Lue keskustelun säännöt.
Haluan laihtua 40kg! Mutta itsekuri loppuu aina kesken kaiken, motivaatio loppuu aina kesken kaiken. Mikä avuksi? Olen yrittänyt jo vuosia laihduttaa
30.10.2021 |
Ostin puntarin 2kk sitten, paino putosi 2 viikossa 2,5kg.
Nyt näyttää, että kokonais pudotus on enää 100g.
Näyttää siltä, että olen normaalipainoinen 40 vuoden päästä, tällä 100g /2kk tahdilla :(
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain henkistä tää varmasti on kun "normaali" syöminen tuntuu ankealta rangaistukselta ja ruoka on suurin ilo elämässä. Aina himottaa melkeinpä ruoka, oli sitten nälkä tai ei. T. Läskitoveri
Eiköhän tässä ole lihavuusepidemian juurisyy. Aivan samoin kuin opioidiaddiktin ongelma ei ole huumekoukusta pääsy, vaan löytää elämäntapa, joka antaa jotain tilalle. Ilman jotain vastiketta ei ole helppoa pysyä kuivilla.
Ruokaan nautinnonlähteenä liittyy sama logiikka. Jos herkuttelusta luopuu, jotain on saatava tilalle. Onnistumisen tunne laihtumisesta kannattelee sen aikaa, kun laihtuu. Sitten pitäisi alkaa elämään ihan vaan laihana ilman erityistä palkintoa siitä. Siinä on se haaste. Mistä saada nautinto ja tyydytys sitten.
Jotku ihmiset hurahtaa liikuntaan. En ole niitä onnekkaita, en ole koskaan saanut hyvää oloa liikunnasta. Sitten se vielä aiheuttaa lisätyötä, hiki, huono olo, hikiset vaatteet. Lisää pyykkiä, pakko mennä taas suihkuun, pitää hengähtää koska liikunta tekee väsyneeksi.
Parempi olo, vähemmän työtä kun jättää välistä. Käyn kyllä käveleen 1h sen kolme kertaa viikossa, koska terveys
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100g kahdessa kuukaudessa. Hiljaa hyvä tulee
Ketoa ehdottaisin minäkin. Ja motivaatiota tulee, kun näkee tuloksia. Ja yleensä niityä tuloksia alkaa tulla jo melko piankin. Perehdy vain ensin kunnolla aiheeseen, niin ei tarvii tulla valittamaan huonosta olosta ja siitä, ettei se sopinut.
Vierailija kirjoitti:
Ketoa ehdottaisin minäkin. Ja motivaatiota tulee, kun näkee tuloksia. Ja yleensä niityä tuloksia alkaa tulla jo melko piankin. Perehdy vain ensin kunnolla aiheeseen, niin ei tarvii tulla valittamaan huonosta olosta ja siitä, ettei se sopinut.
Kokeiltu, eikä tullut huono olo, oli vaan jatkuva nälkä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketoa ehdottaisin minäkin. Ja motivaatiota tulee, kun näkee tuloksia. Ja yleensä niityä tuloksia alkaa tulla jo melko piankin. Perehdy vain ensin kunnolla aiheeseen, niin ei tarvii tulla valittamaan huonosta olosta ja siitä, ettei se sopinut.
Kokeiltu, eikä tullut huono olo, oli vaan jatkuva nälkä
Ap
Kuinka kauan kokeilit? Ja söitkö riittävästi rasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketoa ehdottaisin minäkin. Ja motivaatiota tulee, kun näkee tuloksia. Ja yleensä niityä tuloksia alkaa tulla jo melko piankin. Perehdy vain ensin kunnolla aiheeseen, niin ei tarvii tulla valittamaan huonosta olosta ja siitä, ettei se sopinut.
Kokeiltu, eikä tullut huono olo, oli vaan jatkuva nälkä
ApKuinka kauan kokeilit? Ja söitkö riittävästi rasvaa?
Ehkä n. 3kk.
Rasvaa söin, ja varmaan liikaakin, kun sain ehkä 3kg pois
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä luovuta, vaan jatka elämäntapamuutosta. Mieti, mitä muuta hyvää elämäntapamuutoksesra seuraa, kuin painon putoaminen? Varmaankin liikut enemmän ja syöt terveellisemmin? Vaikkei paino heti putoaisi, niin kehosi koostumus muuttuu. Ota valokuva itsestäsi nyt ja kuukauden päästä uudestaan, huomaat kyllä eron.
