OLEN LOPPU!!!!!!!!!

Vierailija

05.01.2015 | 22:24

Olen henkisesti todella loppu. Meidän esikoisemme syntyi viime kesänä ja alku hänen syntymäänsä ei sujunut ihan mutkitta sillä poikamme syntyi 2kk ennen aikaisena ja jouduin itse olemaan ennen vauvan syntymää 3 vkoa saairaalassa. Kaikki kuitenkin meni olosuhteet mukaan ottaen hyvin, mutta alku vauvan kanssa ja reilu kuukauden mittainen vauvan sairaalassa oloaik oli todella rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt vauvamme on 7kk ja kaikki on hänen kanssaan hyvin :)

Ainoa asia joka minua kalvaa, ahdistaa ja itkettää on mieheni, joka tuntuu elävän ihan muussa maailmassa, kuin minä ja vauva. Mies vaihtoi vuosi sitten työpaikkaa ja työ sisältää paljon uusia tehtäviä joita hän ei aikaisemmin työkseen ole tehnyt. Alku työssä oli miehelle todella stressavaa, sillä hänen vastuualueensa oli aika iso ja työ alkoi vuoden määräaikaisuudella (perjaatteella tulos tai ulos). Mies teki kovasti töitä ja sain kun saikin vakkarisopparin käteen ja siihen päälle palkankorotuksenkin. Eli mielestäni kaikki meni työn suhteen hyvin. Miehellä oli myös jäänyt amk aikoinaan kesken, kun oli koulun harjoittelun jälkeen jäänyt samaan paikkaan palkkalistoille vakkarityöntekijäksi. Tämän keskeenjääneen tutkintonsa mies myös suoritti verkkokurssien voimin juuri loppuun päivätyönsä oheella.

Olen koittanut miestäni tsempata ja kannustaa ja olen yrittänyt hoitaa vauvan ja kodin lähes yksin. Meidän arkemme kun ollut viimeisen vuoden sellaista että mies lähtee aamulla 7.30-8.00 töihin ja tulee kotiin 18.30-19.30 (miehellä menee työmatkoihin 1h per sivu) viikonloput hänellä menee yleensä aina omien nettibisneksien parissa puuhasteluun ja silloin kun koulua suritti loppuun teki hän viikonloput koulutöitä ja sen päälle omia nettijuttujaan. Hänestä ei siis juurikaan iloa ole arkisin eikä viikonloppuisin. Ja llisäksi jos vaan tilanne vaan sallii niin hän mielellään lähtee kavereiden kanssa illan viettoon, joka on ihan ok, mutta silloinkaan hänestä ei apua ja iloa kotona ole, sillä yksi päivä menee kaljotellassa toinen krapulassa. Näitä ei onneksi ole kuin n. 1-2 kuussa.

Kaipaan miestäni ja yhteistä aikaa, sekä ennen kaikkea perheen yhteistä aikaa, jonka miehen mielestä on sitä että hän on kotona mutta istuu 6-8h koneella. Olen sanonut hänelle tästä kaikesta hyvällä ja pahalla, että meidän pitäisi viettää enemmän aikaa perheenä ja löytää myös aikaa minun ja mieheni yhteisiin hetkiin. Mies kuittaa näihin että joo, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, jollen itse ehdota ja järjestä kaikkea valmiiksi. Viimeinen niitti tälle kaikelle oli se että mies vietti lomaa 4 pv joista 2 pv hän istui koneella 6-8h ja yhtenä päivänä lähti veljensä luokse saunomaan ja siitä baariin ja viiminen lomapäivä meni vain MAATESSA! Tämän päätteeksi hän ilmoitti että 2 vkon päästä perjantaina heillä on töissä myöhästyneet pikkujoulut, jotka jäivät viime voden puolella pitämättä ja siitä 2 vkon päästä on hänen kaverinsa varpajaiset jotka ovat koko viikonloun kestävät pe-su ja niitä juhlitaan tahkolla.

Ajattelin vaan itsekseni että onko minun aika vetää valkoinen lippu mastoon ja poistua taka-alalle, koska tuntuu että minun hyvinvoinnillani ja toiveillani ei ole mitään painoarvoa miehen elämässä. Minun kovin vaikea tehdä omia juttuja edes silloin tällöin kun mies on aina myöhään töissä, tekee omia juttujaan tai on itse jossain menossa kavereidensa kanssa. Sukulaiset ja perhe asuvat eri paikkakunnalla joten arkisiin juttuihin ei heiltä apua saa. Onko täällä kukaan ollut vastaavassa tilaanteessa, jossa mies tekee juuri niinkuin hän itse parhaaksi näkee?

Vastaa

Tapahtumat

OLEN LOPPU!!!!!!!!!

Kommentit (24)