Matkustaessani aamulla töihin bussilla sama näky ja asiat toistuvat päivästä toiseen
Nainen ulkoiluttaa koiraa, tummaihoiset lapset istuvat kyytiin, hipsteri juoksee viime hetkellä sisään, lihava rillipää poika istuu pysäkillä hartiat lysyssä, autovalojen loputon meri ja harmaa tihkusade. Se x 5 ja työviikko on tehty.
Nyt olutta.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Entä paluumatka?
Siinä on sentään pieniä eroja, koska iltapäivällä on vara valita kahdesta eri linjasta. Aamulla on vain unenpöpperö, sama meininki, samat ajat, samat ihmiset ja asiat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Entä paluumatka?
Siinä on sentään pieniä eroja, koska iltapäivällä on vara valita kahdesta eri linjasta. Aamulla on vain unenpöpperö, sama meininki, samat ajat, samat ihmiset ja asiat.
ap
Kerro silti paluumatkasta. Kiinnostuin.
Joo muistan kun muutin teininä pikkukaupungista Helsinkiin ja ajattelin, että on sitten sen verran iso paikka ettei samat naamat pyöri koko ajan ympärillä.
No, jo parin vuoden sisällä havahduin siihen, että joka ikinen aamu ne samat naamat ratikassa yms.
Nopeasti myös koko Helsinki alkoi tuntumaan aika pieneltä ja helposti hahmotettavalta paikalta.
Toki täällä on aina tekemistä ja paljon parempi meno nuorelle kuin suomalaisessa pikkukaupungissa, mutta ei mitenkään suurta, jännnää ja ihmeellistä.
Jos elämä olisi mennyt eri tavalla, niin luultavasti olisin lähtenyt täältäkin jo 20-22-vuotiaana isommille vesille.
Täällä korvessa vain hakattua metsää, loputtomia työmaita ja ihmisiä, jotka yrittävät toistuvasti jäädä bussin alle joko pyörällä tai kävellen.
Työväen elämä ei ole paskan väärti
Joskus sitä ihan säikähtää, kun joku vakikasvo ei tulekkaan työmatkalla vastaan :D Sitä alkaa miettimään, että onkohan sille koiramummolle sattunut jotain, kun ei tullutkaan vastaan ja onko se muovikassi kädessä pyöräilevä mies tänään kipeä, kun ei näkynyt.
Tuo on painajaismaista minusta. Siksi pyrin vaihtelemaan töihinmenoaikoja ja jopa bussilinjoja, sen sijaan että kävelen lähimmälle pysäkille, saatan mennä toisella bussilla kauemmas tai kävellä vähän pitemmän matkan eri pysäkille. Missä asun on onneksi useampi vaihtoehto. Silloin kun asuin vain yhden bussilinjan vieressä, alkoi kyllä näkemään samoja naamoja vaikka vaihtelin kellonaikoja.
Toisaalta tietty rutiini voi olla armahtava, turvallinen. Nuo ihmiset ovat osa sinun kuvaasi, sinä olet osa heidän kuvaansa.
Eikös se juuri tuo turvallisuuden tunnetta, että samat asiat toistuu ja mikään ei muutu?
Mikäli niihin kymmeniintuhansiin täällä tehtyihin aloituksiin on uskominen, niin juuri muutos on maailman kamalin asia ja pysähtyneisyys kaikkein parasta.
Vaihda välillä olutmerkkiä. Kyl se siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Entä paluumatka?
Siinä on sentään pieniä eroja, koska iltapäivällä on vara valita kahdesta eri linjasta. Aamulla on vain unenpöpperö, sama meininki, samat ajat, samat ihmiset ja asiat.
ap
Niin. Ja tätä noin 220 päivää vuodessa. Jos olet nyt vaikka 40, niin tätä vielä reilut 30 vuotta, eli ainakin sellanen 6600 aamua vielä ennen eläkettä. Ja jos olet kolmekymppinen, niin enää noin 8800 aamua, olettaen että eläkeikä ei enää koskaan nouse (🤣🤭).
Tosin saathan seurata siinä matkan varrella kuinka ne tummaihoiset lisääntyvät vuosi vuodelta, ja vaaleaihoiset alkavat kadota kaupunkikuvasta. Siitähän voi syntyä ihan mielenkiintoinen kuvakollaasi.
Toivottavasti ne samanlaisina toistuvat aamut ja päivät tuovat sinulle kuitenkin elämäniloa ja nautintoa, muuten tuo kuullostaa aika karulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Entä paluumatka?
