Oletko kärsinyt (erikoisen) nimesi vuoksi?

Ala-asteella oli olevinaan tosi hauska juttu kun joku tajusi, että nimikirjaimeni ovat HIV. Nykyisin tämä huvittaa jo itseänikin, mutta silloin ei naurattanut.

En ole. Kärsiminen tai sen puute on mielestäni ihmisen persoonallisuudesta kiinni enemmän kuin nimestä tai muusta ulkoisesta syystä. Tunnen ihan tavallisella nimellä siunatun ihmisen, joka valittaa häpeävänsä rumaa ja itselleen sopimatonta nimeään. Ei saa silti aikaiseksi sitä vaihtaakaan.

Olen kärsinyt ja kärsin. Kanssaihmisille se on vielä isompi ongelma. Idioottivanhempani vielä pukkasivat rumaa sukunimeä korostavan etunimen.

Joo. Luullaan romaniksi. Yläasteella uutena oppilaana mun pyörästä puhkottiin renkaat toisena koulupäivänä, kun mun nimen vuoksi häirikkö/rasistiporukka luuli mua romaniksi ja halusi näyttää kaapin paikan. Kun menin vaatekauppaan töihin kuulin miten pomo käski pitää mua silmällä etten varasta tai auta sukua varastamaan. Tuohon sanoin suoraan, että anteeksi nyt vaan mutta mitä helvettiä. Selitys oli, et "kun te mannet varastatte aina lapsille vaatteita".

Kyllä. KUKAAN, IKINÄ ei tiedä miten nimeni kirjoitetaan, ja se kuullaan lähes poikkeuksetta aina väärin/vähintään kysytään kerran että anteeksi sanotko uudestaan. Niin rasittavaa ja monta kertaa nolannut itseni..
Sama sukunimen kanssa, molemmat outoja.
Mutta en kyllä ikinä haluaisi olla tyyliin "Anna Virtanen"... Aina olen tykännyt nimestäni. :)

up

Kyllä. Kaikki muut lapset kiusasivat ja lällättivät Jussi pussi puita n***i. En ole päässyt siitä koskaan yli.

T. Jussi

En ole kärsinyt. Terv. Aura (ei nyt enää ole harvinainen nimi, mut 70-luvulla oli)

En ole. Nimeni on venäläinen ja sen takia paljon pilkattu. Olen itse supisuomalainen. Pidän nimestäni, eikä siitä kiusaaminen ole koskaan pahoittanut mieltäni.

No en nyt ihan kärsinyt mutta etunimi kyllä usein kirjoitetaan väärin.(en viitsi sanoa kun meitä Suomessa ehkä 2-3. Toisen nimeni , Marianne vaihdoin muotoon Marian kun monet ihmiset lausi että MariJanne...ärsytti liikaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 18:28"]Joo. Luullaan romaniksi. Yläasteella uutena oppilaana mun pyörästä puhkottiin renkaat toisena koulupäivänä, kun mun nimen vuoksi häirikkö/rasistiporukka luuli mua romaniksi ja halusi näyttää kaapin paikan. Kun menin vaatekauppaan töihin kuulin miten pomo käski pitää mua silmällä etten varasta tai auta sukua varastamaan. Tuohon sanoin suoraan, että anteeksi nyt vaan mutta mitä helvettiä. Selitys oli, et "kun te mannet varastatte aina lapsille vaatteita".
[/quote]

Ramona?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:46"]

No en nyt ihan kärsinyt mutta etunimi kyllä usein kirjoitetaan väärin.(en viitsi sanoa kun meitä Suomessa ehkä 2-3. Toisen nimeni , Marianne vaihdoin muotoon Marian kun monet ihmiset lausi että MariJanne...ärsytti liikaa. 

[/quote]

miksi toista nimeä  niin paljon  käytetään? Ja missäpäin maata noin lausutaan?

Kyllä on. Nimi muuten vaikuttaa jopa pimperon saantiin. Olen esittäytynyt eri nimellä ja silloin saanut pimperoa. Muuten olisin naisesta "outo".

Mulla on mummonimi ja se oli 80-luvulla outoa, kärsin siitä lapsena ja nuorena, nythän sitä ei pidetä ihmeellisenä.

olen. minua mukiloitiin läpi kouluvuosien, sillä vanhempani nimesivät minut megatroniksi.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 18:41"]

Kyllä. KUKAAN, IKINÄ ei tiedä miten nimeni kirjoitetaan, ja se kuullaan lähes poikkeuksetta aina väärin/vähintään kysytään kerran että anteeksi sanotko uudestaan. Niin rasittavaa ja monta kertaa nolannut itseni.. Sama sukunimen kanssa, molemmat outoja. Mutta en kyllä ikinä haluaisi olla tyyliin "Anna Virtanen"... Aina olen tykännyt nimestäni. :)

[/quote]

Mulla oli tämä sama ongelma, kun olin ujo ja puhuin hiljaa. Silloin halusin tavisnimen, nyt olen tyytyväisesti ainoa tämän niminen maailmassa, tietääkseni.

Janipanijanipanijanipanipanipankijanipani. Ei, en ole kärsinyt. Mistä sellasen ajatuksen sait?

Sukunimestä kyllä, vanhempani sentään tajusivat valita sen pariksi lyhyen ja kauniin etunimen. Itse en oikeastaan inhoa nimeäni mutta muista ihmisistä se on usein järjettömän hauska. Nimeni oli tyyliin "Hiirulainen." En kyllä käsitä minkälainen aikuinen ihminen nauraa toisen nimelle! Todella moukkamaista. Itse pitäisin pokerinaaman vaikka jonkun nimi olisi Jonne Runkkari

En ole kärsinyt. Minusta on ollut hienoa että nimi on pitkä ja vähän erilainen. Monet ovat ihastelleet nimeäni. Omatkin lapset ovat saaneet hieman erikoisemmat nimet, mutta ei liian outoja tai mitään väännöksiä tietenkään. Itse ihmettelen vanhempia jotka antavat sen top5-suosituimman nimen, tuntuu todella tylsältä.

En, olen kärsinyt yleisestä nimestäni. Joka saatanan toinen ikäluokkani muija Suomessa on Laura.