmillaan koko ulkoilun ajan ja läheltä piti tilanteita on päivittäin useitakin saati sitten kun henkilökuntaa on poissa ja kaikki 15 alle 3v lasta 2 hoitajan vastuulla jne.
Vanhemmille mitään näistä ei saa puhua, eikä näyttää väsymystä vaan kaikki on aina hyvin.
Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se saattaa näyttää siinä tuonti/haku tilanteessa sen 5-10 minuuttia vaan siihen päivään mahtuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin moni arvaa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:28"]

Vanhemmilla ei ole pienintäkään aavistusta millaisessa hulinassa se pieni päiväkodissa päivänsä viettää esim. huutaa syöttötuolissa puolituntia kun odottaa omaa pukemisvuoroaan, huutaa pihalla nälkää, janoa, märkää vaippaa pahimmillaan koko ulkoilun ajan ja läheltä piti tilanteita on päivittäin useitakin saati sitten kun henkilökuntaa on poissa ja kaikki 15 alle 3v lasta 2 hoitajan vastuulla jne. Vanhemmille mitään näistä ei saa puhua, eikä näyttää väsymystä vaan kaikki on aina hyvin. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se saattaa näyttää siinä tuonti/haku tilanteessa sen 5-10 minuuttia vaan siihen päivään mahtuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin moni arvaa.

[/quote]

Tosta päiväkodin ikkunasta näkyy tullessa kaikki sisällä tapahtuva toiminta. Ei siellä tuommoista näy. Vaippa ei ole läpimärkä ollut koskaan olempa hakenut sovitusti tai tunnin pari aikaisemmin. Vaippoja kuluu jopa enemmän kuin kotona. Meillä ainakin oli pari tutustumispäivää kun oltiin mukana koko päivä lapsen mukana, enkä minä huomannut tuollaista. Kai ne lapset siellä pihalla olisivat huutaneet märissä vaipoissa silloinkin? Ja ihan takuuvarmasti siellä ei nälkää huudeta, kun kuuden tunnin päivään mahtuu jo kolme ruokailuakin... Ei ole kertaakaan ollut lapsi nälissään kun olen hakenut.

Tietenkään en voi sanoa, ettei kuvailemallasi tavalla voisi olla jossain, mutta täällä ainakaan ei.

Toinen lapsista laitettu päiväkotiin muutaman kuukauden alle 1,5 v iässä, toinen muutaman kuukauden yli. En ole koskaan nähnyt tässä ongelmaa. Kyllä aikuisen ihmisen kuuluu töissä käydä, vaikka olisi äiti tai isä. Ja lapset tykkäävät käydä päiväkodissa. Ja missään säännöissä ei ole kielletty viemästä sinne alle 1,5 v, lämpimästi on toivotettu tervetulleeksi.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:08"]Mitä se on keltään kotiäidiltä pois jos uratykki haluaa lapsen ja perheen. Menestyvien vanhempien lapset menestyy elämässään paremmin suuremmalla todennäköisyydellä. Sitten kun teidän kakaranne menee amikseen, meidän "uratykkien" lapset lähtee vaihto-oppilaiksi ja hankkii kielitaitoa, elämänkokemusta ja yliopistotutkinnon. Menestys kulkee verenperintönä suvussa.
[/quote]meillä rakastetaan lasta ilman "menestys" paineita.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:28"]

Vanhemmilla ei ole pienintäkään aavistusta millaisessa hulinassa se pieni päiväkodissa päivänsä viettää esim. huutaa syöttötuolissa puolituntia kun odottaa omaa pukemisvuoroaan, huutaa pihalla nälkää, janoa, märkää vaippaa pahimmillaan koko ulkoilun ajan ja läheltä piti tilanteita on päivittäin useitakin saati sitten kun henkilökuntaa on poissa ja kaikki 15 alle 3v lasta 2 hoitajan vastuulla jne. Vanhemmille mitään näistä ei saa puhua, eikä näyttää väsymystä vaan kaikki on aina hyvin. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se saattaa näyttää siinä tuonti/haku tilanteessa sen 5-10 minuuttia vaan siihen päivään mahtuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin moni arvaa.

[/quote]

Miksei mitään näistä tosiaan näe päiväkotiin tutustuessa, vaikka kokonaisia päiviä siellä viettää? Ja ei ainakaan meillä pienten ryhmässä ole yhteensäkään 15 lasta... Enkä ymmärrä, miksi se lapsi huutaisi siinä syöttötuolissa. Epäuskottava kuvaus?

