Lue keskustelun säännöt.
Kamala arki, mutta ero ei onnistu
05.01.2015 |
Mies jäkättää ja kontrolloi kaikkea ja vielä joudun odottamaan ensi viikkoon, että saan hengähtää häneltä. Ei ole mitään pakopaikkaakaan, sillä omasta kodista on paha lähteä minnekään. Mies pakottaa minut tekemään kaikki ruoat jne. ja itsekin myöntää, että on kanssani vain lasten takia. Mies käyttää kaikki illat konsolipelien pelaamiseen ja joudun itse paimentamaan lapsia sekä tekemään kotityöt.
Itselläni ei ole ajokorttia, joten mies ostaa ruoat ja pääsen itse käymään ostoksille noin kerran kuukaudessa keskimäärin (kun mies armeliaasti ottaa minutkin autoon mukaan). Pääsen ulkoilemaan vain kodin lähistölle, eikä kaupungissa ole itselläni ainoatakaan omaa ystävää ja sukulaisteni kanssa olen vähän tekemisissä. Ulkona on kylmää ja pimeää, joten sinnekään ei oikein näin iltasella voi/uskalla mennä yksin kävelemään. Emme voi erota, koska meillä on lapset ja asunnon omistaa mies, joten joutuisin kodittomaksi, jos lähtisin pois.
Olen jo parin vuoden päästä 40-vuotias, joten kukaan muu mies ei edes ottaisi ikäistäni lasten äitiä, jos nyt päätyisin sinkuksi, joten joutuisin viettämään loppuikäni yksin. Mies ei anna minun opiskella, jotta pääsisin parempaan ammattiin. Nuorempana yliopistossa opiskelemani ala ei enää työllistä, joten olen jumissa nykyisessä työpaikassani. Kaikki ylimääräinen rahani menee talouden pyörittämiseen, joten en saa edes säästettyä mitään. Paikkakunnaltani on erittäin vaikeaa saada kohtuuhintaista asuntoa ja muutenkin asuntoja on hankalaa löytää. Joudun siis vain sietämään miestä. :(
Kommentit (40)
No jos oot tollanen tossukka, niin parempi että vaan tyydyt kohtaloosi.
Vink vink... Nelikymppinen ei ole vielä mikään ikäloppu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä vaan puolustelet tilaasi, erota voi aina, ihan AINA!
Kuulostaa tosi kurjalta tuo tilanne, mutta tässäpä varoituksena muille: älkää koskaan antako vain puolison ostaa asuntoa /maksaa vuokraa. Molempien nimet paperiin, vaikka tuloeroja olisikin.
kyllä sinun nyt vain pitäisi lähteä menemään, jos asiat ovat tuolla mallilla ja miehesi ei paranna tapojaan. Etkö uskalla puhua hänelle asioista?
Niin siis sinä et halua erota. En näe mitään syytä, miksi ero ei onnistuisi jos sitä haluaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan kauheita ihmisiä. Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Olisiko mahdollista odottaa, että ovat yli 12 ja sitten päättävät itse kumman vanhemman luona asuvat. Mies myös elatusvelvollinen, että ei susta varmaan ihan asunnoton tule. Vuokralle vaan.
Itse olen 26 ja omat vanhempani olivat aivan liian pitkään yhdessä. Ei siinä kellään ollut hauskaa.
Sinkkuus lienee pienimpiä murheitasi. Sehän on vain kivempaa olla yksin kuin yhdessä mulkeron kanssa. Matkustella voi myös pienellä budjetilla, jos säästää oikein. Voisittehan tietty koittaa jotain perhematkaa, jos mies vaikka innostuisi?
Lapset isille nykyiseen kotiin ja etsit itsellesi uuden asunnon. Sen jälkeen mietit mitä haluat opiskella ja millaiset työllistymisnäkymät alalla on. Ja ei kun eteenpäin. Mieskin sattaa vähitellen päästä peliriippuvuudestaan, kun tulee iltaisin muuta puuhaa. Minkä ikäiset lapset teillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas maailman typerimmät syyt olla eroamatta. Turvakodit, sossut sun muut on olemassa. Kunnalta saa asunnon erotilanteessa. Sossustakin voi pyytää apua.
Kuulostaa kun olisit ostettu vaimo, siis jostain ulkomailta.
Kirjoituksesta päätellen et ole, joten en näe tässä ongelmaa.
Eroa ja sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä erosin reilu vuosi sitten. Kolme lasta. Nyt olen löytänyt itseäni 7 v nuoremman miehen. Olen itse 47v. Lapset kouluikäisiä. Olet luuseri
Erotilanteessa jos ei ole tuloja, sossu maksaa takuuvuokran. Opiskelemaan voit lähteä, kun Työkkäri maksaa työttömyystukea 2v omaehtoisenopiskelun tukena. Ja jos opintotuella ei sen jälkeen pärjää opintolainasta huolimatta, niin sossu tukee jos puutetta on. Pääsen vaan miljoonasti helpommalla kun ei ole asuntolainaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tollaseen alistuu, niin oma vika..
No jos elät suunnilleen nykyisen elinennusteen mukaan, niin olet suunnilleen puolivälissä elämääsi. Tärkeintä on pärjätä itsensä kanssa. Suurinpiirtein se nimittäin tapahtuu, mitä haluat. Mieti siis tarkkaan ja toimi sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinä! Itse olen pitkään ollut kotona, lapset jo teinejä, mutta kaikki omaisuus (talo, autot, kesähuvila, taide jne jne) on kummankin nimissä. Älkää olko tyhmiä, naiset!!!
Tilanteesi voi olla hyvinkin mahdollinen, en epäile sitä ollenkaan. Pääset kyllä lasten kanssa pois jos pakko olisi, asunnon saat kaupungilta jopa parissa viikossa ja sossu maksaa vuokrat jos tilanne heidän mielestään sellainen on. Sinkkuus on tosiaan vähäisin murheesi, sinun pitää nyt päästä ensin nykyisestä suhteesta eroon ennenkuin edes alat suremaan loppuelämän naimisia.
Erosin neljä vuotta sitten. Olin nelikymppinen. En todellakaan tarvitse tähän mitään miestä säätämään. Lapset asuvat luonani ja kaikki on hyvin. Paremminkin kuin hyvin.
Ota yhteys sosiaalitoimistoon. Tarvitset apua!
Turha tässä nyt on AP:ta syyllistää, on varmasti jo valmiiksi tarpeeksi rankkaa jos ei tuollaisesta mulkerosta saa erottua.
Mutta tosiaan, AP, eroaminen on kyllä aivan mahdollista sinullekin, vaikka se voikin tuntua mahdottomalta ja raskaalta, raskasta ja kurjaa se on aina, mutta se silti on vaivan arvoista. Ensin etsit itsellesi uuden majapaikan, vaikka väliaikaisen, ja laitat ero paperit menemään. Onnea tulevaisuuteen!
Äääh, haluaisin matkustaa sekä opiskella ja joskus tavata sukulaisiani, mutta nyt joudun "pitämään ikävää" hamaan tulevaisuuteen, sillä miehen mielestä en saa tehdä juuri mitään ja kavereitakaan ei kotipaikkakunnalla enää ole. Miehellä ja itselläni on aikamoinen stressi päällä, kun joudutaan sietämään toisiamme. Vaikka en ole television ystävä, en saa katsoa edes uutisia tai ajankohtaisohjelmia edes silloin tällöin, sillä mies pelaa pelejä tv:n ääressä ajoittain tiuskien illasta toiseen. Huoh.
T. Ap