Kuinka olette lastenhoidon järjestänyt?
Olen 31 vuotias 2 lapsen isä.
Olemme avopuolisoni kanssa tekemässä eroa.
Meillä on 2 lasta joista toinen käy eskaria, ja toinen on kahden vanha. Puolisoni on kotona hoitovapaalla ja minä käyn itse koulua.
Jos/kun eromme tulee ajankohtaiseksi niin haluan lasten asumisjärjestelyt niin että ovat viikon äidillään ja viikon minulla.
Kuinka siis pystyn järjestämään lasten hoidon niin, että voin kouluni käydä loppuun? Kouluajat on 8-16 mutta matkoihin menee tunti suuntaansa, kun koulu on toisella paikkakunnalla.
On aika kohtuutonta edes kysyä lasten äidiltä hoitoapua. Vai onko? Mitä muita mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on olemassa? Kertokaa ja valistakaa viisaammat. :)
Kiitos.
Kommentit (25)
No toi kyllä olis tosi hyvä homma jos noin saisi järjestettyä.
Meillähän ei ole siis luultavasti mitään riitaisaa eroa tulossa, ja onkokaan sitä sitten. Kaikki on vielä niin auki.
Mutta se yhteiselo ei vain jostain kumman syystä enää miellytä kumpaakaan. Yritystä molemmilla on mutta se jokin on vaan hävinnyt meidän väliltä.
Ollaan koitettu ajatella, että meillä on asiat hyvin, vaikka ne todellisuudessa onkin. Ollaan terveitä ja elämässä on jotain sisältöä. Mutta meidän välit vaan on kylmät. Ollaan 12 vuotta oltu porukassa, ja siitä ollaan puhuttu että missä vaihdeessa tämä suhde on mennyt kylmäksi. Pikkuhiljaa se rakkaus vaan on ilmeisesti kadonnut.
2 vuotta olin putkeen reissuhommissa aikasemmin, ja sen jälkeen kaikki on menny persiilleen. Siinä kai sitä on sitten molemmat huomannut, että kannattaneekohan enää jatkaa yhdessäoloa, kun se ilman tappeluitakin onnistuu. Sillonkaan ei loppuajasta ollu itsellä ikävä kun muksuja.
Eli se terapia on kokeilematta? Se olisi ensimmäinem vaihtoehto.
Tätä ketjua lukiessa tuli muutama asia mieleen. Onko lapsiesi äiti tottunut päättämään kaikesta yksin,sinun tehdessä reissutöitä? Ja nyt oletkin yhtä äkkiä "aina" arjessa ja paikalla. Voi olla aika erillaista naisellesikin.. Miksi riitelette koko ajan jos ei ole mitään muuta yhteistä kun lapset? Eikös voisi elää kun kämppikset? ( näin kuulema elää aika moni) Jos se ero nyt jossain vaiheessa sitten tulee ni suosittelen että lapset jää äidille ja sinä tapaat heitä mahdollisimman paljon eli saat laajan tapaamisoikeuden.esim. Pari arki iltaa sekä viikonloppuna. Tämä siksi että sitä hoitopaikkaa ei tarviisi hakea tuolle pienimmälle kun muutosta arjessa kuitenkin tapahtuu. Kaikki tapaamis ajat ja päivät paperille vaikka välit olisikin erossa hyvät.
Jos joku tuttavani haluaa kovin itselleen tylytystä ja marinaa kun on huono isä tai äiti, niin suosittelen sille kyllä vauva.fi sivustoa. Luuletteko te pässinpäät, että tässä enää mitään jonninjoutavaa länkytystä kaivataan? Menkää itteenne! Taitaa meillä sittenkin olla asiat aika hyvin, kun joidenkin kommentteja lukee.
Ja en nyt sano että kaikki olisitte niitä kukkahattuja. On siellä ihan asiakommenttiakin välissä.
Pyysin aloituksessa vaihtoehtoja ja muita mahdollisuuksia, joita on muutama tullut (kiitos niistä). En tällaista turhaa tylytystä ja länkytystä siitä, että on tylyä vääntää kakaroita, vaikka suhteesta puuttuu jokin. No olenko mä sanonut että se on silloin muksuja tehdessä puuttunut?
