Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten niitä ystäviä saa?
07.01.2015 |
Hyvänpäivän tuttuja on paljon. Ihmiset juttelevat kanssani mielellään kyllä, mutta koskaan ei etene satunnaista juttelua eteenpäin. En vaan ymmärrä miten siitä ystävystyy. Vuosiakin voi olla samassa harrastuksessa, jos sen lopettaa, ei tuttuakaan tule enää näkemään.
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:05"]Ei ainakaan roikkumalla ja painostamalla.
[/quote]
En ole tietääkseni ikinä roikkunut tai painostanut. Mistä niin päättelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:09"]Koulusta, töistä, harrastuksista.
[/quote]
Okei, kerroit mistä, mutta miten? Miten ne tuttavuudet muuttuu ystävyyksiksi? Siis ihan käytännössä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:05"]Ei ainakaan roikkumalla ja painostamalla. [/quote] En ole tietääkseni ikinä roikkunut tai painostanut. Mistä niin päättelit?
[/quote]
Missä kohtaa viittasin sinuun, kun kysymyksesikin oli kuitenkin ihan yleisluontoinen. Yleisesti ottaen siis myös vastasinkin, koska mistä minä sinusta voisin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:11"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:05"]Ei ainakaan roikkumalla ja painostamalla. [/quote] En ole tietääkseni ikinä roikkunut tai painostanut. Mistä niin päättelit?
[/quote]
Missä kohtaa viittasin sinuun, kun kysymyksesikin oli kuitenkin ihan yleisluontoinen. Yleisesti ottaen siis myös vastasinkin, koska mistä minä sinusta voisin tietää.
[/quote]
Jaha. Okei kiitos panoksestasi.
Emmä tiedä. Ainakin nämä ihmiset, jotka av:lla tulevat kertomaan, että sinussa on jotain vikaa yms. ovat helkkarin ärsyttäviä ja vaikea tajuta, kuka sellaisen ystävä viitsii olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta miten?
Mullakin paljon hyvänpäivän tuttuja ja ihmiset tykkää jutustella kanssani.
Haluaisin ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa ja jutella kaikesta.
Mun työkamut on miehiä. Heistä tuskin saan mitään erityisiä ystävi ä, vaikka ihan kivoja ovatkin, mutta haluaisin naisen ystäväkseni.
Pyydänkö vaan jotain puolituttua kahville tms.? Entä jos hän kieltäytyy?
Sanonko, että haluaisin tutustua paremmin?
T: ei ap
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:16"]No mutta miten?
Mullakin paljon hyvänpäivän tuttuja ja ihmiset tykkää jutustella kanssani.
Haluaisin ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa ja jutella kaikesta.
Mun työkamut on miehiä. Heistä tuskin saan mitään erityisiä ystävi ä, vaikka ihan kivoja ovatkin, mutta haluaisin naisen ystäväkseni.
Pyydänkö vaan jotain puolituttua kahville tms.? Entä jos hän kieltäytyy?
Sanonko, että haluaisin tutustua paremmin?
T: ei ap
[/quote]
Juurikin tätä hain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:16"]
No mutta miten? Mullakin paljon hyvänpäivän tuttuja ja ihmiset tykkää jutustella kanssani. Haluaisin ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa ja jutella kaikesta. Mun työkamut on miehiä. Heistä tuskin saan mitään erityisiä ystävi ä, vaikka ihan kivoja ovatkin, mutta haluaisin naisen ystäväkseni. Pyydänkö vaan jotain puolituttua kahville tms.? Entä jos hän kieltäytyy? Sanonko, että haluaisin tutustua paremmin? T: ei ap
[/quote]
Kyllä. Näin mä olen tehnyt. Tai pyytänyt lähtemään kaveriksi shoppailemaan, kirpputorille, koirapuistoon (jos on koiranomistaja) tms. Sitten jutustelua Facebookissa tai Skypessä. Kun tarpeeksi usein käy yhdessä jossain, tulee vähitellen puhuttua muutakin kuin smalltalkia.