Komppaan sinua 123, vanhemmat todellakin sulkevat silmänsä, poissa näkyvistä poissa mielestä. Voi vain kuvitella pikkusten pahaa oloa siinä kamalassa metelissä, kellotettua elämää ja niin usein vaille huomiota kun kukaan ei ehdi ja sehän on tosiasia, jokaiselle ei todellakaan ole omaa hoitajaa. Eikä se henkilökunnallakaan niin auvoista ole, moni on todella leipääntynyt työhönsä, eivät meinaa kestää sitä meteliä, ihmisiä siellä vaan on työssä päiväkodissakin laidasta laitaan. Eikä ne henkilösuhteetkaan aina ihan parhaita ole naisvaltaisessa työpaikassa. Miuettikää itse mitä on iso määrä lapsia, pissa-kakka-ruoka-sadevaatesirkus, kestäisittekö? Ette kun ette yhtä kahta lasta jaksa kotona! Kyllä ne sylit on vähissä monessa paikassa. Ja eilenhän kuului jo tutkimuksen kertomaa että mielenterveyshäiriöiden pohja luodaan jo lapsuudessa, päiväkotilaisissakin on jo paljon avun tarvitsijoita, sitä ei vaan aina tajuta. Mikä karhunpalvelus lapsille. Rakastakaa ainutkertaisia lapsianne ja antakaa heille aikaa, ihana lapsuus ja se tarkoittaa kiireetöntä aikaa ja huomiota, pystyttekö siihen? Minä pystyn, meillä ei päiväkodit määräile milloin lapseni nukkuu tai pissaa tai saa syliä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:41"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:28"]

Vanhemmilla ei ole pienintäkään aavistusta millaisessa hulinassa se pieni päiväkodissa päivänsä viettää esim. huutaa syöttötuolissa puolituntia kun odottaa omaa pukemisvuoroaan, huutaa pihalla nälkää, janoa, märkää vaippaa pahimmillaan koko ulkoilun ajan ja läheltä piti tilanteita on päivittäin useitakin saati sitten kun henkilökuntaa on poissa ja kaikki 15 alle 3v lasta 2 hoitajan vastuulla jne. Vanhemmille mitään näistä ei saa puhua, eikä näyttää väsymystä vaan kaikki on aina hyvin. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se saattaa näyttää siinä tuonti/haku tilanteessa sen 5-10 minuuttia vaan siihen päivään mahtuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin moni arvaa.

[/quote]

Miksei mitään näistä tosiaan näe päiväkotiin tutustuessa, vaikka kokonaisia päiviä siellä viettää? Ja ei ainakaan meillä pienten ryhmässä ole yhteensäkään 15 lasta... Enkä ymmärrä, miksi se lapsi huutaisi siinä syöttötuolissa. Epäuskottava kuvaus?
[/quote]
Ai ei näe vai? Riippuu ilmeisesti päiväkodistakin sitten.
Palkkasimme aikoinaan esikoiselle hoitajan kotiin, koska päiväkodin pienten ryhmä oli paikka, jonne lasta ei yksinkertaisesti voinut jättää.

Kylmäävää lukea näitä kuvauksia siitä, miten jotkut kammottavan surkeasti hoitavat työnsä päiväkodissa. Jos pienten ryhmässä lapsi vain itkee päivän, niin silloin pitää katsoa peiliin ja vakavasti miettiä, miten voisi suunnitella työnsä niin että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Tai vaihtaa heti alaa. Näistä peiliinkatsomisistahan tässä ap.nkin jutussa on kyse. Omaa työtä ei hallita, koulutustausta on heikko, varhaiskasvatuksellinen ajattelu puuttuu tai on olematonta, päiväkodissa tärkein ihminen on kärsivä aikuinen eikä lapsi. 

Erään tutkimuksen mukaan koulutustausta vaikutti ratkaisevasti sihen, kuinka empaattinen sosiaalityöntekijä asiakkaitaan kohtaan oli, millaisena hän näki asiakkaidensa tilanteen ja miten hän siihen reagoi. Ikävä kyllä näin on myös päiväkodeissa. Heikoimmin koulutettu väki tekee "pelkää perushoitoa pienillä" vaikka juuri siellä tarvittaisiin erityisen herkkäkuuloisia ja ammattaitaitoisia lastentarhanopettajia. Lastenhoitajat olivat ensimmäisenä rajoittamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta koska puuttuu ymmärrys kasvatuksen merkityksestä lapsuuteen. 

