Lue keskustelun säännöt.
Miten tiukka ja jämpti ja kuria pitävä
04.01.2015 |
äiti täytyisi olla 1,5v ikäiselle ( loppukeväästä täyttää jo 2v ) taaperolle??
Taas sain kyllä kunnolla ei niin hyvää palautetta vanhemmuudestani omalta äidiltäni, kun olimme heidän luonaan muutaman päivän uudenvuoden tienoilla kylässä. Hänen mielestään en ole tarpeeksi jämpti äiti taaperolle ja että annamme liian herkästi periksi, kun taapero itkee. Äitini mielestä pieni voi alkaa jossakin vaiheessa yhä enemmän ja enemmän itkulla viemään haluamiaan asioita perille, vaikka niin ei saisikaan tapahtua. Hänen mielestään myös annamme pienen tehdä aivan mitä hän lystää. Hänen mielestään pientä pitäisi napakammin kieltää ja niin, että pieni uskoo todella mitä hänelle sanotaan. Äitini mielestä ei ole myöskään ollenkaan hyvästä se, että pieni vain kannetaan muualle kielletystä paikasta, eikä kerrota lapselle miksi hän ei saa kielletyssä paikassa olla tai miksi hän ei saa joka paikkaan koskea.
Nyt kun illalla olen asioita taas pyöritellyt ja vatvonut mielessäni edes takaisin alan kanssa taas todella miettimään, että olenko tämänkin muksun kasvatuksen sössinyt jo alkumetreille?? Olisiko minun pitänyt olla jämerämpi äiti jo viime kesästä asti, vaikka pieni oli silloin vasta vähän päälle 1v? Onko jo nyt liian myöhäistä saada taapero uskomaan ja tottelemaan mitä hänelle sanotaan? Koska eihän taapero kieltämäti usko sanaa " EI", vaan menee ja tekee kiellettyjä juttuja aina vain uudestaan ja uudestaan. Ja välillä saa vain pitkin päivää koko ajan hakea taapero kielletyistä jutuista / paikoista pois. Yritän tosin nyt enemmän kertoa ja perustella lapselle miksi hän ei saa tiettyjä juttuja tehdä tai mennä tiettyihin paikkoihin.
Samoiten mietin kanssa sitä äitini sanomisessa, että kerta tämäkin muksu on erittäin meneväinen ja vilkas tapaus, niin äitini mielestä taaperon menoa on syytä alkaa hiljalleen toppuuttelemaan ja opetettava olemaan yhdessä paikassa. Ja ettei siis koko saa mennä veuhtoa edestakaisin. Mutta millä ihmellä tuota nyt alkaisin taaperolle opettelemaan? Sitoako hänet jalalla kiinni johonkin tolppaan vai mitä? - tuo viimeinen lause oli siis vitsinä heitetty ilmaan.
Kommentit (13)
Huoh. Lapsi on syntynyt tutkimaan ja oppimaan ja sinun tehtäväsi on olla opas. Ei ole kiellettyjä esineitä ja paikkoja vaan aluksi vain sellaisia joiden käyttö pitää näyttää tuhat kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiiko teillä arki? Syöminen, nukkuminen, päivärytmi? Jos toimii, niin luultavasti olet ihan hyvin onnistunut tähän asti.
Ja perustelu on täysin turhaa tuon ikäiselle. Lyhyet ja napakat kiellot toimii ja opettaa parhaiten.
Meillä on tarkka päivärytmi taaperon kanssa. Aamulla ylös noin kahdeksan maissa, sitten jossakin vaiheessa ulos (9:00-10:00 välisenä aikana), ruoka 11:00 maissa, päiväunet, iltapäiväulkoilu kun taapero on herännyt, iltaruoka 17:00 maissa, sitten leikkiä sisällä, iltapesu noin 19:00 maissa, iltapala ja unille 20:00 maissa.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:55"]Meillä on tarkka päivärytmi taaperon kanssa. Aamulla ylös noin kahdeksan maissa, sitten jossakin vaiheessa ulos (9:00-10:00 välisenä aikana), ruoka 11:00 maissa, päiväunet, iltapäiväulkoilu kun taapero on herännyt, iltaruoka 17:00 maissa, sitten leikkiä sisällä, iltapesu noin 19:00 maissa, iltapala ja unille 20:00 maissa.
[/quote]
Hyvä. Pidä kiinni rytmistä. Vaikkakin se muuntuu lapsen kasvaessa. Kyllä lasta on kasvatettava pienestä pitäen. Ensin lempeämmin mutta napakasti silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kyläilyt pienen lapsen kanssa on aina stressaavia koska aina on joku, jonka mielestä teet kaiken väärin. Olet joko liian lepsu tai liian jämäkkä. Aina on ihmisiä, joiden mielestä lapsen pitää olla koko ajan kontrollissa ja tehdä just kuten aikuinen sanoo, joka kerran, ja ihmisiä joiden mielestä ei ole mikään iso asia, jos pieni lapsi on vaan pieni lapsi pienen lapsen vinkeineen.
