Gysymys: Yksiavioisuus luonnollinen tila?

Mielestäni pettäminen, rinnakkaissuhteet ja useat pitkät suhteet elämän aikana ovat ihmiselle yhtä luontaisia, elleivät jopa luontaisempia kuin elinikäinen yksiavioinen parisuhde. Meitä on moneen eri junaan.

Mä olen sitä mieltä, että moni olisi mielellään (ja onkin) useamman kanssa suhteessa. Ja vaikka olisikin vain yhden kanssa, niin on tavallista vaihtaa kumppania useammankin kerran elämänsä aikana.

Mä itse olen vain yhden miehen kanssa kerrallaan, mutta vain koska olen itse päättänyt niin. Tahtoisin joskus muidenkin kanssa seksiä, mutta se ei yleensä sovi miehille... Ystävä saan sentään olla muidenkin miesten kanssa, joillekin sekin on liikaa. Olen suhteessa sillä mielellä, että ollaan yhdessä vaikka elämämme loppuun saakka, jos kaikki menee hyvin, ja jos tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia, niin ei ole ongelma erotakaan.

Mun on ollut vähän vaikea aina ymmärtää yksiavioisuuden vaatimusta. Ikäänkuin kulttuuri ja yhteiskunta olisi sanellut ennalta sen, miten mun parisuhteessani pitää toimia, että molemmat ovat onnellisia. 

Mulle ei välttämättä tunnu kovin isolta jutulta parisuhteen ulkopuoliset tapahtumat, jos niillä ei ole mitään merkitystä parisuhteeseen ja molemmat ovat suhteen kunnossapitämiseen henkisesti sitoutuneita. Kun mun ajatuskantani on tällainen, monien muiden reaktiot esim. pettämiseen tuntuvat niin ylimitotetulta. En mä usko, että olisin valmis fyysisen pettämisen takia eroamaan ja heittämään pitkää kumppanuussuhdettani menemään. Loukkaisi se varmaan, mutta ei se ehkä olisi maailman isoin juttu. 

Mä olen tässä suhteessa ns. for keeps ja mies on myös, mutta mä näkisin sitoutumisen niin, että kumpikin voi luottaa siihen, että kumpikaan ei anna minkään ulkoisen tekijän vaurioittaa suhdettamme. Mä en välttämättä näe jotain fyysistä toimintaa kodin ulkopuolella asiana, joka pystyisi sitä tekemään, jos kyse on vain fyysisestä toiminnasta. Mun on vaikeaa ymmärtää sitä, miksi se on useille niin iso juttu. 

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 04:49"]

Mun on ollut vähän vaikea aina ymmärtää yksiavioisuuden vaatimusta. Ikäänkuin kulttuuri ja yhteiskunta olisi sanellut ennalta sen, miten mun parisuhteessani pitää toimia, että molemmat ovat onnellisia. 

Mulle ei välttämättä tunnu kovin isolta jutulta parisuhteen ulkopuoliset tapahtumat, jos niillä ei ole mitään merkitystä parisuhteeseen ja molemmat ovat suhteen kunnossapitämiseen henkisesti sitoutuneita. Kun mun ajatuskantani on tällainen, monien muiden reaktiot esim. pettämiseen tuntuvat niin ylimitotetulta. En mä usko, että olisin valmis fyysisen pettämisen takia eroamaan ja heittämään pitkää kumppanuussuhdettani menemään. Loukkaisi se varmaan, mutta ei se ehkä olisi maailman isoin juttu. 

Mä olen tässä suhteessa ns. for keeps ja mies on myös, mutta mä näkisin sitoutumisen niin, että kumpikin voi luottaa siihen, että kumpikaan ei anna minkään ulkoisen tekijän vaurioittaa suhdettamme. Mä en välttämättä näe jotain fyysistä toimintaa kodin ulkopuolella asiana, joka pystyisi sitä tekemään, jos kyse on vain fyysisestä toiminnasta. Mun on vaikeaa ymmärtää sitä, miksi se on useille niin iso juttu. 

[/quote]

Mun mielestä on eri asia sopia, että saa peuhailla muidenkin kanssa, kuin tehdä se yllättäen ja arvaamatta, varsinkin jos suhteessa tuntuu menevän hyvin. Siinä alkaa helposti epäillä sekä itseä että toista osapuolta ja sen tunteiden vilpittömyyttä. Jos suhtautuminen ulkopuolisiin touhuihin olisi avointa eikä se merkitsisi mitään erikoista tai korvaisi sitä parisuhdetta, siitähän olisi helppo vain mainita eikä salailua tarvittaisi.
Monelle ajatus oman, rakastetun kumppanin "jakamisesta" muiden kanssa on kuitenkin kauhea. Ehkä siinä on taustalla pelko, että jos sille ulkopuolisille vaikka syttyy tunteita, tai kenties molemmille ja sitten voisi menettää kumppaninsa. Jos voisi olla varma, että se on vain hauskanpitoa ilman syvempiä aikomuksia, se olisi ehkä useimmille helpompi hyväksyä.

Toisille seksi ja parisuhteet ovat kertakäyttökamaa ja oma itse tärkein asia elämässä. Näille ihmisille moniavioisuus on luonnollista. Toisaalta on varmaan vapauttavaa ajatella, että ollaan yhdessä, mutta jos ongelmia tulee, niin sitten erotaan. Ongelmallista tuossa on se, että tälläisessä parisuhteessa ei koskaan voi olla täysillä mukana em. Syystä. Esimerkiksi sairastut vakavasti. Kumppani lähtee kävelemään, koska sairastuminen on ongelma ja hei "kerran täällä vaan eletään!".

Itse pysyttelen mieluummin saman naisen kanssa. Ehdin nuorena olla niin monen naisen kanssa, että menin laskuissa sekaisin, eikä seksi tuntemattoman ihmisen kanssa ole mitään erikoista.

Ihminen on moniavioinen, se on geeneissä. Yksiavioisuus on pakotettua, siksi se ei ihmiseltä onnistu.

Yksiavioisuus tietenkin, kuolemaan saakka.

Jumalaan uskovana on vain yksi vaihtoehto: yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen avioliitto ilman ulkopuolisia seksisuhteita kummallakaan.

Tämä on ehdottomasti minun henkilökohtainen kantani.

Olen ollut aviossa noin 40 vuotta.

Ajatusmaailmansa voi kukin hallita, ettei anna ulkopuolisten viettelysten jäädä mieltään vaivaamaan, vaan sanoo sille kylmästi "Ei kiitos!" On silkkaa itsepetosta tuudittautua luuloon, ettei ihminen kykene itseään hillitsemään ja sitten sortuu vieraisiin. Kyllä kykenee, jos haluaa. Jos haluaa pettää, tai sekstailla mahdollisimman monen kanssa, niin sekin on valinta. Se tie vie vain lopulta tuhoon.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 08:28"]

Ihminen on moniavioinen, se on geeneissä. Yksiavioisuus on pakotettua, siksi se ei ihmiseltä onnistu.

[/quote]

En minäkään tiedä yhtään yksiavioista ihmistä. sarja-avioisia nuo tuntuvat olevan. Niitäkin on nähty ihan riittävästi, jotka vannovat uskollisuutta ja 15 vuoden päästä kuitenkin eroavat.