Oletan nyt, ettet enää kaikkien näiden vuosien jälkeen laihduta millään kitudieetillä vaan olet oppinut edes sen, että pysyvä, liikunnallisempi ja terveellisempi elämäntapamuutos on avain onnistumiseen.
Eihän lihavuus tarkoita etteikö elämäntapa voisi olla liikunnallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten ravintoterapeutit sanovat, se ei saa olla dieetti, se on elämänmuutos.
Yksinkertaisesti opettelet syömään fiksummin ja liikut enemmän. Äläkä kyttää joka päivä paljonko vaaka näyttää. Pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaaditaan.
Ja laihtuminen välillä nopeutuu, välillä hidastuu, ihan normaalia.
Mistä näin fiksuja löytää? Yleensä ravitsemusterapeutit ovat näitä elämäntapamuutoksen kannalla olevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketoa ehdottaisin minäkin. Ja motivaatiota tulee, kun näkee tuloksia. Ja yleensä niityä tuloksia alkaa tulla jo melko piankin. Perehdy vain ensin kunnolla aiheeseen, niin ei tarvii tulla valittamaan huonosta olosta ja siitä, ettei se sopinut.
Kokeiltu, eikä tullut huono olo, oli vaan jatkuva nälkä
ApKuinka kauan kokeilit? Ja söitkö riittävästi rasvaa?
Ehkä n. 3kk.
Rasvaa söin, ja varmaan liikaakin, kun sain ehkä 3kg pois
Ap
Itse veikkaan, että ennemminkin hiilareita on ollut liikaa. Kuulostaa siltä, ettet ehkä ole ollut ollenkaan ketoosissa, sillä kyllä 3kk olisi pitänyt nälkä hellittää. Keto vaatii aluksi makrojen laskemista ennen kuin oppii tietämään mitä ja minkä verran voi syödä. Liiat hiilarit estää täysin ketoosiin pääsyn ja nimenomaan se ketoosi on ketossa se juttu, mihin kaikki perustuu ja miksi se toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten ravintoterapeutit sanovat, se ei saa olla dieetti, se on elämänmuutos.
Yksinkertaisesti opettelet syömään fiksummin ja liikut enemmän. Äläkä kyttää joka päivä paljonko vaaka näyttää. Pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaaditaan.
Ja laihtuminen välillä nopeutuu, välillä hidastuu, ihan normaalia.
Mistä näin fiksuja löytää? Yleensä ravitsemusterapeutit ovat näitä elämäntapamuutoksen kannalla olevia.
Eikös elämänmuutos ja elämäntapamuutos ole ihan samoja asioita...?
-eri
Mä lähtisin nyt ensin miettimään ihan muita asioita kuin sun painoa. Olet pariin otteeseem ketjussa puhunut surullisuudesta ja sanonut, että joka päivä tulee jotain surua tai harmitusta. Nehän ne sinua ajaa syömään.
Mistä nämä tulee? Onko ne jotain isoja asioita, vai onko sulta elämänilo hukassa niin, että pienetkin asiat tuntuvat isoilta vastoinkäymisiltä?
Onko jotain mitä voit tehdä, jos ne ovat jotakn konkreettisia asioita? Esimerkiksi jos on huono olla töissä, voitko puhua pomolle/työsuojeluvaltuutetulle tms? Tai jos kotona on ankeaa, voitko piristää kotiasi jollain?
Teetkö itsellesi mielekkäitä asioita vapaa-ajallasi? Onko sinulla harrastuksia, kntohimon kohteita jotka on toteuttamatta ja joita voisit nyt alkaa toteuttaa?
Näistä lähtisin ensin ja vasta kun olet saanut elämään iloa, voit olla tarpeeksi vahva tekemään muita muutoksia. Tai sitten ne muutokset tulevat siinä sivussa kun muut asiat kohenevat.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin nyt ensin miettimään ihan muita asioita kuin sun painoa. Olet pariin otteeseem ketjussa puhunut surullisuudesta ja sanonut, että joka päivä tulee jotain surua tai harmitusta. Nehän ne sinua ajaa syömään.
Mistä nämä tulee? Onko ne jotain isoja asioita, vai onko sulta elämänilo hukassa niin, että pienetkin asiat tuntuvat isoilta vastoinkäymisiltä?
Onko jotain mitä voit tehdä, jos ne ovat jotakn konkreettisia asioita? Esimerkiksi jos on huono olla töissä, voitko puhua pomolle/työsuojeluvaltuutetulle tms? Tai jos kotona on ankeaa, voitko piristää kotiasi jollain?
