Miten tulit uskoon? Esim. ev.lut (onkohan täällä edes uskovaisia)

Rippileirillä 82

Tulin uskoon erään psykedeelikokemuksen jälkeen. Se aloitti pidemmän tapahtumasarjan elämässäni hyvin uskonnollissävytteisiä kokemuksia (selvinpäin), jotka sisälsivät suoria opetuksia.

Tämän jälkeen 3v oivalsin mitä kirkastuminen tarkoittaa. Elän Jumalan läsnäoloa.

Minulla ei ole mitään erityistä uskoontulokokemusta, kasvoin lapsenuskoon. Teini-iässä uskonasiat sitten pyöri mielessä paljonkin, ja silloin päätin että ne tuntuvat edelleen omilta, aloin aktiivisemmin käydä seurakuntien tilaisuuksissa, lukea Raamattua ja kuunnella puheita.

Tajusin, miten kovaa ja korkealta tipuin potkittuani tutkainta vastaan, suhattuani omin voimin elämääni, miten paljon pahaa olin tehnyt läheisilleni. Häpeän valtava taakka kehoitti päättämään päiväni, mutta olin liian pelkuri kuolemaan. Oli viimeinen keino tietoisesti antaa elämä Jumalan huostaan, "tämä on vielä kokeilematta". Tekemäni eivät muuttuneet tekemättömäksi, mutta sain vaihtaa tuskan armoon. Kokeilu kestänyt 20vuotta.

Sama kokemus itselläni. Lapsesta saakka kasvanut. Evl stk tuttu ja turvallinen. Nuoruudessa oli enemmän etääntymistä mutta se meni ohi.

Vm 1974

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään erityistä uskoontulokokemusta, kasvoin lapsenuskoon. Teini-iässä uskonasiat sitten pyöri mielessä paljonkin, ja silloin päätin että ne tuntuvat edelleen omilta, aloin aktiivisemmin käydä seurakuntien tilaisuuksissa, lukea Raamattua ja kuunnella puheita.

Kasvoin uskovaisen vanhemman vaikutuspiirissä valitettavasti.

Tämä on saanut minut halveksimaan kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä kaiken kaikkiaan.

Todellinen henkisyys tai uskonnollisuus ei löydy kirkon piiristä. En myöskään kuulu kirkkoon.

Mä kasvoin kirkollishenkisessä kodissa, mutta ei oltu varsinaisesti ns. uskovia. Sitten kun olin parikymppinen menin toisen henkilön houkutuksesta hengelliseen tilaisuuteen.  Kiinnostuin hengellisistä asioista ja ns. tulin uskoon ja kävin usein hengellisissä tilaisuuksissa. Niista ajoista on kulunut jo kauan, mutta edelleen olen ja elän uskossa.

Erosin kirkosta ja ei tarvitse nyt enää maksaa veroa tuosta pelleilystä.

Jos jumala on olemassa, niin mulkku ja idiootti kyllä on, jos miettii mitä maailmalla tapahtuu.

Aina ollut uskossa ristiin naulittuun ja rukoillut vauvasta asti sitten tuli pahan tekijöitä ja muu uskoisia muista uskonnoista eksyttään mutta silti pysyy usko Jeesukseen ja rukous sekä vaikka te kuinka yritätte halveksia toisia saatte tuomion itse aikanaan . Mitä teette yhdelle Jeesuksen omista....

Ristiäisissä, siitä jo aikaa, en muista tapahtumasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Erosin kirkosta ja ei tarvitse nyt enää maksaa veroa tuosta pelleilystä.

Jos jumala on olemassa, niin mulkku ja idiootti kyllä on, jos miettii mitä maailmalla tapahtuu.

Ne tulee uskosta osattomiksi ja vääriltä sekä syntien seurauksia . Älä Jeesusta syytä se pelastaa sut täältä .

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisissä, siitä jo aikaa, en muista tapahtumasta mitään.

Muistat sä sen ympärileikkauksen sitten ?

Kasvoin uskoon aikuisiällä. Monia tapahtumia jotka saivat pohtimaan asioiden syvempiä merkityksiä.