Olen luovuttanut jo aikoja sitten, helpompaa olla yksin kuin yrittää ystävystyä surkealla itsetunnolla varustettuna :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin asenteestasi käsittää, miksei niitä ystäviä mahdollisesti liiemmin ole. Kyllä nekin ovat ihan ok vinkkejä, että miten nyt ainakaan ei, koska emmehän me voi tietää millainen juuri sinä tai muut ketjusta vinkkiä ottavat ovat.
Se on näin aikuisena vaikeaa, koska monella on elämä niin täynnä - vanhoja kavereita, kumppani, lapsia... Ei ole aikaa ja intoa ryhtyä uuteen ystävyyssuhteeseen, koska se vaatisi niin paljon. Jos sattuu jossain jotenkin ihmeellisesti törmäämään johonkin tyyppiin jonka kanssa vaan on niin samalla aaltopituudella, niin ehkä se onnistuu.
Puhun nyt siis itsestäni, kun aloin kaivata ystävien seuraa, kaivoin esiin vanhat ystävät ja niiden kanssa hengailen, kun haluan hengailla. Pari tuttua yritti syventää suhdetta ystävyydeksi, mutta vain ahdistuin siitä, että olisi pitänyt aika usein tavata - heillä ei enää pieniä lapsia, itsellä lastehoidon järjestäminen aina iso prosessi (on se mieskin, mutta lapsilla harrastukseen kuskaamista jne...) Se vaan vaati likaa suhteessa siihen mitä antoi, etten kyennyt, vaikka oliskin ollut ihan kiva, hyviä tyyppejä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun harvat ystävyyssuhteet lähteneet luottamuksesta. Olen kokenut toisen luotettavan oloiseksi ja jos olen muutenkin pitänyt hänestä, olen yksinkertaisesti vain alkanut luottamaan häneen eli uhkapelillähän se lähtee, kertomalla omista asioista rehellisemmin ja syvällisemmin kuin jollekin tutulle. Jos vastapuoli kokee samaa luottamuksen tunnetta, hän kertoo myös ja näin suhde syvenee eri asteelle. Se on vähän kuin surustelua. Jos luottamusta ei ole, niin kyllä sen toisesta huomaa tai pian kuulee, paska säkä sitten vaan.
Se on sellaista riskinottoa, ihan kuin mikä tahansa uusi aikuisten välinen ihmissuhde.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:22"]Voin asenteestasi käsittää, miksei niitä ystäviä mahdollisesti liiemmin ole. Kyllä nekin ovat ihan ok vinkkejä, että miten nyt ainakaan ei, koska emmehän me voi tietää millainen juuri sinä tai muut ketjusta vinkkiä ottavat ovat.
[/quote]
No minähän kiitin panoksestaan, mikä sitten asenteessani mättää? Ei tietenkään voi tietää millainen olen, mutta voihan sitä kertoa ihan käytännön vinkkejäkin, että miten se ystävystyminen tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:25"]Minun harvat ystävyyssuhteet lähteneet luottamuksesta. Olen kokenut toisen luotettavan oloiseksi ja jos olen muutenkin pitänyt hänestä, olen yksinkertaisesti vain alkanut luottamaan häneen eli uhkapelillähän se lähtee, kertomalla omista asioista rehellisemmin ja syvällisemmin kuin jollekin tutulle. Jos vastapuoli kokee samaa luottamuksen tunnetta, hän kertoo myös ja näin suhde syvenee eri asteelle. Se on vähän kuin surustelua. Jos luottamusta ei ole, niin kyllä sen toisesta huomaa tai pian kuulee, paska säkä sitten vaan.
Se on sellaista riskinottoa, ihan kuin mikä tahansa uusi aikuisten välinen ihmissuhde.
