Vaikea tilanne miehen siskon kanssa..

Pakko avautua sillä juttelin juuri anoppini kanssa joka vähän valotti mulle minkälainen tyyppi tuo miehen sisko "Kaisa" on!
Kaisa on mua 8 vuotta vanhempi, itse olen 20v ja ollut naimisissa mieheni kanssa viime kesästä asti. Kaisaan tutustuin jo seurustelusuhteemme alkuaikoina eli liki 5 vuotta sitten ja olen pitänyt Kaisaa aina huipputyyppinä eikä mulla oo ollu mittään pahaa sanottavaa hänestä.
Kaisa ja hänen miehensä (heillä on kolme villiä lasta) kutsuvat usein minut ja mieheni kylään ja käymmekin siellä noin kerran viikossa istumassa iltaa, kahvittelemassa ja juttelemassa. Olen itse myös usein kutsunut heidät meille kylään, mutta kaiken kaikkiaan he ovat päässeet tulemaan meille vain 2 kertaa tässä puolen vuoden aikana. Yleensä syynä on heidän villit lapsensa joita ei välttämättä kannata tuoda minun ja mieheni pieneen kämppään. Niinpä olemme sitten useammin kyläilleet heidän luonaan ja olen ajatellut että tämä tapa on kaikille ok. (Aina kutsusta menemme paikalle emmekä omatoimisesti tuppaudu.)
Eilen illalla mulle kuitenkin selvis että tää Kaisa on puhunut musta aivan järjettömästi paskaa äidilleen eli anopilleni. Esimerkiksi se, etten ikinä kutsu heitä kylään vaan aina tuppaudun heille, mikä on musta äärettömän typerästi väitetty sillä en todellakaan ole heille tuppautunut ilman kutsua. Lisäksi Kaisa syytti tästä ainoastaan minua, eikä miestäni koska Kaisa ja mieheni ovat todella läheisiä joten ehkä oli luontevampaa sysätä kaikki paska minun harteilleni.
Tämän kylään tuppautumisen lisäksi hän oli väittänyt äidilleen, etten ikinä tarjoa apuani keittiöhommissa kyläillessämme heillä, vaan Kaisa joutuu laittamaan kaikki pöytään ja siivoamaan pöydän ja mukamas hänen kaikki aikansa kuluu siihen kuinka hän laittaa kahveja pöytään ja sivussa hoitaa lapset jne. Tämäki oli minusta niin järjetön väite, sillä joka ikisellä kyläreissulla olen tarjonnut apuani keittiön puolella ja usein katson heidän lapsiensa perään oma-alotteisesti kun Kaisan nyssykkämies ei pane tikkua ristiin vaan makoilee sohvalla.
Ilmeisesti heidän lapsiinkaan en olisi saanut koskea sillä kaikkein pahin mitä Kaisa oli anopilleni sanonut, oli se, että toivottavasti minä ja mieheni emme saa ikinä lapsia sillä en osaa hoitaa niitä. Olin niin järkyttynyt kun kuulin tämän että vieläkin meinaan purskahtaa itkuun sitä miettiessäni. Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta siitä asti kun valmistuin ammattiin, eli reilu vuoden verran. Toistaiseksi ei ole tärpännyt ja se on ollu meille tosi kova paikka.
Nyt oon ihan pihalla että mitä teen! Mietin yön yli asiaa ja en vaan pysty ainakaan kasvokkain sanomaan Kaisalle noista asioista mitään, ja en kyllä edes tiedä mitä sanoisin. Harmittaa mielettömästi jos meidän ystävyys meni nyt sitten tässä sillä tuskin pystyn antamaan anteeksi noita mitä Kaisa on äidilleen puhunut minusta samalla esittäen minulle että kaikki on hyvin..
Anopin kanssa ollaan tosi hyvissä väleissä ja kuulemma Kaisa oli kertonut nuo asiat hänelle jo pari viikkoa sitten, muttei ollut uskaltanut sanoa mulle niistä asioista mutta onneks sai kuitenkin kerrottua!
Nyt kaipaisin hiukan vinkkejä että mitä ihmettä voin tehdä.
Toivottavasti kappalejako on ok, kännykällä kun kirjoitan.