Kahden kulttuurin perheet

Meillä Suomi-Usa. Ruokapuoli on kansainvälinen sekoitus, mutta ruoka-ajat amerikkalaisittain. Pääateria on illallinen suht myöhään. Kotikieli on englanti. Vuotuisjuhlat ovat molemmilta, juhlitaan niin juhannusta kuin kiitospäivääkin. Eipä se oikein muuten näy, että kulttuureita on yhden sijaan kaksi.

Meille Saksassa tuli aattona ”Christkind”

auki jätetystä ikkunasta tuomaan lahjat kuusen juurelle kun olin lasten kanssa kirkossa ja mieheni kävelyllä. Suomessa jos joulua vietettiin, tuli joulupukki.

Jouluruuat olivat aina suomalaiset. Mieheni rakasti niitä.

Arki meni Saksan mukaan, eli kun halusin töihin taas, oli otettava au pair Suomesta, muuten lapset eivät olisi saaneet lounasta. Nykyään on täälläkin paremmin järjestetty, mutta maksutonta ei ole. Saksa oli vielä silloin kotiäitien maa, mutta siitä on aikaa ja kaikki on onneksi muuttunut.

Juhlat suunnilleen samat kuin Suomessa. Pyhän Martinin päivä 11.11. oli uutta ja kaunista ja sitä vietetään evankelisillakin alueilla vaikka se on katolinen juhla. Juhannusta vietetään muiden suomalaisten tai suom.saksalaisten perheiden kanssa, vappua myös.

Puuron tekeminen aamulla lapsille, jotka ovat jo yli yksivuotiaita, oli täällä outoa monelle. Minusta ja miehestäni kätevää, ja jatkui niin kauan kuin lapset asuivat kotona. Muut lapset söivät vaaleita sämpylöitä Nutellalla (yök) ja joivat mehua aamuisin. Eväät piti laittaa kouluun n.k. Suureksi välitunniksi klo 10 llieppeillä: joku pieni leipä, mandariininpaloja tai omenaa, ehkä porkkanatikkuja. Monet äidit olivat vihaisia, kun tuli kielto laittaa suklaata tai karkkia evääksi.

Kotikieli meillä oli suomi kunnes lasten isä tuli illalla kotiin. Mieheni perhe haukkui siitä minua alussa kovastikin, mutta pidin pääni. Ei ollut tavallista silloin - vuosia sitten - vaan luultiin ettei lapsi sitten opi mitään kunnolla.

Olemme suomalaisvenäläinen perhe. Lapset on isän uskonnon mukaan ortodokseja, itse olen ateisti. Puhumme yhdessä suomea ja isä lasten kanssa venäjää. Ruoat on enimmäkseen venäläisiä, mies on ammatiltaan kokki ja tekee ruoat pääasiassa, itse en ole koskaan pitänyt ruoanlaitosta.

Juhlimme suomalaisia juhlapäiviä sekä lisäksi venäläisiä, voitonpäivä, venäläinen uusivuosi jne.

Ulkomaanmatkat suuntautuvat lähinnä Venäjälle miehen sukulaisten luo. Miehen vanhemmat jo niin huonossa kunnossa etteivät pysty itse matkustamaan Suomeen, asuvat Kiinan rajalla asti.

Täällä toinen suomalaisvenäläinen perhe. Mieheni on Moskovasta kotoisin. Olemme kuitenkin asuneet jo pitkään Espanjassa, lyhyempiä aikoja myös Venäjällä. Suomessa emme ole perheenä asuneet koskaan. Kotona meillä puhutaan venäjää ja suomea. Lapset puhuvat venäjää paremmin ja kokevat olevansa enemmän venäläisiä, kuin suomalaisia. Venäläinen kulttuuri dominoi ehdottomasti - puhun itsekin sujuvaa venäjää. Vietämme joulua suomalaisittain, uutta vuotta venäläisittäin valmistaen venäläisiä uuden vuoden ruokia ja katsoen Putinin puheen keskiyön aikaan jne. Johonkin väliin pyrimme myös ottamaan huomioon espanjalaisia juhlia ja tapoja mukaan.

Me olemme suomalais-tunisialainen perhe. Asumme Suomessa ja kaikki menee Suomen mukaan. Vietämme kuitenkin myös miehen kulttuurin mukaiset juhlat ruokineen ja lahjoineen yms. Voi sanoa, että Suomi dominoi meillä ehdottomasti elämäntavassa, kuten lasten harrastuksissa, molempien työssäkäynnissä (oma palkkani on suurempi), kodin sisustuksessa yms. Tosin ei mies välitä sisustuksesta mitään.

Possua meillä ei syödä, kuten ei muutakaan lihaa.

Mies käy kotimaassaan vähintään kerran vuodessa, minä käyn omilla reissuillani Etelä-Euroopassa. Perheen kanssa tehdään yksi isompi matka vuodessa (normaalioloissa), usein johonkin Euroopan kaupunkiin.

Lapset ovat täysin kaksikielisiä, mies ei koskaan puhu heille muuta kuin arabiaa. Mies ja minä puhumme keskenämme suomea, jota hän osaa hyvin.

Suomalais-karibialainen perhe. Kun kerran täällä asutaan tavat on paljolti suomalaiset. Ruokia tehdään molemmista kulttuureista. 

Yhteyttä pidetään miehen perheeseen (Espanjaan, Usaan ja Dominikaaniseen) lähes päivittäin whatsapp puheluilla. Kotona puhutaan espanjaa, englantia ja suomea. Jos olisi varaa kävisimme vähintään kerran  vuodessa kuukauden verran lapsemme isovanhempien luona. 

Mieltä lämmittäviä vastauksia! Ainoastaan vastaajan nr. 1 päätöstä siitä, että kotikieli on englanti, säälin ja ihmettelen. Se englanti nyt tarttuu takkiin jokatapauksessa kun USA:ssa elätte, miksei siis et ole alusta asti puhunut suomea lapsille? Tyhmää!