Lue keskustelun säännöt.
Näin hautausmaalla sukuhaudan kiven, jossa yhden nimen alta puuttui kuolinpäivä
Kommentit (55)
Joillain vanhoilla leskillä on tapana. Menee samalla kun puolison nimeä kirjataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli tapana laittaa valmiiksi. Sitten kuolinpäivä kun kuoli ja haudattiin.
Esimerkiksi minä. On hyvä tietää, minne on menossa.
Tosin tiedän parikin kadonnutta, jotka on myöhemmin löytyneet kuolleina ja koska kuolinpäivää tai -vuotta ei ole tiedossa, on kivessä pelkkä syntymäaika.
Voiko olla että on kadonnut ihminen, joka on ollut niin kauan kadoksissa että todettu kuoliaaksi. Mutta oikeaa kuolinpäivää ei tietenkään tiedetä
Mutta pitäähän se kuolinpäiväkin siihen kummnkin kaiverruttaa. En ymmärrä ideaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini teki juurikin näin, osti myös elannolta omat hautajaisensa valmiiksi. Olisiko ollut viimeisen aviomiehensä kuoleman jälkeistä masennusta. Mutta hän eli muistaakseni vielä sitten reilu 10 v. ainakin. Mutta kaikki oli valmiina sitten kun päivä koitti. Pidän itse tuota myös jonkin asteen itsesarkasmina, mitä suvussamme esiintyy.
Karmivaa mutta ymmärrettävää.
Itseä kylmäisi katsella hautaa jossa olisi nimeni valmiina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin että se on ihan yleistä. Siis esimerkiksi vanhempi pariskunta kaivertaa molempien nimet valmiiksi kun toinen kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla että on kadonnut ihminen, joka on ollut niin kauan kadoksissa että todettu kuoliaaksi. Mutta oikeaa kuolinpäivää ei tietenkään tiedetä
Kuolinpäivä lie se jolloin julistetaan kuolleeksi.
Hautaustoimistot vain narraa et laitetaan puoliso valmiiksi niin tulee halvemmaksi. Ei tule halvemmaksi kun kivi raahataan silti kaivertamoon ja pelkkä päivä lisätään. Mutta kuka sitä vuosien päästä muistaa tingata..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimi hautakivessä kertoo aina kuka sinne on HAUDATTU.
Ei sitä kuka ehkä tullaan hautaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla että on kadonnut ihminen, joka on ollut niin kauan kadoksissa että todettu kuoliaaksi. Mutta oikeaa kuolinpäivää ei tietenkään tiedetä
Kyllä sellaisillekin joku kuolinpäivä arvotaan virallisiin tietoihin. Hautakiveen voi tietysti laittaa mitä haluaa tai olla laittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi minä. On hyvä tietää, minne on menossa.
Tosin tiedän parikin kadonnutta, jotka on myöhemmin löytyneet kuolleina ja koska kuolinpäivää tai -vuotta ei ole tiedossa, on kivessä pelkkä syntymäaika.
Todellinen villasukkamummo 🤣😂😅
Kai säästit myös koko elämäsi tulevia sairauksia varten?
Ei ole harvinaista, että tuleva vainaja on hoitanut asiat lähes valmiiksi, viimeinen päivämäärä enää puuttuu ja sitä kun ei meistä kukaan tiedä varmuudella, joskus se tulee ja se on varma tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimi hautakivessä kertoo aina kuka sinne on HAUDATTU.
Ei sitä kuka ehkä tullaan hautaamaan.
No eihän kerro, kuten tässä on moneen kertaan todettu. Jos nimen alta puuttuu kuolinpäivä, kertoo se kuka hautaan tullaan aikanaan hautaamaan.
Minun nimeä ja syntymäaikaa ei ole kirjoitettu sukuhaudan hautakiveen, mutta minä tiedän, että sitten kun minä kuolen, niin minut tuhkataan ja kiveen tulee minun nimi, syntymäpäivä ja kuolinpäivä. Siihen sukuhautaan on haudattu minun isovanhemmat ja on laskettu vanhempieni ja enoni tuhkat. Heidän kaikkien nimet, syntymäpäivät ja kuolinpäivät ovat kivessä. Tavallaan on lohdullista tietää, että mihin minun maallinen majani tuhkan muodossa sitten päätyy kun kuolen. (Sielu taas jatkaa elämäänsä ja tapaa Taivaassa esim. samassa haudassa lepäävien ihmisten eli äidin vanhempien, vanhempien ja enon sielut. Siellä haudassa meistä päätyy vain tyhjä kuori eli ruumis, sielu eli se mikä tekee meistä juuri meidät päätyy Taivaaseen).
Vierailija kirjoitti:
Nimi hautakivessä kertoo aina kuka sinne on HAUDATTU.
Ei sitä kuka ehkä tullaan hautaamaan.
Kuten mainittu, moni leski on kaiverrutanut oman nimensä puolison viereen valmiiksi.
Tiedänpä tapauksen, että löysikin sitten uuden puolison...
Ja lisäyksenä vielä, että Japanissa kukoistaa oikein tällainen oman kuoleman bisnes. Siellä pidetään näitä miksi niitä nyt sanoisi, ohjelmassa oli metsään sijoitettuna arkkuja rivissä. Siellä pääasiassa sitten naiset jotka tällä 'kurssilla' olivat asettuivat arkkuihinsa ja itkivät elämäänsä. Olikohan se jokin dokumentti masennuksen hoidosta. Kuulemma tämän kurssin jälkeen moni tokeni pahimmasta itsetuhoisuuden tilasta ja pystyi taas jatkamaan elämäänsä. No meni vähän ohi aiheen mutta silti. Kaikenlaista...
Vierailija kirjoitti:
Mutta pitäähän se kuolinpäiväkin siihen kummnkin kaiverruttaa. En ymmärrä ideaa.
Oisko niin, että se lyhyen kuolinpäivämäärän kaivertaminen onnistuu sit siellä hautausmaalla. Eli kun esim. puolisoista toinen kuolee, viedään kivi kaivertamoon, laitetaan menehtyneen nimi, syntymä- ja kuolinajat, ja valmiiksi jo sitten sen vielä elossa olevankin nimi ja syntymäpäivä. Sitten kun leskestäkin aika jättää, tarvitsee käydä lisäämässä vaan se päivämäärä ja se onnistuu haudalla, kun ei ole kuin vaan muutama merkki. Ei tarvitse taas raahata kiveä kaivertamolle.
Tuo tuntuu minusta ihan normaalilta, kun molempien isoäitieni nimet olivat hautakivissä parinkymmenen vuoden ajan ennen heidän kuolemiansa.
Ei se ole ollenkaan niin harvinaista kuin luulet. Joka hautausmaalta niitä löytyy.