Eikä yhtään tarvi kirjottaa mitään "meillä on niin rankkaa siellä että hyvä kun ehditään kahvia juoda" -tyyppisiä sotatarinoita. Hoitakaa työnne. Sillä tavalla jokainen vanhempi voi laittaa lapsensa päiväkotiin ilman huolta siitä että ammattitaidottomat tumpelot traumatisoi ne loppuiäksi.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:57"]

No ei tulisi mieleenkään laittaa alle parivuotiasta hoitoon. Meillä on kaksi lasta, kolmas tulossa ja elintaso ollut koko ajan suunnilleen sama kuin ennen lapsiakin. Tehtiin vain lapset niin myöhään - ekan sain ollesani 36v ja kuopuksen syntyessä olen neljänkymmenen - että varallisuutta oli ehditty kerätä ja valmistautua lasten kanssa olemiseen. En laita pikkuisia hoitoon myöskään ihan itsekkäistä syistä: haluan olla heidän kanssaan, opettaa heille kaikenlaista ja nauttia heidän lapsuudestaan ilman työ- ja päiväkotikiirettä. Töitä ehdin tehdä vielä ihan tarpeeksi ja lapset ehtivät olla kodn ulkopuolellakin. 

[/quote]

Minä en uskaltaisi jättää lasten hankkimista noin myöhäiseksi. Entäs, jos ei tulisikaan heti raskaaksi? Pari vuotta yritystä ja neljänkympin rajapyykki jo uhkaavasti häämöttää... Pahimassa tapauksessa jäävät lapset saamatta. 

[/quote]

Huh, mikä kommentti. Liittyi asiaan tosi paljon... Mitä se sulle kuuluu, minkä ikäisinä muut lapsensa tekevät.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:15"]Tajuatko, että työssäkäyvät äidit ja isät maksavat sen teidän kotona lorvimisen? Sitten käytätte aikaanne heidän (etenkin äitien, jostain syystä isältä ei vaadita kotiinjäämistä) syyllistämiseen. Ei paljon järki päätä pakota... On minusta jokaisen oma asia, miten lapsensa hoitaa, kunhan ei laita muita maksumiehiksi. Eikä myöskään arvostele toisten valintoja, joista ei ole vieläkään todistetusti haittaa lapselle.
[/quote]tajuatko yhtään paljonko päivähoito kokonaisuudessaan maksaa?!! Se maksamasi hoitomaksu on vain siivu siitä.Että hoiappa vain itte kersas äläkä hoijata niitä toisten verorahoilla.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:49"]Kylmäävää lukea näitä kuvauksia siitä, miten jotkut kammottavan surkeasti hoitavat työnsä päiväkodissa. Jos pienten ryhmässä lapsi vain itkee päivän, niin silloin pitää katsoa peiliin ja vakavasti miettiä, miten voisi suunnitella työnsä niin että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Tai vaihtaa heti alaa. Näistä peiliinkatsomisistahan tässä ap.nkin jutussa on kyse. Omaa työtä ei hallita, koulutustausta on heikko, varhaiskasvatuksellinen ajattelu puuttuu tai on olematonta, päiväkodissa tärkein ihminen on kärsivä aikuinen eikä lapsi. 

Erään tutkimuksen mukaan koulutustausta vaikutti ratkaisevasti sihen, kuinka empaattinen sosiaalityöntekijä asiakkaitaan kohtaan oli, millaisena hän näki asiakkaidensa tilanteen ja miten hän siihen reagoi. Ikävä kyllä näin on myös päiväkodeissa. Heikoimmin koulutettu väki tekee "pelkää perushoitoa pienillä" vaikka juuri siellä tarvittaisiin erityisen herkkäkuuloisia ja ammattaitaitoisia lastentarhanopettajia. Lastenhoitajat olivat ensimmäisenä rajoittamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta koska puuttuu ymmärrys kasvatuksen merkityksestä lapsuuteen. 

Eikä yhtään tarvi kirjottaa mitään "meillä on niin rankkaa siellä että hyvä kun ehditään kahvia juoda" -tyyppisiä sotatarinoita. Hoitakaa työnne. Sillä tavalla jokainen vanhempi voi laittaa lapsensa päiväkotiin ilman huolta siitä että ammattitaidottomat tumpelot traumatisoi ne loppuiäksi.

 
[/quote]
Totuus on kuitenkin se, että hyvin harva lastentarhanopettajakoulutuksenkaan saanut hoitaja laittaa omia lapsiaan alle 2 v. iässä päiväkotiin. Vaikka työnsä tekee kuinka hyvin, ei yksi ihminen voi tarjota laadukasta hoivaa lovin monelle pienelle yhtä aikaa. Ryhmäkoot ovat mitä ovat. Syliin ei mahdu neljää.

