Englannin numeronne yläasteella?

5-7 oli koko peruskoulun ajan. Minulla on lukihäiriö, ja se vaikutti oppimiseen. Tai ei oppimiseen, mutta sanojen oikeinkirjoittamiseen. Sanat kun kirjoitetaan erilailla, kuin lausutaan. Mutta puheenymmärtämisessä olin aina hyvä. Vähän sama suomenkielenkin kanssa, että olen parempi pitämään vaikka spontaneita puheita, kuin oikeinkirjoittamaan jotain.

Mutta ei ole numero haitannut elämää. Ikää on nyt 28-vuotta ja minulla on ulkomaalaisia kavereita, sekä skotlantilainen puoliso. Hänen äidinkielensä on englanti, mutta puhuu myös suomea yhtä hyvin, sillä muutti perheineen suomeen lapsena. En edelleenkään osaa kirjoittaa "oikein" tai edes kieliopillisesti, mutta olen kehittynyt vuosien aikana paljon! 

En olisi oppinut näin paljoa, jos ei minulla ei olisi puolisoani jonka kanssa on ollut "pakko" oppia. Sillä olemme matkustaneet yhdessä, hänellä on myös paljon ulkomaisia kavereita. Ja olemme käyneet hänen kotimaassa sukulaisissa. Nykyisin osaan jutella englanniksi ventovieraitten kanssa "niitä näitä". Viime matkalla Walessissa baarissa joku kysyi mekostani että mistä olen ostanut. Ja juteltiin "niitä näitä".. Kysyi sitten että mistä päin iso-britaniaa olen, kun minulla on niin hauska aksentti. Sanoin sitten että suomesta! :D