[/quote]
Se taitaa olla suurin ongelmani. Ihmiset joita luulin ystävikseni joskus aikanaan tekivät niin julmia juttuja, etten oikein enää uskalla luottaa. Aina teen päätöksen, että luotan ihmisiin, eikä kaikki ole paskanjauhajia tai selkäänpuukottajia, mutta ei se päätös taida riittää.. Kun uskaltaisi edes pyytää sen yhden ihmisen kahville. Pelkään liikaa että vastapuoli pitää minua ihan säälittävänä tai naurettavana. Ehkäpä sitä onkin kun näin pelkää, aikuinen ihminen. Täytynee pistää vaan kaikki paukut vaan parisuhteeseen ja perheeseen, kun sellaiset kykenen luomaan. Ja ottaa vinkistä, kun ei minuakaan pyydetä minnekään (ja tiedän kyllä, ettei pidä vain odottaa, tiedän). Kiitos kaikille!
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:16"]No mutta miten? Mullakin paljon hyvänpäivän tuttuja ja ihmiset tykkää jutustella kanssani. Haluaisin ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa ja jutella kaikesta. Mun työkamut on miehiä. Heistä tuskin saan mitään erityisiä ystävi ä, vaikka ihan kivoja ovatkin, mutta haluaisin naisen ystäväkseni. Pyydänkö vaan jotain puolituttua kahville tms.? Entä jos hän kieltäytyy? Sanonko, että haluaisin tutustua paremmin? T: ei ap [/quote] Juurikin tätä hain. Ap
[/quote]
Alat vain juttelemaan. Olet kiinnostunut ihmisistä, kerrot itsestäsi, perheestäsi. Niinhän sitä tutustutaan. Jos tuntuu, että tuohon ihmiseen haluaisin tutustua paremmin, ehdotat vaikka kahville menoa.
Jos tuntuu, että toinen ei halua, jätät sen siihen ja yrität tutustua taas uuteen ihmiseen.
Se on näin aikuisena vaikeaa, koska monella on elämä niin täynnä - vanhoja kavereita, kumppani, lapsia..
Kaiken huippu tosiaan, että juuri tuohon on melkein noilla sanoilla vedottu, kun olen saanut "pakit". En siis ole kerjännyt mitään ystävyyttä, vaan ollut oma itseni jonkun ihmisen seurassa, niin että hän on oma-aloitteisesti ryhtynyt miettimään kaveruutemme syventämistä. Nyt ei ole kyllä enää edes näköpiirissä ketään, kun toimin itseni työllistäen yksinäisessä ammatissa. Olen aina ollut huono tuossa ystävystymisessä niin, että olen välillä tuntenut kivanoloisia ihmisiä, mutta aina jäänyt ulkopuoliseksi. Jotenkin aina väärään aikaan liikkeellä niin, että ihmiset eivät ole valmiita juuri silloin ottamaan uusia ihmisiä elämäänsä. Olen oppinut ainakin sen, että yksinäisyydestä ei paljon kannata huudella, koska sitä pidetään tosi stigmatisoivana juttuna. Suurin piirtein jonain sairautena.
Peruskoulussa olin kiusattu ja sosiaalisesti eristetty. Syynä oli "ulkopuolisuus", joka johtui siitä, että perheemme oli muuttanut tuohon sisäänpäinlämpiävään paikkaan muualta. Tästä varmaan jäi nuo heikot ystävystymisen taidot. Tulee usein mieleen, että missä niitä kavereita oikein jaetaan, että kun en minä varmasti olisi sen kehnompi ystävä ihmiselle, kuin joku toinen. En ole tylsä, ruma, epähygieeninen tai sosiaalisesti sokea. En silti osaa. Toki sitä voisi vaikka oikein kunnolla alkaa piirittää jotain kaveriporukkaa ja esiintyä juuri heidän toiveittensa mukaisena ihmisenä, pistää oikein kunnon show pystyyn. Mutta ei kai parin ystävän saaminen pitäisi olla mikään korkean tason työtehtävän rekrytoitumisprosessia muistuttava kamppailu silti? En tiedä, kun olen niin paska näissä ystävyyshommissa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ainakaan roikkumalla ja painostamalla.