Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaa koulutyttöä saamaan kavereita?
07.09.2006 |
Tytöllä ei ole koulussa kavereita, on kuulema välitunnit yksin. Olen neuvonut hakeutumaan toisten lasten seuraan, mutta muilla tytöillä on jo parit eikä kolmatta pyörää huolita mukaan. Eka luokalla lapset leikkivät enemmän ryhmässä, nyt toisella meininki on selkeästi muuttunut sellaiseksi, että tytöillä on se yksi bestis jonka kanssa leikitään välkät. Muilla paitsi meidän flikalla. Hän kärsii tilanteesta, ei halua mennä kouluun ja itkeskelee iltaisin. Olen ollut opettajaan yhteydessä, mutta keinot tuntuvat olevan vähissä. Eihän kaveruussuhteita voi pakottaa, jostakin syystä meidän tytteli ei vain ole haluttua seuraa vaikka opettaja on puhunut luokassa sen puolesta, että kaikki otettaisiin mukaan leikkeihin.
Olen kutsunut tytön luokkatovereita kylään ja tyttö on itsekin innokas kutsumaan kavereita ja leikit sujuvat hyvin, mutta seuraavana päivänä nämä kaverit ovat koulussa keskenään ja tyttömme on jälleen yksin. Eikä kukaan pyydä häntä koskaan kylään, vaan aloitteet ovat lähes sataprosenttisesti meidän puolelta. Säälittää pieni ja herkkä tyttöni, joka on ilmeisesti epäsosiaalinen. Kun ei ole sisaruksiakaan, on hän kotona illat yksin. Ennen koulun alkamista tyttö ehti olla muutaman vuoden päiväkodissa, eikä hän silloinkaan ollut mikään rohkea kaikkien kaveri, mutta leikkiseuraa löytyi joka päiväksi. Tilanne on muuttunut kouluun tultaessa ja pahentunut nyt kakkosella. Tyttö ei uskalla enää hakeutuakaan muiden seuraan koulussa, koska muut eivät häntä yleensä halua. Iltaisin hän toisinaan kutsuu yhden toverin kerrallaan kylään, ja nämä tulevat elleivät ole sopineet muiden luokse menemisestä. Mutta koskaan ei kukaan kutsu meidän tyttöämme kylään eikä synttäreille.
Olisiko keinoja, joilla rohkaista sosiaalisesti kömpelöä tyttöä saamaan kavereita? Kokemuksia muilla?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa oli aina se kolmas pyörä, oli kyllä kavereita mutta ne vaihtuivat tiuhasti. Joka päivä oli eri kaveri riippuen siitä kenellä ei ollut sillä hetkellä ketään muuta eli ei ollut kenenkään bestis vaan hänen kanssa oltiin jos ei ketään muuta ollut saatavilla Välillä oli aikoja ettei ollut ketään kaveria, ei koulussa eikä kotona. Paitsi naapurin pojat, joiden kanssa onkin leikkinyt pienestä pitäen. Tilanne parani hitaasti mutta varmasti. Nyt on luokkansa suosituin tyttö, kavereita on tosi paljon (koko ajan puhelin ja ovikello soi: muut " varaavat" hänet seuraavaksi päiväksi/viikoksi). En tiedä miksi muutos tapahtui, ehkä syy oli myös siinä että hän oli paljon poikien kanssa ja nämä pojat ovat luokan suosituimpia,..
Te olette jo toimineetkin viksusti: kutsuneet lapsia kylään ja jutelleet opettajan kanssa.
Mutta tosiaan noista harrastuksista voisi olla apua itsetunnon kohentamisessa ja siinä, että lapsi pääsisi mukaan muihinkin ryhmiin, joissa toivon mukaan löytää paremmin seuraa.
Minäkin suosittelisin jotakin harrastusta. Urheilusta jokin joukkuelaji voisi olla hyvä harrastus. Näihin aikoihin alkaa yleensä uusi kausi, lentopallo voisi olla hyvä.
Olen asettanut toiveeni siihen, että tilanne muuttuisi meilläkin ajan kuluessa. Mutta pelkään sitä, että tyttö saa epäsuositun maineen ja jää roolinsa vangiksi sekä muuttuu entistä passiivisemmaksi. Entisestä iloisesta laululintusesta on tullut jo nyt alakuloisempi ja mietteliäämpi. Voi kunpa meidänkin tyttöä aika auttaisi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asettanut toiveeni siihen, että tilanne muuttuisi meilläkin ajan kuluessa. Mutta pelkään sitä, että tyttö saa epäsuositun maineen ja jää roolinsa vangiksi sekä muuttuu entistä passiivisemmaksi. Entisestä iloisesta laululintusesta on tullut jo nyt alakuloisempi ja mietteliäämpi. Voi kunpa meidänkin tyttöä aika auttaisi!!