Se polku vaan ei aina ole ruusuista tehty. TIEDETÄÄN! Mutta ei kai sen kivikon tarvi vuosiakaan kestää? Rupee itellä olemaan paukut loppu tuota toista osapuolta kohtaa. Ja TIEDETÄÄN että täällä on enemmän naisia kun miehiä kommentoimassa. Siitä se tylytys kai johtuukin. Mutta ei kai jokainen nainen nyt ole sellainen että siltä tarvii pyytää anteeksi lähestulkoon jo pelkää omaa olemassaoloa? Tämä suhde kun on menny siihen ainaiseen napinaan.
Esimerkkinä tämäkin kun kovien pakkasten aikaan (-22) lähdettiin autolla kylille. Emäntä laitto auton parkkiin ja veti käsijarrun päälle. Sanoin ihan nätisti että älä käytä ettei jäädy. No se oli ok. Vähän ajan päästä se sammutti auton ja jätti radion päälle. Siitä sanoin myös että ei kannata pitää päällä kun tässä autossa on niin huono se akku, jonka tiesi kyllä. No siitäpä vedettiinkin jo herneet nekkuun.
Tämmöisistä ihan normaaleista nätisti sanotuista järkiasioista kun sille sanoo niin vedetään herneet palkoineen nenään ja MINÄ olen se paska, joka joutuu pyytämään jossain välissä anteeksi.
Ehkä mä sit vaan olen niin paska ja huono ihminen. Ja paskemmaksi vaan muutun jos erotaan. Ainakin osan mielestä.
Kettu kuittaa ja painuu pesäkoloonsa.
Liian pieni tuo kaksivuotias viikko/viikko-vuorotteluun. Samaten se toinenkin, itse asiassa. Sitä suositellaan vasta yli kaksitoistavuotiaille.
Plus että ero on jo ihan hirveä paukku lapselle. Uuteen hoitopaikkaan sopeutuminen ei kyllä ole hyvä ajatus samaan saumaan.
Eihän siinä ole mitään järkeä että jos äiti on edelleen kotona, otat lapset itsellesi viikoksi ja pienempi joutuu pitkiksi päiviksi hoitoon. Anna olla äidin kanssa kotona. Ole viikonloppuisä, kun silloin olet vapaalla.
Jos lapsi nukkuu 10-13 tuntia yössä ja on hoidossa 10,5 tuntia, mietippä kuinka paljon teille jää yhteistä aikaa päivässä?
Jos lapsesta nostetaan kotihoidontukea, ei hänelle voi saada kunnallista päivähoitopaikkaa. Eikä taida yksityiseen hoitoonkaan saada tukea. Eli sitten se päivähoitokulu jää kokonaan itselle eli useampi satanen. Ja sama juttu eskarilaisen kanssa, jos hänestä nostetaan sisaruslisää.
Ei 2vuotiaalle viikko-viikkoa. Ei ylipäätään alle kouluikäiselle eikä koskaan niin, että sisarukset erotettaisi toisistaan. Anna äidin hoitaa lapset kotona ja pidä välit niin hyvänä, että voit arkenakin omien varsinaisten isäviikonloppujesi ulkopuolella olla lasten elämässä mukana kyläilemällä heidän luonaan äidillä.
Sinä haluat, sinun täytyy, sinä sinä sinä. Mites ne sinun lapset? Luuletko tosissasi että 2v voi asua joka toinen viikko eri paikassa? Sitä se ero teettää, että aikuisten täytyy luopua jostain ja toimia lasten edun, ei oman haluamisen, mukaan.
Älä nyt missään nimessä lapsia päivähoitoon laita jos vaihtoehto on että äiti hoitaa kotona. Ota lapset viikonlopuksi, se on ihan yhtä paljon kuin ne arjen lyhyet illat mitkä koulultasi ehtisit.
Siis mietitte vasta eroa? Oletko se sitä, joka sitä enemmän haluaa? Jos näin on, niin kannattaa kyllä miettiä uudestaan. Koska sinusta tulee erossa viikonloppuisä. Jos olet valmis siihen, niin antaa mennä sitten vaan.
