Yölliset huutokohtaukset väsyttää - apua!
Meillä kohta 3v. täyttävä poika, joka heräilee lähes joka yö pariinkiin kertaan huutamaan ja kovaa! Liekö nuo nyt ns. kauhukohtauksia? Yleensä ei vaikuta kovin kauhuissaan olevalta, istuu vaan sängyssään ja karjuu äitiä - jos isi menee paikalle niin huuto vain yltyy. Rauhoitteluun menee aina 15-30min, joskus on tuntikin oltu hereillä. Poika haluaa joskus käydä pissalla tai juomassa ja sen jälkeen monesti nukahtaa nopeemmin. Illat pyritään pitämään rauhallisina ja rutiinit samoina. Näitä huutokohtauksia on ollut elokuusta lähtien, alkuun oli vain kerran yössä silloin tällöin, nyt aina kahdesti ja joka yö. Kaipalisinkin tässä vertaistukea ja vinkkejä auttaako tähän mikään? Vähän jo tätä äitiä väsyttää kun on vielä 2kk vauvakin, jota syötellään siinä huutojen välissä.
Kommentit (4)
ikävä kyllä mitään vinkkejä en osaa antaa sillä painimme saman asian kanssa. Mutta vertaistukea löytyy! Meillä poika nyt 2½v ja huutokohtaukset öiseen aikaan ovat hyvin tuttua kuultavaa. Mikään ei auta, samoin kuin teillä, ei ainakana isä. Hutaa vaan ja viimeyönä raivosi melkein hysteerisenä, halusi maitoa, halusi pikkuveljen sänkyyn nukkamaan, syliin ja pois ja syliin ja pois... huoh, itse pitäisi olla viilipyttynä vieressä ja antaa tukea, mutta aina ei oikein jaksa. Kannan huonoa omaatuntoa viime yöstä kun tuli vähän tiuskittua pojalle. Mutta huutaminen ja kirkuminen keskellä yötä kun itse on hyvässä unessa on vaan aika raskasta...
Kuinka teillä päivät menee? Meillä poika on ripustautunut äitiin ihan älyttömästi. Jos on huonolla tuulella ja joku tulee juttelemaan niin siitä seuraa armoton huuto " äitin syliin, äitin syliin" heittäytyy lattialle tai maahan, kirkuu ja huutaa ja samalla haluaa äitin sylin. Aina syli ei ole vapaana kun 1v3kk " vauva" vaatii oman osansa sylittelyistä. Yleensä näissä tilanteissa kun on huutava kaipuu äidin syliin pienempikin hermostuu ja molemmat tarraavat kuin takiaiset kiinni (ajasta ja paikasta riippumatta, kuten tänään kerhossa...) Siinä ne sitten rimpuilevat ja huutavat molemmat, purevat ja läpsivät toisiaan armotta taistellessaan sylipaikasta. Ja isin syliin ei tietenkään voi mennä, vain äiti kelpaa...
Alan olla niin täynnä tätä raivoamista ja huutoa ja toisten satuttamista että oksat pois. Kun edes jäisi päiviin tuo huuto, mutta nyt kun tämä yörumba on alkanut on vaikea pysyä positiivisella mielellä...
Tulipas purkauduttua... mutta voit uskoa että täältä suunnalta tulee vertaistukea!
-Happy81
Nyt taas ei oo vähään aikaan huutanut, mutta kuukauden sisään kyllä...
Pissihätä on se juttu kyllä selvästi meillä. Alettiin pakottaa pitämään yövaippaa ja sen perästä ei ole huutanut enää. Kun muuten touhu ei selvästi vielä luistanut, että yöllä olisi potalle pitänyt mennä. Ja potta silti vieressä, et voi valita jos yölläkin haluaa mennä potalle.
Ja äidin huomio täälä myös se ainut joka kelpaa. Ja pikkusisarus... varmaan mustasukkaisuutta tai huomiontarvettakin se yöhuuto.
Meillä auttaa parhaiten kun herättää. Muuten saattaa huutaa toista tuntia ja valvottaa pahimmillaan koko yön..
Meillä tyttö (syntynyt 02) ja poika (syntynyt 04) ja ainoastaan tytöllä on ollut siinä kahden vuoden tienoilla näitä kauheita kohtauksia.. Neuvolasta kysyttyäni vanha terveydenhoitaja sanoi, että " päivän aikana saattaa tapahtua lapsen mielestä jotakin pelottavaa (esim.videolla ja tv:ssä tms.) joka sitten puretaan yöllä.."
En kyllä itse keksinyt mitään niin kauheaa, mutta lapsihan näkee asiat hiukan toisin. Sen seurauksena lopetin saman tien luunapit yms. päivän aikana.. Siis en minä niitä koko ajan päivän aikanut napsinut, ehkä kerran pari tarvittaessa! Tällöin luin myös ruumiillisesta kurituksesta ja koin " valaistumisen" sen asian saralta, enkä ole enää niitä käyttänyt..Rangaistuksena ovat vain sanallinen kielto, selitys ja jäähy!
No mutta asiaan taas..Yöllä olin kuitenkin aina rauhallinen, pidin sylissä ja lauleskelin..En tiedä liittyikö nuo luunapit tms. niihin itkuihin, mutta MINÄ MYÖS LIITIN HUUDON PISSIHÄTÄÄN KUTEN JOKIN MUU TÄSSÄ KETJUSSA..Kun vaippa aina lämpeni äidin sylissä (eli pissi tuli) tyttö rauhoittui hetken perästä ja samoihin aikoihin jäi pullo pois ja hänestä tuli kuiva öisin...
En tiedä auttoiko ollenkaan, mutta tässä minun arkikokemuksiani! Ne ovat kyllä rassaavia, (meilläkin huuto päättyi oksentamiseen usein) mutta omalla kärsivällisyydellä ja rauhallisuudella selviää..Miettii vain sitä, kuinka kauhuissaan lapsi ja muutenkin yö on " pelottavaa" aikaa..
Sori on tosi sekavasti, toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitin.. :)
Moikka, minulla 5v. tyttö jonka " huutokohtauksiin" liittyy aina vessan meno tarve. Eli Ilmeisestikin uni keskeytyy kun kroppa ilmoittaa pissihädästä ja on aina ihan tosi tokkurainen ja levoton - unensekainen ja pitää auttaa kädestä pitäen vessaan.
Sitten vain takaisin petiin ja juttelen " kaikki hyvin, nuku vain, äiti tässä" ja silitän tukkaa. Tuntuu, ettei hän edes herää koko episodin aikana - ja nuo juttelut helpottaa. Kuten myös sanallisesti sanon, että mennään vessaan -- eli selostan mitä tehdään - tottelee vaikkakin kitisee ja on levoton. Tuntuu, että se kuulee nämä puheet vaikkei hereillä olekaan.
Apuna ehkä siis se, että iltaisin ei kamalasti enään juoda ja pissillä käydään ennen nukkumaan menoa. Ne yöt jolloin ei tarvii käydä vessassa menee hyvin. Meillä myös pienempi sisarus joten kyllä tulee ravattua lasten huonessa öisin ihan tarpeeksi.