Teetkö itsellesi mielekkäitä asioita vapaa-ajallasi? Onko sinulla harrastuksia, kntohimon kohteita jotka on toteuttamatta ja joita voisit nyt alkaa toteuttaa?Näistä lähtisin ensin ja vasta kun olet saanut elämään iloa, voit olla tarpeeksi vahva tekemään muita muutoksia. Tai sitten ne muutokset tulevat siinä sivussa kun muut asiat kohenevat.
Tsemppiä!
Lopulta ihan tyhjänpäiväisiä asioita, joista hermostun nykyään helposti.
Parina viikkona huomasin, kun mietin omaa oksetavaa ulkonäköäni, niin kaikki pienet asiat muuttui kärpäsestå härkäseksi, esim lapsi jättänyt astiat pöydälle, kengät keskelle eteistä, mies täyttävämättä tiskikoneen. Itku ja raivo päällä uhriuduin, siivosin ja aloitin syömään.
Olo parani.
Jos en Mieti painoani, niin olen onnellinen. Kunnes joku kommentoi lihavuuttani. Sitten menee suruksi ja syömiseksi
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin nyt ensin miettimään ihan muita asioita kuin sun painoa. Olet pariin otteeseem ketjussa puhunut surullisuudesta ja sanonut, että joka päivä tulee jotain surua tai harmitusta. Nehän ne sinua ajaa syömään.
Mistä nämä tulee? Onko ne jotain isoja asioita, vai onko sulta elämänilo hukassa niin, että pienetkin asiat tuntuvat isoilta vastoinkäymisiltä?
Onko jotain mitä voit tehdä, jos ne ovat jotakn konkreettisia asioita? Esimerkiksi jos on huono olla töissä, voitko puhua pomolle/työsuojeluvaltuutetulle tms? Tai jos kotona on ankeaa, voitko piristää kotiasi jollain?
Teetkö itsellesi mielekkäitä asioita vapaa-ajallasi? Onko sinulla harrastuksia, kntohimon kohteita jotka on toteuttamatta ja joita voisit nyt alkaa toteuttaa?Näistä lähtisin ensin ja vasta kun olet saanut elämään iloa, voit olla tarpeeksi vahva tekemään muita muutoksia. Tai sitten ne muutokset tulevat siinä sivussa kun muut asiat kohenevat.
Tsemppiä!
Lopulta ihan tyhjänpäiväisiä asioita, joista hermostun nykyään helposti.
Parina viikkona huomasin, kun mietin omaa oksetavaa ulkonäköäni, niin kaikki pienet asiat muuttui kärpäsestå härkäseksi, esim lapsi jättänyt astiat pöydälle, kengät keskelle eteistä, mies täyttävämättä tiskikoneen. Itku ja raivo päällä uhriuduin, siivosin ja aloitin syömään.Olo parani.
Jos en Mieti painoani, niin olen onnellinen. Kunnes joku kommentoi lihavuuttani. Sitten menee suruksi ja syömiseksi
Ap
Okei. No, vaikuttaa siltä että sä oot tosiaan nyt semmoisessa suossa ton painoajatuksen kanssa, että siks sun dieetitkin epäonnistuu, koska menet äärilaidasta toiseen ja syöt tunteella ja tunteisiin.
Mitäs jos kokeilisit seuraavaa: Syö joka päivä puoli kiloa kasviksia ja hedelmiä. Jos tää täyttyy jo nykyään, lisää vaikka 700 grammaan. Älä muuta mitään muuta, jos et halua. Mutta tee esim niin, että siellä lounasruokalassa syö ensin lautasellinen kasviksia, ja ota sitten vasta pääruokaa. Todennäköisesti tämän jälkeen se santsausajatuskin jää jo pois, koska olet täynnä.
Tän tarkoitus on saada suhun ravintoaineita ja sitä kautta oloa paremmaksi. Kun saat riittävästi vitamiineja ja kuituja, olo kohenee ja energiatasot nousee.
Aloita tällä. Sitten kun oot tätä jatkanu kuukauden, mieti vasta sitten seuraavaa muutosta.
Ja perheen asioihin: älä uhriudu. Jos jollakulla on hommat hoitamatta, älä tee sitä heidän puolestaan vaan ilmoita, että nyt sulla jäi tämä, tuuhan tekemään. Kasvatin itse teinin, joka ei jättänyt sotkua taakseen koska en suostunut hoitamaan niitä hänen puolestaan, vaan kävin hakemassa huoneestaan hoitamaan homman pois. Näin ei totuta siihen, että yksi tekee kaikkien hommat. Sullakin on työt jne. joten ei sun tarvii olla mikään taloudenhoitaja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyrin nyt vain keskittymään ruokaan siten, että kysyn itseltäni "onko tämä hyväksi minulle, onko terveellistä"
Näin sain yhteen väliin vaihdettua aamupalan paahtoleivåt puuroon, marjoihin , keitettyyn kanamunaan.
