Näin hautausmaalla sukuhaudan kiven, jossa yhden nimen alta puuttui kuolinpäivä

Uskokaa tai älkää, 2 vuotta sitten mun tuttavasuvussa oli riitaa siitä, kuka/ketkä pääsevät sukuhautaan. Jonkinlainen arvovaltasota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi minä. On hyvä tietää, minne on menossa.

Tosin tiedän parikin kadonnutta, jotka on myöhemmin löytyneet kuolleina ja koska kuolinpäivää tai -vuotta ei ole tiedossa, on kivessä pelkkä syntymäaika.

Todellinen villasukkamummo 🤣😂😅

Kai säästit myös koko elämäsi tulevia sairauksia varten?

Kommenttisi oli epäasiallinen.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, 2 vuotta sitten mun tuttavasuvussa oli riitaa siitä, kuka/ketkä pääsevät sukuhautaan. Jonkinlainen arvovaltasota.

Joopa... Meilläkin eräs sukulaishopeakettu oli juuri mennyt nuorikkonsa kanssa naimisiin, kun äkillisesti kuoli. Totta kai se oli keski-ikäiselle leskelle vakava paikka, sitä en epäile yhtään. Hän kovasti alkoi selittää, että hänetkin pitää haudata siihen, meidän sukuhautaamme!

Näin 2000-luvulla nelikymppisen lesken on täysin hyväksyttyä mennä uudestaan naimisiin ja näin hänkin joidenkin vuosien jälkeen teki.

Toivottavasti jättää sukuhautamme rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä, jos leski meneekin uudestaan naimisiin tai elää jossain toisessa maassa elämänsä viimeiset 20 vuotta. Ehkeipä enää haudata exän viereen..

No ei mene, kaikki ei ole tuuliviirejä.

No kukin tavallaan. Eräs sukulaiseni kuoli sairauskohtaukseen. Tässä vaiheessa hänen puolisonsa sairasti parantumatonta syöpää, joten tiedossa oli, että perässä tullaan. Siitä huolimatta hänen nimensä lisättiin hautakiveen vasta kuoleman jälkeen. Ehtipä sen sittenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi minä. On hyvä tietää, minne on menossa.

Tosin tiedän parikin kadonnutta, jotka on myöhemmin löytyneet kuolleina ja koska kuolinpäivää tai -vuotta ei ole tiedossa, on kivessä pelkkä syntymäaika.

Todellinen villasukkamummo 🤣😂😅

Kai säästit myös koko elämäsi tulevia sairauksia varten?

Kommenttisi oli epäasiallinen.

Tuo on varmaan se sama joka ilmestyy melkein jokaiseen ketjuun ivaamaan ja räkättämään.

Se ei muuhun pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä vielä, että Japanissa kukoistaa oikein tällainen oman kuoleman bisnes. Siellä pidetään näitä miksi niitä nyt sanoisi, ohjelmassa oli metsään sijoitettuna arkkuja rivissä. Siellä pääasiassa sitten naiset jotka tällä 'kurssilla' olivat asettuivat arkkuihinsa ja itkivät elämäänsä. Olikohan se jokin dokumentti masennuksen hoidosta. Kuulemma tämän kurssin jälkeen moni tokeni pahimmasta itsetuhoisuuden tilasta ja pystyi taas jatkamaan elämäänsä. No meni vähän ohi aiheen mutta silti. Kaikenlaista...

Ja ketä kiinnostaa kiinalaiset 🤦🏻‍♂️

Ilmeisesti sinua, kun heidät toit keskusteluun.  Muut eivät ole kiinalaisia maininneetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi minä. On hyvä tietää, minne on menossa.

Tosin tiedän parikin kadonnutta, jotka on myöhemmin löytyneet kuolleina ja koska kuolinpäivää tai -vuotta ei ole tiedossa, on kivessä pelkkä syntymäaika.

Todellinen villasukkamummo 🤣😂😅

Kai säästit myös koko elämäsi tulevia sairauksia varten?