Siinä on sentään pieniä eroja, koska iltapäivällä on vara valita kahdesta eri linjasta. Aamulla on vain unenpöpperö, sama meininki, samat ajat, samat ihmiset ja asiat.
ap
Niin. Ja tätä noin 220 päivää vuodessa. Jos olet nyt vaikka 40, niin tätä vielä reilut 30 vuotta, eli ainakin sellanen 6600 aamua vielä ennen eläkettä. Ja jos olet kolmekymppinen, niin enää noin 8800 aamua, olettaen että eläkeikä ei enää koskaan nouse (🤣🤭).
Tosin saathan seurata siinä matkan varrella kuinka ne tummaihoiset lisääntyvät vuosi vuodelta, ja vaaleaihoiset alkavat kadota kaupunkikuvasta. Siitähän voi syntyä ihan mielenkiintoinen kuvakollaasi.
Toivottavasti ne samanlaisina toistuvat aamut ja päivät tuovat sinulle kuitenkin elämäniloa ja nautintoa, muuten tuo kuullostaa aika karulta.
No tavisten on käytävä töissä että elättävät itsensä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta elellä perinnöillä tai päivärahoilla. On vastuita ja velvollisuuksia, vaikka ne ei aina herkkua olekaan.
sama näky ja asiat toistuvat päivästä toiseen
En saanut kiinni mikä tässä on huono asia? Autopilotillahan työmatkat sun muut tulee mentyä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Joo muistan kun muutin teininä pikkukaupungista Helsinkiin ja ajattelin, että on sitten sen verran iso paikka ettei samat naamat pyöri koko ajan ympärillä.
No, jo parin vuoden sisällä havahduin siihen, että joka ikinen aamu ne samat naamat ratikassa yms.
Nopeasti myös koko Helsinki alkoi tuntumaan aika pieneltä ja helposti hahmotettavalta paikalta.Toki täällä on aina tekemistä ja paljon parempi meno nuorelle kuin suomalaisessa pikkukaupungissa, mutta ei mitenkään suurta, jännnää ja ihmeellistä.
Jos elämä olisi mennyt eri tavalla, niin luultavasti olisin lähtenyt täältäkin jo 20-22-vuotiaana isommille vesille.
Mä taas muutin kolmekymmpisenä sinne pikkukaupunkiin kolmen pienen lapsen kanssa, jotta mun ei tarvitse kuskailla niitä ympäriinsä. Ne voi sitten teininä muuttaa Helsinkiin ja kirjoittaa mulle ton ylläolevan, jonka jo tiesinkin.
Sitten kun ne perustaa perheensä Helsingissä ja ajattelee lapsuuttaan, jossa faija vaan osti hyvän sijainnin, jossa kaikki palaset loksahteli kohdalleen, niin ne voivat miettiä että kyllä se faija vaan oli fiksu velaton jätkä, joka vanhana jätkänä vaan seikkaili ympäriinsä kun me täällä isossa maailmassa ollaan velkasina.
Käyn muuten täältä pikkukaupungista edelleenkin välillä töissä Helsingissä ja siellä on edelleen ne ihmiset, jotka siellä oli aiemminkin. Niinkuin minäkin. Lähtöpiste vain muuttunut.
Täytyis varmaan tapahtua jotain jännää.
Mukavat -sokka irti- episodit ja muuta laumakäyttäytymistä.
Sais maisemankin vaihdettua jollain metaversumimenetelmällä. Olishan niitä mielenkiintoja.
Vierailija kirjoitti:
sama näky ja asiat toistuvat päivästä toiseen
En saanut kiinni mikä tässä on huono asia? Autopilotillahan työmatkat sun muut tulee mentyä muutenkin.
Minusta se on kamalaa, tulee jumittunut päiväni murmelina olo.
9
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä ihan säikähtää, kun joku vakikasvo ei tulekkaan työmatkalla vastaan :D Sitä alkaa miettimään, että onkohan sille koiramummolle sattunut jotain, kun ei tullutkaan vastaan ja onko se muovikassi kädessä pyöräilevä mies tänään kipeä, kun ei näkynyt.
Meillä se oli säännöllisesti joka aamu talon edestä juna-asemalle juokseva pitkätukkainen nahkatakkinen nuori mies. Aina se tuli juuri sen verran myöhässä että joutui juoksemaan ehtiäkseen. Oma lähtö oli juuri sen verran myöhemmin että tuon ohituksen näki. Kun tyyppi sitten jostakin syystä oli poissa lomalla tms niin heti tajusi että jokin on nyt muuttunut.
Joskus mietin että kiva varmaan pitkän tukan kanssa hikoilla juuri ennen työpäivää. Siis ennen JOKAISTA työpäivää.
Mielenkiintoista. Entä paluumatka?