Ja liikunnan teen jatkossa vain niveliä, sydäntä jne ajetellen, enkä miettien, kuinka paljon tämä kuluttaa kaloreita AP
Tunnesyömiseen auttaa terapia tai netin omahoito.
Kerro mullekin jos keksit ratkaisun.
Keväällä 2020 olin kävelyllä ja huomasin peilikuvani yhden talon ikkunasta. Ei näyttänyt yhtään hyvältä, joten päätin saada muutosta aikaan. Asetin tavoitteen aika maltillisesti. Sitten mietin miten tähän tavoitteseen pääsisin. Ensin laitoin ruokavalion kuntoon eli alkuun herkut pois, alkoholi pois, kiinnitin huomiota paljonko otan pastaa/perunaa/riisiä. Ryhdyin käymään kävelyllä 3-4 kertaa viikossa. Pidin ensimmäisen parin kuukauden aikana myös kolmesti mehupaaston viikonloppuna. 3 litraa lauantaina ja sama sunnuntaina. Noina päivinä toki liikkuminen jäi aika nolliin.
Kun olin 2-3 viikkoa totutellut uutta, niin lisäsin liikuntaa uimisen myötä. Kaksi kertaa viikossa uimahallissa. Alkuun per kerta ei tullut paljoa uitua, mutta tavoite oli kasvattaa uintimääriä sen mukaan kun kroppa tottui uimaan. Tätäkin kun oli kolmisen viikkoa takana, niin lisäsin salitreenit ohjelmaani.
Ajan kuluessa herättelin kroppaa myös pätkäpaastoisemalla ja/tai syömällä osan aterisoita tyystin ilman riisi/pasta/peruna-osastoa. Ajan edetessä minulla oli fiiliksen ja tilanteen mukaan herkkuhetkiäkin esim. työpaikkaruokalan torstainen pannari. Kuitenkin kun aiemmin otin 2-3 palaa pannaria reilulla hillolla, niin nyt valikoin pienimmistä päästä pannarin palan ja laitoin ripauksen hilloa. Huomasin, että ne ekat pari suupala ovat ne parhaimmat, sitten se herkun nautinto hiipuu.
Minulle toimi suunnitelmallisuus, rauhassa eteneminen eli en kerralla laittanut kaikkea uusiksi sekä lisäänyt liikuntaa nollasta sataan ja tietty armeliaisuuskin. Normaali vaa'an ohella kävin InBody-mittauksessa saamassa tarkempaa kuvaa kehostani. Tuloksien osalta ensimmäinen 6kk tiputusta oli reilu 20% painostani, seuraava 6kk piti painon tasapainossa ja nyt kolmas 6kk kausi tuonut maltillista lisäystä salitreenin tuotua lihaksia kroppaan.
Vierailija kirjoitti:
Keväällä 2020 olin kävelyllä ja huomasin peilikuvani yhden talon ikkunasta. Ei näyttänyt yhtään hyvältä, joten päätin saada muutosta aikaan. Asetin tavoitteen aika maltillisesti. Sitten mietin miten tähän tavoitteseen pääsisin. Ensin laitoin ruokavalion kuntoon eli alkuun herkut pois, alkoholi pois, kiinnitin huomiota paljonko otan pastaa/perunaa/riisiä. Ryhdyin käymään kävelyllä 3-4 kertaa viikossa. Pidin ensimmäisen parin kuukauden aikana myös kolmesti mehupaaston viikonloppuna. 3 litraa lauantaina ja sama sunnuntaina. Noina päivinä toki liikkuminen jäi aika nolliin.
Kun olin 2-3 viikkoa totutellut uutta, niin lisäsin liikuntaa uimisen myötä. Kaksi kertaa viikossa uimahallissa. Alkuun per kerta ei tullut paljoa uitua, mutta tavoite oli kasvattaa uintimääriä sen mukaan kun kroppa tottui uimaan. Tätäkin kun oli kolmisen viikkoa takana, niin lisäsin salitreenit ohjelmaani.