Ehei, keinottelin 90-luvun lamassa halvoilla asunnoilla ja nyt on tullut opeteltua pientä osakekauppojen tekemistä. En säästä, sijoitan ja hautapaikkaa voidaan pitää sijoituksena sitäkin, jos ei muuna niin loppusijoituksena. Sukuhaudat ovat sellaisia, että niihin voi käytännössä etukäteen varata paikan eikä kivifirmassa kysellä, onko tämä nimensä kiveen saanut jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, 2 vuotta sitten mun tuttavasuvussa oli riitaa siitä, kuka/ketkä pääsevät sukuhautaan. Jonkinlainen arvovaltasota.

Ihan normisettiä. Jos pääset sukuhautaan, on nimesi kivessä vielä 100 vuoden kuluttua, mutta jos joudut tyytymään hautausmaan uuden puolen määräaikaishautaan, ei sinusta ole 15 vuoden kuluttua jäljellä edes sitä hautapaikkaa, se myydään seuraavalle. Mahdollisuutta maksaa hautapaikasta uudestaan ei ole.

Hyvä, olet varsin tarkkaavainen kaveri. Toivottavasti et kuitenkaan menetä yöuniasi tämänkään havaintosi vuoksi, jos se ei ollut edes sinun sukusi hautapaikka.

Hautakiveenhän saa kaiverruttaa mitä tahansa hyvän maun rajoissa hauta-alueen ylläpitäjän ehtojen puitteissa ja kivihän ei ole edes pakollinen haudalla. Leskellä on oikeus tulla haudatuksi samaan hautaan puolisonsa kanssa. Varsin tyypillinen riidan aihe sukuhautojen kohdalla silloin kun leskelle etsitään hautapaikkaa aikanaan ja uudelleen menty naimisiin ja erottu mahdollisesti montakin kertaa...

Voi , se ei ole mikään ihme , tiedän moniakin tapauksia, että on ostettu hautakivikin valmiiksi ja kaiverrettu Nimi valmiiksi , näin varattu hautapaikka ja maksetaan siitä ..

Tiedän jopa , henkilön , joka on ruumisarkku kurssilla tehnyt puusta valmiiksi ruumisarkun ja se siellä riitelissä missä ulkorakennuksessa vuosia on ollut , Valmiina vieläkin on tämä henkilö" terässä,"ihan järjissään siis, että muistissa ei ole mitään ,

Vikaa .

Ja tunnettu hautakiven kahtelia oli kirjailija Pentti Haanpää,

Hän mieluili aikoinaan, kaunista

Luonnonkiveä itselleen ja vaimolleen hautakiviki.

Mutta omaiset eivät kai, sitten

Aikuiset lapsensa lähinnä, hyväksyneet hautakiveksi.

Siellä se on , Korpelaisessa kesämökin pihalla.

On kyltti pieni kyltti , että hautakivi.

Tämä on Lamunjoella kirjalian kesämökillä, joka on kesäisin avoinna yleisölle.

🪦⚰️

Se tietysti haudattiin elävältä sinne. Ei silloin voi kuolinpäivää laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, 2 vuotta sitten mun tuttavasuvussa oli riitaa siitä, kuka/ketkä pääsevät sukuhautaan. Jonkinlainen arvovaltasota.

Ihan normisettiä. Jos pääset sukuhautaan, on nimesi kivessä vielä 100 vuoden kuluttua, mutta jos joudut tyytymään hautausmaan uuden puolen määräaikaishautaan, ei sinusta ole 15 vuoden kuluttua jäljellä edes sitä hautapaikkaa, se myydään seuraavalle. Mahdollisuutta maksaa hautapaikasta uudestaan ei ole.

Mitähän väliä sillä vainaja-minulle muka on?

Työskentelin pari vuotta sitten suntiona. Näitä valmiiksi kaiverrettuja nimiä löytyy hautausmailta (oma pappanikin näin ennakoi) mutta muistaakseni nykyään on voimassa sääntö, joka tämän kieltää. Ihan ymmärrettävää, koska esim. uudelleen avioitunut leski saattaakin haluta uuden puolisonsa sukuhautaan eikä sinne, minne nimi tuli jo kaiverrettua.