Lue keskustelun säännöt.
Mies ei lohduta!! Kun minulla maailman luokan kriisi!
07.01.2015 |
Sain tietää kamalia uutisia töistä. Sain tietää että olen puoli vuotta tehny turhaan yhden ison projektin, joka on aiheuttanut suunnatonta stressiä. Lisäksi lisätyönä saan uuden projektin ensi vuodelle. Ensi vuonna mieheni, opiskelija, lähtee vaihtoon ja minun piti päästä mukaan. Nyt en voikkaan lähteä kun sain tietää, että syksyn työ oli turhaa ja joudun tekemään sen uudestaan ensi syksynä.
Mies saattaa hetken kuunnella itkua, mutta koko ajan vähättelee tilannetta. "Joo teit syksyn turhaa työtä, mutta ei kai se maailmanloppu ole." "Et pääse mukaani ensi syksynä, ei kai se maailmanloppu ole". Lisäksi hän alkoi huutamaan kun ei jaksa kuunnella suruani ja lähti oven paukkuen. Sanoi suutuspäissään, ettei edes tiedä olemmeko ensi syksynä yhdessä, joten miksi murehdin sitä, kun voisin keskittää energiani siihen, että saan työasiat kuntoon. Minusta tuo kuulosti todella ikävältä :(
Entinen mieheni tuki minua aina. Hän yrittä piristää mieltäni ostamalla jotain pientä tai viemällä syömään. Hän painotti sitä, että on vierelläni, tapahtui mitä hyvänsä. Nykyinen on kaukana tästä. Olemme kyllä samanikäisiä, mutta hän ei jotenki ota vastuuta mistään. Hän vähätteee aina kaikkia suruja ja ei ikinä tee mitään jotta mieleni piristyisi. Korkeintaan halaa vähän ja silittää. Mutta jos itku jatkuu kauemmin, niin hän menettää hermonsa. Nyt hän on ollut tunnin jo jossain, kun ei kestänyt itkua. Tiedän, että tulee pian kotiin ja tulee halaamaan ja lohduttamaan. Kunnes taas menettää hermonsa kun en pysty lopettamaan suremista. En pysty, asia on niin iso ja muuttaa suunnitelmani täysin.
Toisi edes suklaata tai kukkia. Mutta ei ikinä.
Kommentit (33)
Menee tuohon samaan suruun, että pistät ukon menemään. Lue itse tuo tekstisi ja mieti, mitä vastaisit kysyjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on erilaisia tuossa asiassa. Esim. itse en halua noissa tilanteissa mitään tukea, päinvastoin, tuskassa ja ahdistuksessa haluan yksinäisyyteen, vetäydyn ihmisistä pois. Siksi minun on tosi tosi vaikea tukea myös ketään muuta, minusta se tuntuu lähes pilkkaamiselta, tunkeilulta ja ahdistavalta. En osaa aidosti tukea, koska en koe itse miten tukeminen ulkoapäin voisi oikeasti auttaa. Itselleni auttaa yksinäisyys.
Jos tuo mies on sinulle liian erilainen tuon tukemattomuuden takia, voit toki lähteä ja etsiä erilaisen miehen. Toinen vaihtoehto, jos tässä miehessä on paljon hyvääkin, on opetella selviämään omista tunne-elämän myrskyistäsi itseksesi, ilman tukea. Se on ihan mahdollista, pärjäähän ihmiset sinkkuinakin vaikka vastoinkäymisiä tulee.
Mun mies lohduttaisi yhtä paljon, mutta sanoisi ettei asialle mitään enää voi. Tuo jo pelkästään auttaa omissa kriiseissäni. Itku ei auta, kun ei asia siitä enää parane.
No mitäpä jos oikeasti tekisit nyt vaan niinkuin hänkin on ehdottanut että keskittyisit muuhun kuin asian surkutteluun, kun sehän ei tosiaan ole maailmanloppu eikä kukaan ole kuollut tms. Elämässä on vastoinkäymisiä eikä mene aina suunnitelmien mukaan. Ei kukaan jaksa katsoa turhaa itsesäälissä kieriskelyä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja luota, että asioilla on tapana järjestyä ja silloin myös käy niin. Sullahan on vuosi aikaa etsiä vaikka uusi työpaikka.