Ajan kuluessa herättelin kroppaa myös pätkäpaastoisemalla ja/tai syömällä osan aterisoita tyystin ilman riisi/pasta/peruna-osastoa. Ajan edetessä minulla oli fiiliksen ja tilanteen mukaan herkkuhetkiäkin esim. työpaikkaruokalan torstainen pannari. Kuitenkin kun aiemmin otin 2-3 palaa pannaria reilulla hillolla, niin nyt valikoin pienimmistä päästä pannarin palan ja laitoin ripauksen hilloa. Huomasin, että ne ekat pari suupala ovat ne parhaimmat, sitten se herkun nautinto hiipuu.
Minulle toimi suunnitelmallisuus, rauhassa eteneminen eli en kerralla laittanut kaikkea uusiksi sekä lisäänyt liikuntaa nollasta sataan ja tietty armeliaisuuskin. Normaali vaa'an ohella kävin InBody-mittauksessa saamassa tarkempaa kuvaa kehostani. Tuloksien osalta ensimmäinen 6kk tiputusta oli reilu 20% painostani, seuraava 6kk piti painon tasapainossa ja nyt kolmas 6kk kausi tuonut maltillista lisäystä salitreenin tuotua lihaksia kroppaan.
Maltti on valttia. Ikävä kyllä itsellä ei riitä tahto pitkään. Turhaudun nopeasti, tuntuu surkealta, kun on 3 viikkoa iltaisin kärvistellyt nälässä ja vaaka näyttää vain - 3kg.
Kum sen tuskan määrän jälkeen odottaa jo 10 kilon pudotusta
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keväällä 2020 olin kävelyllä ja huomasin peilikuvani yhden talon ikkunasta. Ei näyttänyt yhtään hyvältä, joten päätin saada muutosta aikaan. Asetin tavoitteen aika maltillisesti. Sitten mietin miten tähän tavoitteseen pääsisin. Ensin laitoin ruokavalion kuntoon eli alkuun herkut pois, alkoholi pois, kiinnitin huomiota paljonko otan pastaa/perunaa/riisiä. Ryhdyin käymään kävelyllä 3-4 kertaa viikossa. Pidin ensimmäisen parin kuukauden aikana myös kolmesti mehupaaston viikonloppuna. 3 litraa lauantaina ja sama sunnuntaina. Noina päivinä toki liikkuminen jäi aika nolliin.
Kun olin 2-3 viikkoa totutellut uutta, niin lisäsin liikuntaa uimisen myötä. Kaksi kertaa viikossa uimahallissa. Alkuun per kerta ei tullut paljoa uitua, mutta tavoite oli kasvattaa uintimääriä sen mukaan kun kroppa tottui uimaan. Tätäkin kun oli kolmisen viikkoa takana, niin lisäsin salitreenit ohjelmaani.
Ajan kuluessa herättelin kroppaa myös pätkäpaastoisemalla ja/tai syömällä osan aterisoita tyystin ilman riisi/pasta/peruna-osastoa. Ajan edetessä minulla oli fiiliksen ja tilanteen mukaan herkkuhetkiäkin esim. työpaikkaruokalan torstainen pannari. Kuitenkin kun aiemmin otin 2-3 palaa pannaria reilulla hillolla, niin nyt valikoin pienimmistä päästä pannarin palan ja laitoin ripauksen hilloa. Huomasin, että ne ekat pari suupala ovat ne parhaimmat, sitten se herkun nautinto hiipuu.
Minulle toimi suunnitelmallisuus, rauhassa eteneminen eli en kerralla laittanut kaikkea uusiksi sekä lisäänyt liikuntaa nollasta sataan ja tietty armeliaisuuskin. Normaali vaa'an ohella kävin InBody-mittauksessa saamassa tarkempaa kuvaa kehostani. Tuloksien osalta ensimmäinen 6kk tiputusta oli reilu 20% painostani, seuraava 6kk piti painon tasapainossa ja nyt kolmas 6kk kausi tuonut maltillista lisäystä salitreenin tuotua lihaksia kroppaan.
Maltti on valttia. Ikävä kyllä itsellä ei riitä tahto pitkään. Turhaudun nopeasti, tuntuu surkealta, kun on 3 viikkoa iltaisin kärvistellyt nälässä ja vaaka näyttää vain - 3kg.
Kum sen tuskan määrän jälkeen odottaa jo 10 kilon pudotusta
Ap
Kilo viikossa on hyvä tulos!
Kun tähtää 500g viikko, niin ei tarvitse nälkää kärsiä illalla.
Voi mennä myös ojasta allikkoon. Sain lopetettua tupakoinnin, tilalle tuli syöminen. Lihoin bmi 23->39
Nyt vakavasti harkitsen tupakoinnin aloitusta. N37