Ärsyttää, kun teini on melkein aina kotona
Hirveetä sanoa näin, ja enemmän se ärtymys johtuu tästä pienestä kodista kuin teinin kotonaolosta. Tuntuu vaan että koskaan ei ole sitä paljon puhuttua omaa aikaa, ellei itse lähde pois, vaikka lapsi on jo iso. Yleensä istuu huoneessansa koneella ja jos lähtee jonnekin ulos, niin on pari tuntia poissa. Enää ei myöskään tykkää mennä mummolle yöksi, kuten pienenä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ymmärrä tuollaista ärsytystä. Miten ihmeessä lapsesi estää sinua ja omaa aikaasi? Olemalla omassa huoneessaan? Ei varmasti mene enää kauaakaan, kun muuttaa omilleen ja silloin sinulla on koko loppuelämäsi ajan sitä omaa aikaa.
Mulla on kolme teiniä, isällänsä käyvät vain pakosta - eivät viihdy mutta eivät jaksa kuunnella isänsä narinaakaan - ja muutoin ovat siis luonani tai kavereillaan. Ja kun kaikki ovat paikalla, niin ei se suinkaan mun omasta ajasta ole pois vaan päinvastoin! Imho.Et ymmärrä niin ja sullahan teinit käyvät kertomasi mukaan isällään ja kavereillaan, joten tilanteesi ei ole edes yhtään sama? Ap
Käyhän lapsesikin ulkona, osaa olla pois jaloistasi ainakin kertomasi mukaan sen pari tuntia?
Sori mutta kuulostaa siltä, että asunnossa asuu kaksi murrosikäistä. Jos esim. harrastuksestasi lähtee meteliä ja se teiniäsi häiritsee, niin hanki vastamelukuulokkeet hänelle. Sovi hyvänen aika viimeistään nyt pelisäännöt hänen kanssaan, että milloin tulee kotiinne totaalinen hiljaisuus ja opasta, mistä löytyy mitkäkin tavarat, kannusta omatoimisuuteen ja ruuanlaittamiseen jne. Ja kun teinisi sinulle osoittaa mieltään, niin ymmärrä ottaa se luottamuksen osoituksena sinulle, että hän uskaltaa tuulettaa itseään just sulle eikä esim. ulkona ventovieraalle. Sulla on yksi lapsi, jonka läsnäoloa et siedä ja kyllä, se on minusta outoa.
Mutta - koeta pärjätä. Vaikka hammasta purren.
Se on kiva, että täältä löytyy äiti täydellinen. Anna osoite, lähetän kruunun.
Siinä ei ole mitään outoa, ettei välillä kestä edes lastensa läsnäoloa. Se on tabu, jota monet ei kehtaa tunnustaa.
Eikä siinä ole mitään outoa ja ihmeellistä,että ihminen tarvii omaa rauhaa. Myös niiltä lapsiltaan.
Aika haastavaa kelle tahansa olla 24/7 saatavilla.
Jos teinisi tai kumppanisi tarvii omaa rauhaa, niin otatko sen sillä tavalla, että ne on huonoja ihmisiä? Vai ymmärrätkö?
Aivan. Miksi, et sallisi sitä myös itsellesi? Ai ono äiti, joku erillinen olento jolla ei ole muuta, kun velvollisuuksia?
Onneksi nykyään saa olla kotonakin (toki pieni asunto ikävä). Mun nuoruudes 1990-luvulla oli outo oletus että nuoren on oltava sosiaalinen ja mentävä ja koettava.
Toisaalta ymmärrän ap:n oman tilan ja ajan tarpeen, toisaalta pitää ajatella niin että se on myös teinin koti ja hänen pitää saada olla siellä niin paljon kuin haluaa. Vai haluaisiko ap itse hengata kaupungilla ja kavereilla jatkuvasti? Kaikki teinitkään eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ymmärrä tuollaista ärsytystä. Miten ihmeessä lapsesi estää sinua ja omaa aikaasi? Olemalla omassa huoneessaan? Ei varmasti mene enää kauaakaan, kun muuttaa omilleen ja silloin sinulla on koko loppuelämäsi ajan sitä omaa aikaa.
Mulla on kolme teiniä, isällänsä käyvät vain pakosta - eivät viihdy mutta eivät jaksa kuunnella isänsä narinaakaan - ja muutoin ovat siis luonani tai kavereillaan. Ja kun kaikki ovat paikalla, niin ei se suinkaan mun omasta ajasta ole pois vaan päinvastoin! Imho.Et ymmärrä niin ja sullahan teinit käyvät kertomasi mukaan isällään ja kavereillaan, joten tilanteesi ei ole edes yhtään sama? Ap
Käyhän lapsesikin ulkona, osaa olla pois jaloistasi ainakin kertomasi mukaan sen pari tuntia?