Etsi uusi mies sillä aikaa, kun se on vaihdossa. Sun kannattaa myös opetella oikeinkirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa kieltämättä vähän miksi vertaat entiseen mieheen. Hei se on entinen eli ei sen tapa toiminut koska on entinen... Ja kukaan jaksa tuollaista märehtemistä.
Turha asioita on märehtiä, mutta pakko sanoa että kyllä minuakin suretti kun eksäni ei koskaan lohduttanut - mitenkään. Eniten silmiini tekstissäsi pistää tuo miehen sanoma ettei tiedä oletteko syksyllä enää yhdessäkään... Vaikka olisi suuttunut ollutkin, niin kuulostaa siltä ettei mies ihan tosissaan kanssasi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Eipä se eksä sun rinnallasi ole nyt lohduttamassa, kun nyksä ei ymmärrä.
Elämä on, älä pillitä. Kaikki tekevät joskus turhaa työtä, eikä se asia lohduttelemalla parane. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun tekee uudestaan jonkun asian jonka on jo huolella kerran tehnyt, niin minä ainakin teen sen huonommin toisella kertaa. Ei enää edes kiinnosta kun ei kiinnostanut muitakaan ... valitettavaa
Jos muut eivät ota työtäsi vakavasti älä ota sinäkään.
Mies tuli kotiin ja tuli halaamaan. Sen jälkeen meni keittiöön puuhastelemaan. Oli tehnyt ruokaa. Oli kiva yllätys. Vaikka edelleen, olen sitten kuinka typerä tahansa, niin muistelen exääni. Hän toi minulle ruusuja ja vei jonnekin ulos piristymään. Tämä nykyinen ei vaan jotenki osaa/tajua.
Minuakin loukkasi se, kun hän sanoi ettei tiedä ollaanko yhdessä. Hän pahoitteli sitä äsken, mutta sanoi ettei elämää voi vuoden päähän suunnitella, sillä ei voi tietää ollaanko yhdessä. Hän sanoi että voihan olla, että hän ei lähde ulkomaille, jos minä en pääse.
Surettaa vain, kun kaikki menee uusiksi. Olin itsekkin odottanut monen kuukauden seikkailua ulkomailla. Se oli ehkä kerran elämässä tilaisuus, jota nyt ei tule. Ei tämä suru siis lopu siihen, että minulle jangataan "sellaista se on, ei ole maailmanloppu".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä raivokas saarna työpaikalla ettei työtäsi arvosteta kukaan ei miehesi eikä exäsi tee sitä puolestasi.,
Mulla oli tuollainen mies ja pikkuhiljaa selvisi, ettei osaa ollenkaan käsitellä negatiivisia tunteita vaan purkaa ne raivoamisena. Lisäksi hänellä ei ollut lainkaan empatiakykyä ns. tunneälyä. Hän pystyy suremaan vain asioita, jotka koskivat suoraan häntä itseään. Lyhyt pikainen toisen lohduttamien oli enemmänkin "opittu toimintamalli", jonka pystyi kertaalleen osoittamaan, mutta jos se ei tehonnut, hän hermostui, koska todellista tunteellista lohdutushalua hänellä ei ollut.
jssap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät osaa kohdata kumppanin surua, koska he eivät ole saaneet siihen mitään eväitä kotoa. Paha on kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu.
Kuka ihme itkee joidenkin työjuttujen takia? Projekteja tulee ja menee. Osa valmistuu ja osalta vedetään matto alta ennenaikojaan.
Minä olen aika samanlainen. Olen tunnevammainen, johtunee lapsuuden traumoista.
Miehesi kuuluisi olla sinun tukenasi. Vaikuttaako hän surulliselta, ettet pääse mukaan vai onkohan kenties iloinen, että pääsee vaihtoon ilman sinua? Moni opiskelijapoika varmasti lähtisi mieluummin yksin...
Miten murkkuikäinen voi saada projekteja
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.
Jätä se sika