Nuorena olin jonkin verran kiinnostunut uskonnosta, mutta aina jotenkin vain tuntui siltä, että en ole uskossa, vaikka yritin olla. Ehkä se sitten on niin, kuin sanotaan, että usko annetaan ihmiselle lahjana Jumalalta eikä voi vain valita, että nyt olen uskovainen. Kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Erosin kirkosta ja ei tarvitse nyt enää maksaa veroa tuosta pelleilystä.

Jos jumala on olemassa, niin mulkku ja idiootti kyllä on, jos miettii mitä maailmalla tapahtuu.

Itse en jumalaan usko, mutta olen myös tullut johtopäätökseen, että mikäli äijä on olemassa, niin hän on läpeensä paha. Toinen vaihtoehto toki on, että hän ei ole kaikkivoipa ja siksi ei voi estää pahoja asioita.

Hyvä kysymys, Ap!

Kiinnostuin kristinuskosta monenlaisten elämäntapahtumien jälkeen. Aloin lukea Uutta testamenttia ja vähitellen vakuutuin, että tämä pitää paikkansa. Tulin ratkaisun paikalle, Jumalan rakkaus veti puoleensa ja kadotukseen joutuminen ei houkuttanut. Se oli etsikkoaikani, joita voi Raamatun mukaan tulla pari, kolme kertaa elämässä. 

Olen todella onnellinen, että vastasin tuolloin Jeesukselle "kyllä". Vaikkei se ratkaisuni minua pelasta vaan usko Jeesukseen ja siihen, että hän kantoi pahat tekoni ristille. Jeesuksen ansiosta eli Jumalan päivittäisen jatkuvan anteeksiannon vuoksi pääsen taivaaseen. Paljon on tapahtunut elämässä tuon jälkeenkin mutta olen saanut vaeltaa Jumalan kanssa. Hän on antanut kestokykyä tai auttanut kaikessa. Usko Jeesukseen on parasta mitä voi olla! 

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon erään psykedeelikokemuksen jälkeen. Se aloitti pidemmän tapahtumasarjan elämässäni hyvin uskonnollissävytteisiä kokemuksia (selvinpäin), jotka sisälsivät suoria opetuksia.

Tämän jälkeen 3v oivalsin mitä kirkastuminen tarkoittaa. Elän Jumalan läsnäoloa.

Toisin sanoen huumeilla pää pysyvästi sekaisin.

Tässä loistava syy olla sekaantumatta huumeisiin ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olin jonkin verran kiinnostunut uskonnosta, mutta aina jotenkin vain tuntui siltä, että en ole uskossa, vaikka yritin olla. Ehkä se sitten on niin, kuin sanotaan, että usko annetaan ihmiselle lahjana Jumalalta eikä voi vain valita, että nyt olen uskovainen. Kuka tietää.

Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, nykyään olen tästä varmistunut.  En voi sanoa olevani hyveellinen tai rakastava, mutta voi silti rukoilla ja tehdä hyviä tekoja.  Koska Jumala on luvannut palkita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään erityistä uskoontulokokemusta, kasvoin lapsenuskoon. Teini-iässä uskonasiat sitten pyöri mielessä paljonkin, ja silloin päätin että ne tuntuvat edelleen omilta, aloin aktiivisemmin käydä seurakuntien tilaisuuksissa, lukea Raamattua ja kuunnella puheita.

Näin se käy. Ja toisissa maissa syntyvistä tulee täsmälleen samalla tavalla esimerkiksi muslimeeja. Ja ihan yhtä vakuuttuneita ovat siellä muissa maissa että juuri heidän uskonto ja jumala on se oikea.

Aika hauskaa että ihmiset ei näe mikä tässä systeemissä on pielessä että se oikea jumala riippuu lähes täysin siitä minne sattuu syntymään.

Miten tulit uskoon? Eli kuinka onnistuit hylkäämään todellisuuden ja järjen ja kuvittelet satuolentojen olevan oikeasti olemassa.

Miten ihmeessä ihmisiä ei vaivaa raamatun kaikki järjettömät säännöt ja ohjeet? Orjat, massamurhat, jumalan vaatimat ihmisuhrit... Poimitaan vaan pari kivaa lausetta ja sitten toistellaan niitä kuin jotkut vähä-älyiset.