Millaista on 2000-luvulla perheissä, joissa lapset heitteillä?

En usko, että tänä päivänä esiintyy juurikaan lasten heitteillejättöä. Toki aina puolta miljoonaa lasta kohden löytyy yksi ”Eerika”, mutta muuten varmaan aika harvinaista ja tyyliin tapauksia, että lapsella unohtuneet kurahousut tai puserossa ollut tahra.

Päiväkodissa tuo kaltoinkohtelu ja laiminlyönti näkyy vaikka näin: lapsi tuodaan toistuvasti likaisissa vaatteissa, jotka saattavat olla jääneet jo pieniksi. Lahje puolivälissä säärtä. Tuodessa on aina vaippa aivan täynnä pissaa, ei selvästikään vaihdettu kotona. Lapsen puheenkehitys jäljessä. Käytös levotonta. Aina kännykkä kourassa kun rattailla tuodaan ja viedään. Ei ikätasoisia taitoja. Helppo on päätellä että ruutu kasvattaa.

No sanotaan suoraan:

Vanhemmat ympäri kännisssä, lapset juoksee ulkona kenenkään valvomatta puolenyön aikaan. 

Yh-äiti kapakassa, 5-vuotias poika kulki soittelemassa ovikelloja ja etsi äitiä. Oli herännyt eikä äiti ollutkaan kotona.

Poika 6 vuotta joutuu asumaan huumejengin keskellä. Kotona jatkuvasti epämääräistä porukkaa. Syötäväksi saa maitoa ja muroja.  Kukaan ei huolehdi. Tästä pojasta teki lasun päiväkoti jonne poika tuli aina yksin. Oli kertonut mitä kotona tapahtuu. Huostaanotto.

Kolmelapsinen perhe jossa isä alkoholisti. Työtön. Lapset poika 8, tyttö 5 ja toinen tyttö 2 vuotta.

Äiti yrittää haalia rahaa tilapäistöistä, isä juo ja riehuu. Huostaanotto kun isä oli heittänyt 5-vuotiasta puukolla päähän. Onneksi ei pahemmin sattunut.

Tässä muutama esimerkki. Ja näitä löytyy kyllä. Eihän niitä näe eikä kuule kun ei halua nähdä eikä kuulla. Nämä esimerkit eivät ole tulleet lasun virkailijoilta, ihan olen nähnyt ja tiedän todistettavasti tapahtuneeksi.

Niin ja ihan läheltä nähty, oman tyttäreni koulukaveri. Olivat 8-vuotiaita ja tämä tyttö halusi aina koulusta tulla meille, ei mennä kotiin. Äidillä oli vaituvia poikaystäviä ja tämä sen kertainen oli väkivaltainen tätä tyttöä kohtaan. Tämän tiesivät useat muutkin. Ilmeisesti perhe oli ollut tarkkailun alaisena jo aikaisemmin, tyttö otettiin huostaan. Muutti jonnekin muualle mutta näimme hänet kerran uimahallissa. Oli terve ja iloinen tyttö, olin niin iloinen hänen puolestaan. Oli myös pikkuveli josta en tiedä mihin päätyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän lintukodossa aloittaja mahtaa asua.

Lastensuojeluilmoitus tehtiin 87 233 lapsesta vuonna 2020. Ilmoitusten määrä (162 130) kasvoi 4 prosenttia edellisestä vuodesta. Yhtä lasta kohti tehtiin keskimäärin 1,9 lastensuojeluilmoitusta.

Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 48 802 lasta ja nuorta vuonna 2020. Määrä väheni runsaalla kahdella tuhannella asiakkaalla (-4 %) edellisestä vuodesta. 

Vuonna 2020 sijoitettiin kiireellisesti 4 662 lasta, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019. Huostassa olleiden lasten määrä (11 386) pysyi edellisen vuoden tasolla (+0,3 %). 

Uusia huostaanottoja tehtiin vuoden aikana 1 688. Määrä väheni 9 prosenttia edellisestä vuodesta. Erityisesti tahdonvastaiset huostaanotot, jotka hallinto-oikeus vahvistaa, ovat vähentyneet. Hallinto-oikeudet ovat olleet ruuhkautuneet poikkeusoloista johtuen. 

Lakimuutos vahvisti oikeutta jälkihuoltoon ja nosti ikärajan alle 25 -vuotiaisiin. Yli 18-vuotiaiden asiakkaiden määrä lisääntyikin hieman (5 %) edelliseen vuoteen verrattuna.

Mistähän mahtaa johtua? Kodeissa joissa lapsen on turvallista elää?

"Tyypillisimpiä kaltoinkohtelun muotoja on lapsen heitteillejättö eri muodoissaan ja lapsen tarpeisiin vastaamattomuus mutta myös fyysistä ja emotionaalista väkivaltaa eri muodoissaan esiintyy huolestuttavan paljon."

Enpä usko että montaakaan ihmistä joka tähän ei olisi törmännyt tavalla tai toisella.

Sitä vain suljetaan silmät niin helposti, käännetään selkä. Torjutaan.

Jos ap sinulla on lapsia, otapa kiireesti selvää mitä on heitteillejättö ja kaltoinkohtelu.

Kasvatussuositukset kiristyvät jatkuvasti ja samaan aikaan lastensuojelun toimikenttää laajennetaan kattamaan yhä uusia asioita. Pääosa niistä asioista jotka nykyisin johtavat lastensuojeluilmoitukseen olisivat esimerkiksi 20 vuotta sitten olleet täysin normaalia kasvatusta. Ennen oli myös kulttuuri missä ongelmat ratkottiin esimerkiksi perheen, koulun tai hoitopaikan piirissä eikä tehty asioista lastensuojeluasioita muuten kuin vakavissa tapauksissa. Lastensuojeluilmoitukset eivät siis olleet normaalia lapsiarkea kuten ne nykyisin ovat.

Muuten ihan oikein, mutta sanoisin kyllä, että ennen oli voimakkaammin kulttuuri, jossa lapset ja nuoret vastuutettiin omista teoistaan aivan liian aikaisin, eikä ymmärretty, millaiset asiat aiheuttavat lapsella/ nuorella ei-toivottua käytöstä.

Esimerkkinä: jos tyttö harrasti hyvin nuorena seksiä ja käyttäytyi "huoramaisesti", ei tajuttu, että hirveän suurella todennäköisyydellä kyseinen tyttö on tullut hyväksikäytetyksi aiemmin. 

Ei ollut mitään ymmärrystä nepsy-asioista, eli ADHD:t laitettiin suoraan " toivottomat häiriköt"- romukoppaan, ja siitähän se mukava kierre kohti vankilaa alkoikin.

Ei ymmärretty, että todennäköisimmin väkivaltaisia olivat ne, jotka itse kokivat väkivaltaa kodissaan. 

Ja niin edelleen.

Nykyisin keskitytään ymmärtämään, mutta ollaan samalla aivan liikaa sen (valikoivan) ymmärtämisen pauloissa. Jos ymmärtäminen ja asioiden aikaansaaminen käytännössä ovat ristiriidassa, niin jälkimmäinen häviää 10–0.

Lasta ymmärretään ja ymmärretään vaan vuodesta toiseen, ja samaan aikaan lapsen asiat vaan pahentuvat, kun ei haluta laittaa hommaa poikki koska pelätään "julman ja ymmärtämättömän" vanhemman leimaa.