Sinun ja puolisosi musiikkimaku

Kohtaa todella hyvin. Suhteen alussa itseasiassa keskustelussa huomasimme pitävämme samasta vähän tunnetusta artististista.

Kohtaavat lähes täydellisesti. Wagner on molempien intohimo. Muita suosikkeja ovat Beethoven, Mahler ja Strauss. Mutta Prokofjevin ja Rimski-Korsakovin osalta maut menevät hiukan ristiin; toiselle loistavia, toiselle liian moderneja.

Taisi tulla vastatuksi hiukan väärällä palstalla...

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 14:24"]Kohtaavat lähes täydellisesti. Wagner on molempien intohimo. Muita suosikkeja ovat Beethoven, Mahler ja Strauss. Mutta Prokofjevin ja Rimski-Korsakovin osalta maut menevät hiukan ristiin; toiselle loistavia, toiselle liian moderneja.

Taisi tulla vastatuksi hiukan väärällä palstalla...
[/quote]
Jep tommonen markettiklasari on vähän eilistä

Mieheni myötä en oikein välitä enää populaarimusiikista. Ennen tykkäsin punkahtavasta ja emo- & alternativesähläyksestä, mutta nykyään meillä kuunnellaan lähinnä taidemusiikkia. Pärt on kiva, ja itse pidän erityisesti impressionismista. Barokkisävellyksille en jostain syystä niin lämpene, ja neoklassinen on useimmiten käsityskykyni ulkopuolella. Jazzista - erityisesti vanhasta - tykkään.

Meillä osittain kohtaa jo osittain ei. Mieheni kuuntelee nyt paljon Staminaa, ja itseäni se ärsyttää ihan kamalasti. Rasittavaa kun toinen ei voi edes tiskikonetta tyhjätä ettei laittaisi musiikkia soimaan. Niinpä illat pitkät kuuntelen Staminaa alakerrassa ja yläkerrassa lasten vuoksi Robinia. 

Kohtaa hyvin, vanhoja punkkareita molemmat. Uppoaa myös perinteinen rock.

Celine Dion - Motörhead. Ei TODELLAKAAN kuunnella toistemme musaa!

Ei toi nainen oikein tästä UG-metallista välitä. Tai se siis vihaa sitä. Pitää aina odottaa, että muija ei ole himassa, että pääsee kuuntelemaan örinää ja kyntoä. Sen harvoin kuuntelema musa taas menee mulla taustamusana, siihen ei kiinnitä juuri mitään huomiota. Haittaa toi mun basson -ja kitaransoittokin, ei kuulemma jaksaisi hirveää räminää kuunnella koko ajan ja miksi ei voisi soittaa nätimmin.

Me soitetaan samassa bändissä (punkia), muutenkin kuunnellaan paljon samoja bändejä, ja mielellään tutustutaan toisen suosikkeihin jotka ehkä itselle vieraampia. Paljon on löytynyt uusia suosikkeja kummallakin.

Mies kuuntelee paljon Sabatonia, Nightwish ja raskas osasto menee..itse en mielellään tykkää kuunnella.

Oma musamaku lähinnä 60`s ja kasarimusa kuten Phil Collins ja sen ajan hitit. Autossa joskus kiistaa kanavasta, kun mies haluis kuunnella radiorokkia ja mä jotain vähän rauhallisempaa.

Aika erilaiset, mutta jotain yhtymäkohtiakin on. Olen itse aika monimakuinen, mielialan mukaan vaihtelee. Kuuntelen klassista, jazzia, poppia, rockia, heviä niin ulkomaista kuin suomalaistakin. ns kevyt viihdemusiikki, iskelmä tai tanssimusiikki ei oikein nappaa. Mies kuuntelee taas viimeksimainittuja, mutta yhtymäköhtaa löytyy vanhasta kasarirokista, suomalaisesta.

Mies tykkää metallista, minä astetta rankemmasta metallista. Kummatkin tykkää ja pystyy kuuntelemaan toistensa musiikkia :)

Voin varmaan vastata vaikkei naimisissa ollakaan.
Molemmat kuunnellaan oikeastaan ihan kaikkea. Mies tykkää enemmän rockpainotteisesta, minä räpistä, mutta tykätään kyllä ihan kaikesta oikeastaan. Mies on musiikki-alalla, joten hän kuuntelee kyllä teknisemmin kaikkea ja työnsä puolesta joutuukin kuuntelemaan laidasta-laitaan.

Meistä kumpikaan ei kuuntele kotona musiikkia juuri ollenkaan. Itse kuuntelen vain autossa ja puntilla

Juu ei kohtaa sitten yhtään! =D Vaikka miehelläni onkin laaja musiikkimaku, laajempi kuin mulla, niin silti ei. Hän tykkää esim. Leevingsien musiikista, Juicesta siinä kuin hevistä ja vanhasta suomalaisesta tanssimusiikistakin (siis tangosta yms.). Itse kuuntelen lähinnä ysäridiskoa ja nykyisiä radiohittejä. Yleensä jos kuunnellaan musiikkia yhdessä, laitellaan vuorotellen pari biisiä ja kestetään kyllä ne toisenkin valinnat... Itselleni musiikissa on tärkeää se hyvä fiilis ja energia, tanssittavuus ja mielen nostatustunnelma eikä niinkään (yhtään) sanat, sitten hänen biisien aikana tunnelma aina latistuu kun kuunnellaan niitä melankolisia valitusrenkutuksia, missä mikään ei ole hyvin, mutta kun "tää melodia"...

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 14:57"]Mies tykkää metallista, minä astetta rankemmasta metallista. Kummatkin tykkää ja pystyy kuuntelemaan toistensa musiikkia :)
[/quote]

Mun unelmanainen. Terv. se ug-metallista pitävä mies.

Osittain kohtaa. Kummatkin tykätään jazzista, paitsi villeimmästä fuusiosta. Amy Winehouse -tyylinen juttu on ihan kiva molemmista. Rokkiosastolla menee ristiin. Minä en jaksa ränttätänttää tyyliin ZZ Top tai Stevie Ray Vaughan, mies ei taas kestä kuunnella minun suosikkejani esim. RHCP, Gunnarit. Klassistakin kuunnellaan joskus radiosta, mutta ei tiedetä siitä tarpeeksi että kumpikaan osaisi sanoa että tykkää tai ei tykkää jostain säveltäjästä. Tai no Mozart.

Meillä molemmilla on laaja, mutta rajoittunut maku. Onneksi inhokit ovat enimmäkseen samoja.

No aika hyvin joo, maut menee hyvin yhteen kun kumpikin kuuntelee aika genrerajoittomasti, mutta mulle pääasia on se että ei ole jälkeenjäänyt idiootti joka tuomitsee muita "väärän" maun perusteella :) exä meinaa oli just sitä tyyppiä että pop-musiikki on saatanasta ja homoille, nykyinen taas pitää ihan söpönä jos välillä hoilailen robinin tahtiin.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 14:24"]Kohtaavat lähes täydellisesti. Wagner on molempien intohimo. Muita suosikkeja ovat Beethoven, Mahler ja Strauss. Mutta Prokofjevin ja Rimski-Korsakovin osalta maut menevät hiukan ristiin; toiselle loistavia, toiselle liian moderneja. Taisi tulla vastatuksi hiukan väärällä palstalla... [/quote] Jep tommonen markettiklasari on vähän eilistä

[/quote]

Ja mikä "klasari" ei olisi "markettia"? Lutoslawski?