Selitin tilanteen, ettei pojallamme ole koskaan ketään kaveria, ei jotenkin osaa tutustua kunnolla muihin ja kysyin, voisiko poika tulla heille leikkimään aina joskus ja sitä kautta annettaisiin lapsille mahdollisuus tutustua paremmin. Toivomuksena toki, että kemiat sattuisi yhteen ja heistä tulisi ystäviä, mutta annettaisiin mahdollisuus myös todeta, ettei tuosta tykkää. Kahden perheen kanssa näin sovimme ja näistä pojista on myös tullut pojallemme kavereita :). Ei se ongelma ole kokonaan poistunut, uusiin kavereihin poikamme ei oma-aloitteisesti solmi lähempää tuttavuutta edelleenkään, mutta ei kyllä onneksi tarvitse olla yksinkään jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun oikeasti olet ottanut tuon tytön yksinäisyyden asiaksesi. Itse olin tuossa asemassa valitettavasti koko ala-asteen ja olen jotenkin katkera siitä vanhemmilleni. Äitini on aina ollut huono ottamaan ns. ikäviä aiheita esille ja hän ei koskaan kysynyt onko minulla kavereita koulussa, vaikka muuten oli oikein huolehtiva ja hössö äiti.
Kaverisuhteita ei tietenkään voi pakottaa, mutta jatkakaa vain kavereiden kutsumista kylään ja mieti voisiko lapsesi aloittaa jonkin harrastuksen, jossa saisi samanhenkisiä kavereita.
Tuli mieleen semmoinen juttu, että meidän tytön koulussa synttäreille kutsuttiin aina kaikki luokan tytöt. Jos joku tyttö ei saanut kutsua, niin hänen äitinsä otti yhteyttä juhlivan tytön vanhempiin ja kysyi selitystä sille, miksi juuri hänen lapsensa on jäänyt ilman kutsua. Vähintään tällä menetelmällä saadaan kaikki mukaan.
En itse ole suosinut kovin aggressiivista menettelyä,mutta luulen, että aran tytön äitinä kyllä soittaisin itse lapsen luokkatoverien vanhemmille ja sopisin, milloin oma lapseni voi vastavuoroisesti mennä heille leikkimään.
Eihän ole oikein sinuakaan kohtaan, jos teillä käy koko ajan vieraita lapsia mutta omaa lasta ei vastavuoroisesti kutsuta mihinkään.
Voit aloittaa keskustelun vaikka niin, että kun teidän emma viimeksi kävi meillä, niin milloin meidän eeva voi tulla teidän emman luo leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika ja sitkeys palkitsevat tämän ' ystävänhaku-projektin' .
On myös hienoa havaita, että täällä palstalla on niin paljon toisista välittäviä kanssaihmisiä. Hyviä ja järkeviä neuvoja olette antaneet.
Syysterveisin: kolmen pienen ihmisenalun psykologiäiti
Tässä kuitenkin muutamia kivoja keinoja:
- Slämärien aloittaminen toimii aina. Ihan varmasti kaikki haluavat kirjoittaa.
- Jokin muu " trendi" juttu, jonka tyttäresi aloittaa. Esimerkiksi mun ala-aste aikaan oli ne hiuksiin punotut nauhat/helmet.
- Järjestä kotonasi jokin teema-ilta lapsille. Halloweenin aikaan hyvä keino on kummitusbileet/halloweenjuhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa uim-allas pihaan niin johan riittää kavereita (liikaakin...)
Alue: Aihe vapaa
Juuri tuollaistahan se valitettavasti tytöillä on, että leikitään pareittain. Se alkaa jo varhain päiväkodissa ja parinmuodostus on tärkeä ja stressaava juttu AINA, kun muutetaan tai luokan koostumus vaihtuu.
Minulla on tytär vasta eskarissa, mutta ilmiö on hänellekin tuttu. Hän on sosiaalinen ja ystävystyy helposti, mutta kun pienten lasten perheet muuttavat todella tiheästi, niin kaveripiiri vaihtuu vähän väliä. Ja saumakohdissa on aina juuri noin, että olo on orpo ja aamulla saattaa neiti sanoa, ettei halua tarhaan.
Minusta sinulla on kaksi mahdollisuutta. Jatkakaa sitkeästi kyläkutsujen esittämistä ja yritä vahvistaa lapsesi sosiaalista itsevarmuutta.
Jälkimmäistä voisi varmaan yrittää esim. harrastusten kautta - niistä saattaa löytyä luokan ulkopuolisia kavereita. Samoin kannattaa selittää lapselle, ettei ystävättä olo ole hänen vikansa, vaan että hän nyt vain sattuu olemaan se pariton ja tilanne voi koska tahansa muuttua, kun luokalta muuttaa joku pois tai tulee uusia oppilaita. HÄN on arvokas ja kiva tyttö, mutta muut eivät vaan ole ehkä vielä huomanneet sitä.