Ääh, inhaa lukea noita kuvauksia pienten päivistä päiväkodissa. Meillä kuopus menee todennäköisesti kaksivuotiaana päiväkotiin, esikoinen on silloin neljä. Millainen paikka päiväkoti mahtaa olla parivuotiaalle?

Voihan työyhteisössä vaikka ihan yhdessä keskustella siitä, miten homma otettas hanskaan. Aikuset vois ottaa vaikka yhessä vastuun niistä lapsista. Ja laadukas aikuinen voisi auttaa niitä laaduttomia aikuisia tulemaan laadukkaammiksi. Oisko tämä totuus?

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:44"]

Komppaan sinua 123, vanhemmat todellakin sulkevat silmänsä, poissa näkyvistä poissa mielestä. Voi vain kuvitella pikkusten pahaa oloa siinä kamalassa metelissä, kellotettua elämää ja niin usein vaille huomiota kun kukaan ei ehdi ja sehän on tosiasia, jokaiselle ei todellakaan ole omaa hoitajaa. Eikä se henkilökunnallakaan niin auvoista ole, moni on todella leipääntynyt työhönsä, eivät meinaa kestää sitä meteliä, ihmisiä siellä vaan on työssä päiväkodissakin laidasta laitaan. Eikä ne henkilösuhteetkaan aina ihan parhaita ole naisvaltaisessa työpaikassa. Miuettikää itse mitä on iso määrä lapsia, pissa-kakka-ruoka-sadevaatesirkus, kestäisittekö? Ette kun ette yhtä kahta lasta jaksa kotona! Kyllä ne sylit on vähissä monessa paikassa. Ja eilenhän kuului jo tutkimuksen kertomaa että mielenterveyshäiriöiden pohja luodaan jo lapsuudessa, päiväkotilaisissakin on jo paljon avun tarvitsijoita, sitä ei vaan aina tajuta. Mikä karhunpalvelus lapsille. Rakastakaa ainutkertaisia lapsianne ja antakaa heille aikaa, ihana lapsuus ja se tarkoittaa kiireetöntä aikaa ja huomiota, pystyttekö siihen? Minä pystyn, meillä ei päiväkodit määräile milloin lapseni nukkuu tai pissaa tai saa syliä.

[/quote]

Nimenomaan on hyvä, että ne erityistä apua tarvitsevat seulotaan jo päiväkodissa... Päiväkoti on myös lastensuojelutoimi ihan virallisestikin. Ilmeisestikään sinä itse et ole ikinä ollut päiväkodissa katsomassa toimintaa, vaan levittelet ihmeellisiä juttujasi joko itse keksiminäsi, tai kotimammojen kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella.

Meillä on kyllä ihan kotonakin ollut nukkumaanmeno-, ruokailuajat ym. ja joku säännöllisyys siinä potalleopettelussakin on hyväksi. Ei aikatauluttomuus ketään jalosta. Minkähän takia en ole ikinä koskaan osunut paikalle siihen "kamalaan meteliin". Itse olen naisvaltaisella alalla eikä mulla ole mitään henkilökemiaongelmia työpaikalla. Onko sulla itselläsi edes työkokemusta vai miten noin yleistät?

Itellä, niinkuin kaikilla lähihoitajilla, joita suurin osa päiväkotihoitajista on, on ollut harjoittelujakson päiväkodissa, enkä senkään perusteella kyllä allekirjoita väittämiäsi. Monet hoitajat ihan oikeasti tykkäävät olla lasten parissa, lähes kaikki, väittäisin. Eipä kai sitä muuten jaksaisikaan, mitään hoitotyötä pitkän päälle. Kyllä lähihoitajan papereilla on aika hyvin muutakin työtä tarjolla.

Kuinka huonosti menee perheessä, jossa kotiäiti hoitaa kolmea alle kouluikäistä lastaan? Sinun logiikkasi mukaan aina huonosti, sillä eihän silloinkaan ole jokaiselle omaa syliä ja aikuisen herpaantumatonta huomiota. Joutuupa vielä äiti jakamaan huomionsa lasten ja kotitöiden kesken, mihin taas tarhan tätien ei tarvitse revetä, kun ruoka tuodaan valmiina, tiskit tiskaa joku muu ja lattiatkin pesee siivooja.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:57"]

No ei tulisi mieleenkään laittaa alle parivuotiasta hoitoon. Meillä on kaksi lasta, kolmas tulossa ja elintaso ollut koko ajan suunnilleen sama kuin ennen lapsiakin. Tehtiin vain lapset niin myöhään - ekan sain ollesani 36v ja kuopuksen syntyessä olen neljänkymmenen - että varallisuutta oli ehditty kerätä ja valmistautua lasten kanssa olemiseen. En laita pikkuisia hoitoon myöskään ihan itsekkäistä syistä: haluan olla heidän kanssaan, opettaa heille kaikenlaista ja nauttia heidän lapsuudestaan ilman työ- ja päiväkotikiirettä. Töitä ehdin tehdä vielä ihan tarpeeksi ja lapset ehtivät olla kodn ulkopuolellakin. 

