Vaativa lapsi-onko syy kasvatuksessa vai lasten luonteessa?

Meillä on 2,5v ja 4kk lapset, jotka molemmat ovat ns. vaativia lapsia. Esikoisen ajattelin heti syntymästä olevan vaativa-ei malttanut odottaa yhtään tai sai hepulin, esim. ruokaa. Nyt kuopuksesta ajattelin aluksi, että on rauhallisempi tapaus. Ei vieläkään yhtä vaativa kuin esikoinen, mutta nyt isompana ei viihdy kuin pienen hetken itsekseen esim. seurailemassa jotain lelua, vaikka osaa jo kääntyä molempien kylkien kautta vatsalleen ja jaksaa siinä jo pitää päätä hyvin. Joskus toki on hieman pidempään, mutta aika lyhyitä aikoja. Ei ehdi esim. tiskikonetta tyhjentää ja täyttää.

Saatan tietty odottaa liikoja tai en odota mitään, mutta tuntuu, että monien muiden lapset viihtyy pitkiä aikoja itsekseen köllötellessä. Esikoinen ei vielä jaksa olla tarpeeksi pitkään sisarustaan viihdyttämässä eikä se hänelle kuulukkaan, mutta on monesti vähän edes avuksi.

Molemmat ovat huonoja nukkumaan päiväunia, mutta yöt onneksi nukkuu jo yleensä 1-2 syötöllä aamuun. Olenkin miettinyt, että jos on vaan väsynyt, kun nukkuu ulkonakin vain n. 30 min pätkän jälkeen vartin-puolen tunnin pätkissä. Saa olla koko ajan hyssyttämässä ja sisällä kun nukkuu ei enää puolen tunnin pätkän jälkeen edes nukahda uudestaan.

Olenkin miettinyt, että onko tämä jokin luonteenpiirre, temperamentti kysymys vai voiko olla, että teemme kasvatuksessa jotain sellaista, mikä saa lapset levottomiksi, koska nyt sama homma toisellakin lapsella? Seurustellaan mahdollisimman paljon lapsen kanssa, jutellaan ja leikitellään, mutta jos edes vähän pystyisi irtautumaan. Kantoreppua käytin kun oli pienempi, mutta nyt jo painaa niin, ettei oikein jaksa siinäkään pitää. Eikä sen repun kanssa pysty moniakaan asioita tekemään.