Taitaa mies haluta tuota viikko-viikko systeemiä ainoastaan siitä syystä, että siten välttyy elatusmaksuilta...
Lasten kannaltahan tuossa ap:n esittämässä ideassa ei ole mitään järkeä, päin vastoin.
No eihän opiskelija edes itse maksa sitä...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:12"]Taitaa mies haluta tuota viikko-viikko systeemiä ainoastaan siitä syystä, että siten välttyy elatusmaksuilta...
Lasten kannaltahan tuossa ap:n esittämässä ideassa ei ole mitään järkeä, päin vastoin.
[/quote]
Eipä kyllä opiskelija joudu muutenkaan maksamaan vaan raha tulee kelalta.
Mies ei ole tainnut ihan loppuun asti miettiä eroa. Jos on pienet lapset, niin eivät vanhemmat tuosta vaan eroa, joskus on jopa järkevää pysyä muutama vuosi yhdessä, jotta lapset olisivat vähän isompia erotessa.
Oletteko jo käyneet perheneuvolat sun muut läpi? Terapiassa?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:20"]Mies ei ole tainnut ihan loppuun asti miettiä eroa. Jos on pienet lapset, niin eivät vanhemmat tuosta vaan eroa, joskus on jopa järkevää pysyä muutama vuosi yhdessä, jotta lapset olisivat vähän isompia erotessa.
Oletteko jo käyneet perheneuvolat sun muut läpi? Terapiassa?
[/quote]
Varmaan tuo emäntäkin on eroa miettinyt,kun sellainen kerta on tulossa. Äidillä tuskin on varaa jäädä lasten kans kotiin enää eron jälkeen. Siinä vastaajat on oikeassa, että viikko-viikko järjestely ei toimi noin pienillä, aloittajan pitää nyt puolisonsa kanssa keskustella kummasta tulee lähivanhempi ja kummasta vklvanhempi.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:12"]Taitaa mies haluta tuota viikko-viikko systeemiä ainoastaan siitä syystä, että siten välttyy elatusmaksuilta... Lasten kannaltahan tuossa ap:n esittämässä ideassa ei ole mitään järkeä, päin vastoin. [/quote] Eipä kyllä opiskelija joudu muutenkaan maksamaan vaan raha tulee kelalta.
[/quote]
Sinä voit kommenttisi kanssa painua sinne missä pippuri kasvaa. Ethän sinä tiedä mikämeidän rahatilanne on. Siinä ei meinaan ole valittamista. ;)
Viikko-viikko-systeemi on ihan hyvä. Pieni lapsi tottuu siihen kuten mihin tahansa. Laita lapset päiväkotiin päiviksi, esikoinenhan on siellä jo eskarinkin takia.
Meillä lastenvalvoja sanoi, että vuoroviikkoasumista suositellaan sen ikäiselle lapselle, joka pystyy hahmottamaan ajan ja paikan eli vasta kouluikäiselle. Toki vanhemmat siitä päättää. Ei kyllä kumpikaan meistä halunnut repiä lapsia viikon välein eri koteihin. Ratkaisimme asian niin, että ostimme asunnot lähekkäin, lähes naapureita olemme. Lapset asuvat luonani ja muuten tapaamiset joustavasti eli isä / lapset saavat tavata toisiaan milloin haluaa. Joka viikko ovat isällään 1-2 yötä joskus enemmän. Minä vien päiväkotiin ja isä hakee. Meillä on avaimet toistemme koteihin, jos täytyy joskus hakea esim. lapsen tavaroita toiselta. Pyhäpäivät esim jouluaatto vietämme yhdessä, mukaan sopii nyxät, nyxän lapset jne. Tämä toimii mielestämme hyvin, tosin vaatii sopuisan eron ja ehkä jopa vähän ystävyyttä. Niin ja kesälomat sovimme joka vuosi sen mukaan, miten saamme asiat parhaiten järjestymään. Eli meillä ehdottomasti parhain ratkaisu tämä joustava sopimus kuin se, että kaikki olisi sovittu tiukasti paperilla.
T. Äiti ja lapset 3v ja 6v