Sori mutta kuulostaa siltä, että asunnossa asuu kaksi murrosikäistä. Jos esim. harrastuksestasi lähtee meteliä ja se teiniäsi häiritsee, niin hanki vastamelukuulokkeet hänelle. Sovi hyvänen aika viimeistään nyt pelisäännöt hänen kanssaan, että milloin tulee kotiinne totaalinen hiljaisuus ja opasta, mistä löytyy mitkäkin tavarat, kannusta omatoimisuuteen ja ruuanlaittamiseen jne. Ja kun teinisi sinulle osoittaa mieltään, niin ymmärrä ottaa se luottamuksen osoituksena sinulle, että hän uskaltaa tuulettaa itseään just sulle eikä esim. ulkona ventovieraalle. Sulla on yksi lapsi, jonka läsnäoloa et siedä ja kyllä, se on minusta outoa.
Mutta - koeta pärjätä. Vaikka hammasta purren.Se on kiva, että täältä löytyy äiti täydellinen. Anna osoite, lähetän kruunun.
Siinä ei ole mitään outoa, ettei välillä kestä edes lastensa läsnäoloa. Se on tabu, jota monet ei kehtaa tunnustaa.
Eikä siinä ole mitään outoa ja ihmeellistä,että ihminen tarvii omaa rauhaa. Myös niiltä lapsiltaan.
Aika haastavaa kelle tahansa olla 24/7 saatavilla.
Jos teinisi tai kumppanisi tarvii omaa rauhaa, niin otatko sen sillä tavalla, että ne on huonoja ihmisiä? Vai ymmärrätkö?
Aivan. Miksi, et sallisi sitä myös itsellesi? Ai ono äiti, joku erillinen olento jolla ei ole muuta, kun velvollisuuksia?
En suinkaan ole täydellinen, hyvin kaukana siitä. Enkä ole edes saatavilla 24/7, miksi ihmeessä edes pitäisi? Ei koti mikään hotelli ole eikä äiti kenenkään ilmainen piika. Ja kamoon, mulla on kolme teiniä - mistä ihmeestä sait päähäsi, että he eivät osaa olla rasittavia?! Pointti lienee siinä, että vaikka koettelevatkin hermojani, mikä kuuluu asiaan, niin en kuitenkaan ymmärrä kokea omia lapsiani riesoiksi - ja sellaisen kuvan ap:n tekstistä sain. Omaa aikaa saan siitä, että olen töissä, osaan lähteä pois asunnosta jos tuntuu siltä, että omaa aikaa on pakko just nyt saatavaa ja osaan jopa vihjata ulos menemisestä teinille itselleen. Yleensä jopa tarttuvat syöttiin. Meillä tämä toimii, toisilla joku muu. Jaksamista sinnekin.
Ne ovat näitä kännykkä ja peli riippuvaisia ja voi olla aika vaikeeta niitä saada lähtemään kotoa ja itsenäistymään. Passattukin tietenkin pilalle. Raha tulee seinästä niin että niitä on aika vaikeeta saada edes töihin. Yöt valvotaan koneella ja nukutaan puoleen päivään. Ei ole todellisia ystäviä ja sosiaalista toimintaa muuta kuin virtuaali ystävät ja elämä. Ei osaa puhuja jutella todellisten ihmisten kanssa ollenkaan. Ja olen näitä kolmekymppisiä nähnyt. On ihan omassa maailmassaan eikä reagoi muihin ihmisiin mitenkään.
Sitten kun niiden on aika lähteä kotoa omilleen niin tuleekin suuria ongelmia. Elämänhallinta on täydellisesti hukassa.
Teinisi on fiksu. Ei lähde heilumaan typerien teinien kanssa yömyöhään tekemässä hölmöyksiä. Selkeä introvertti joka viihtyy kotona.
Minä kyllä muistan kanssa, että teini saattoi alkaa leipomaan jotain pikkuleipiä arki-iltana iltauutisten aikaan tai myöhemminkin, kun itse oli jo kohtapuoliin menossa nukkumaan tai ainakin rauhoittumassa seuraavaa työpäivää varten. Eli vanhaa väsytti jo, mutta nuorta ei vielä yhtään. Olin kyllä joskus, että mitää nyt taas koko yö menee sen touhuja valvoessa. Ei ollut erityisen huolellinen, sellaista kohkausta.
Eikö teinit enää harrasta esim liikuntaa päivittäin yms?
Käyhän lapsesikin ulkona, osaa olla pois jaloistasi ainakin kertomasi mukaan sen pari tuntia?
Sori mutta kuulostaa siltä, että asunnossa asuu kaksi murrosikäistä. Jos esim. harrastuksestasi lähtee meteliä ja se teiniäsi häiritsee, niin hanki vastamelukuulokkeet hänelle. Sovi hyvänen aika viimeistään nyt pelisäännöt hänen kanssaan, että milloin tulee kotiinne totaalinen hiljaisuus ja opasta, mistä löytyy mitkäkin tavarat, kannusta omatoimisuuteen ja ruuanlaittamiseen jne. Ja kun teinisi sinulle osoittaa mieltään, niin ymmärrä ottaa se luottamuksen osoituksena sinulle, että hän uskaltaa tuulettaa itseään just sulle eikä esim. ulkona ventovieraalle. Sulla on yksi lapsi, jonka läsnäoloa et siedä ja kyllä, se on minusta outoa.
Mutta - koeta pärjätä. Vaikka hammasta purren.