[/quote]

Minä en uskaltaisi jättää lasten hankkimista noin myöhäiseksi. Entäs, jos ei tulisikaan heti raskaaksi? Pari vuotta yritystä ja neljänkympin rajapyykki jo uhkaavasti häämöttää... Pahimassa tapauksessa jäävät lapset saamatta. 

[/quote]

Huh, mikä kommentti. Liittyi asiaan tosi paljon... Mitä se sulle kuuluu, minkä ikäisinä muut lapsensa tekevät.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, mutta kyllähän alkuperäisestä saa käsityksen, että suosittelee muillekin lasten hankintaa vasta myöhemmällä iällä (jotta sitä varallisuutta ehtii kartuttaa).

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:53"]Kotimammat, teillä on selvästi aika leppoisaa siellä kotona, kun on aikaa väsätä tällaisia syyllistysketjuja. Jospa menisitte itsekin töihin ja maksaisitte veroja (joilla muuten mahdollistetaan se teidän kotona oleilu) niin saisivat pikkuaivot vähän muutakin puuhaa? Vai oletteko vain tyytymättömiä omiin valintoihinne ja sisimmässänne katkeria työssäkäyville äideille, kun teillä on niin suuri tarve heitä mollata? Tämän päätelmän teen sillä perusteella, että vain aniharvoin näissä ketjuissa kukaan puhuu isistä ja siitä, että isätkin voisivat jäädä hoitamaan lapsia kotiin, jos äiti menee töihin. Kyse ei ole siis lapsen parhaasta (taitavasti naamioitu kylläkin) vaan todellisuudesta äitien välisestä nokittelusta.
[/quote]jos mies tienaa vuodessa 60 000 ja minä 25 000 niin kummankohan se kannattaa jäädä kotiin?

Ihanaa, että täällä on ihan oikeitakin ammattilaisia liikkeellä! Kiitos tästä kommentista!

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:11"] [quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:57"] No ei tulisi mieleenkään laittaa alle parivuotiasta hoitoon. Meillä on kaksi lasta, kolmas tulossa ja elintaso ollut koko ajan suunnilleen sama kuin ennen lapsiakin. Tehtiin vain lapset niin myöhään - ekan sain ollesani 36v ja kuopuksen syntyessä olen neljänkymmenen - että varallisuutta oli ehditty kerätä ja valmistautua lasten kanssa olemiseen. En laita pikkuisia hoitoon myöskään ihan itsekkäistä syistä: haluan olla heidän kanssaan, opettaa heille kaikenlaista ja nauttia heidän lapsuudestaan ilman työ- ja päiväkotikiirettä. Töitä ehdin tehdä vielä ihan tarpeeksi ja lapset ehtivät olla kodn ulkopuolellakin.  [/quote] Minä en uskaltaisi jättää lasten hankkimista noin myöhäiseksi. Entäs, jos ei tulisikaan heti raskaaksi? Pari vuotta yritystä ja neljänkympin rajapyykki jo uhkaavasti häämöttää... Pahimassa tapauksessa jäävät lapset saamatta.  [/quote] Huh, mikä kommentti. Liittyi asiaan tosi paljon... Mitä se sulle kuuluu, minkä ikäisinä muut lapsensa tekevät. [/quote] En ole tuo kirjoittaja, mutta kyllähän alkuperäisestä saa käsityksen, että suosittelee muillekin lasten hankintaa vasta myöhemmällä iällä (jotta sitä varallisuutta ehtii kartuttaa).

[/quote]

Mielestäni kommentin kirjoittaja kirjoitti ainoastaan omasta tilanteestaan eikä antanut suosituksia. Mutta tietenkin nuoremmat persaukiset saattavat lukea kommentin toisin. Minusta on kunnioitettavaa, että ihmiset ajattelevat myös taloutta lasten hankinnassa. On myös lapsen etu, että vanhempien talous on tasapainossa. Tällöin raha ei ratkaise hoitoon viemistä ja muutoinkin elämä on stressittömämpää. Tämä voi joillekin olla mahdollista jo nuorina, joillekin vasta 36-vuotiaana (nykyisin ei edes vanha). Valitettavan moni tuntuu tekevän lapsen ja sitten vasta miettivän, miten kaiken kustantaa.