Jos teillä toimii arki ja lapsi voi hyvin ja sinä voit hyvin, niin jätä neuvot omaan arvoonsa. Äitiys alkaa siinä mennä heti pois raiteiltaan, jos alkaa kovin paljon kuunnella muiden neuvoja, jotka eivät tunnu itsestä hyviltä. Ja lapsen kanssa tulee aina uusia vaiheita, uusia mahdollisuuksia oikaista ne asiat jotka eivät menneet ihan täydellisesti. Ei kannata pelätä onko jotenkin pilannut lapsensa olemalla liian lempeä. Kuria ja jämäkkyyttä voi lisätä sitten kun lapsi kehittyy ja häneltä voi odottaa enemmän. Ainoa varma tapa pilata lapsensa on henkinen ja fyysinen väkivalta, lapsen lyttääminen, lapsen ilon tukahduttaminen, itsetunnon romuttaminen ja lapsen luottamuksen pettäminen, eikähän teillä ole kyse tästä.
Toiset lapset ovat vilkkaita ja toiset rauhallisia. Olen itse ollut rauhallinen vauva. Istunut lattialla lelut ympärillä ja leikkinyt. Puolisoni taas kiipeillyt, juossut ja keksinyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat... Sinunkin lapsesi saattaa vain olla vilkas. Toppuuttelu ei auta ja miksi toppuutella? Mitä lapsi luonteelleen voi? Turvalliset rajat riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 22:04"]Toiset lapset ovat vilkkaita ja toiset rauhallisia. Olen itse ollut rauhallinen vauva. Istunut lattialla lelut ympärillä ja leikkinyt. Puolisoni taas kiipeillyt, juossut ja keksinyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat... Sinunkin lapsesi saattaa vain olla vilkas. Toppuuttelu ei auta ja miksi toppuutella? Mitä lapsi luonteelleen voi? Turvalliset rajat riittää.
[/quote]
Jos lapsi haluaa räveltää aina uuninluukkuja, toppuuttelisin kyllä. Muuten tulee se kerta kun käpälöi niitä niiden ollessa tulikuumat.
Rajat määritellään ja niitä noudatetaan. Aina. Lapsi testaa niitä joka päivä.
Sinä olet lapsesi kasvattajja, ja lapsen isä. Ei äitisi. Myönteinen ilmapiiri, kohtuullinen määrä kieltoja, ja kielloista kiinni pitäminen toimivat meilä. Rakkaus on kuria tärkeämpää, mutta hyvässä mielessä kohtuullinen kuri kyllä on tarpeen. Perehdy lapsen kehitysvaiheisiin esim. MLL:n sivuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 21:47"]
Samoiten mietin kanssa sitä äitini sanomisessa, että kerta tämäkin muksu on erittäin meneväinen ja vilkas tapaus, niin äitini mielestä taaperon menoa on syytä alkaa hiljalleen toppuuttelemaan ja opetettava olemaan yhdessä paikassa. Ja ettei siis koko saa mennä veuhtoa edestakaisin. Mutta millä ihmellä tuota nyt alkaisin taaperolle opettelemaan? Sitoako hänet jalalla kiinni johonkin tolppaan vai mitä? - tuo viimeinen lause oli siis vitsinä heitetty ilmaan.
[/quote]
Lapsen lihaksisto ja hermosto kehittyy nyt ennätysvauhtia. Lapsen on saatava motorista harjoitusta, se ei ole mikään kasvatuksellinen kysymys vaan elimistön välttämätön tarve. Kuvailut juuri tässä alkutekstissäsi perustaaperon, joka jatkuvasti tutkii ja liikkuu ja palaa tutkimaan asioita yhä uudelleen. Lapsen muisti ei vielä ole kehittynyt, hän tarvitsee runsaasti toistoja jotta ymmärtäisi asiayhteyksiä. Jokainen puolitoistavuotias on pieni terroristi, kun kaikkea pitää kokeilla, kaikkialle kiivetä ja kaikki laittaa suuhun. Tuo on rasittava vaihe, varsinkin jos ympäristö on sellainen että siellä on paljon vaaranpaikkoja pienelle ja paljon asioita joihin ei saa koskea. Mutta lapsi kasvaa siitä nopeasti ohi, jo puolen vuoden päästä teillä on paljon helpompaa.
Pieni pieni pieni pieni pieni pieni pieni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älähän hätäile, puolitoistavuotias on vielä pieni, joten et ole menettänyt peliä kasvatuksen suhteen. Äitisi on oikeassa siinä, että kannattaa selittää lapselle (samalla kun estää tätä tekemästä jotain kiellettyä) miksi ko. asiaa ei saa tehdä. Mitä enemmän lapselle puhuu, sitä enemmän hän oppii ymmärtämään puhetta. Toki on tilanteita, joissa ei paljon kannata selitellä, vaan sanotaan ei, ja juttu on siinä. Lapselle ei kannata antaa periksi, jos hän itkee. Lapsi oppii tosi nopeasti käyttämään itkua välineenä saavuttaakseen haluamiaan asioita.
Vilkasta lasta ei tietenkään sidota pöydänjalkaan, mutta häntä voidaan yrittää pitää aloilla esim. lukemalla (ts. katselemalla kirjoista kuvia), rakentelemalla palapelejä ja torneja jne. Eli opetetaan pikkuhiljaa puuhailemaan ja leikkimään tarkoituksenmukaisesti. Lapsi, joka ryntäilee koko ajan paikasta toiseen sähläillen, on aika rasittava niin kotona kuin kylässäkin.
Tsemppiä, hyvä kun itsekin tiedostat noita juttuja.
Kasvatus (siis se mikä vanhmpien täytyy tehdä) on joskus vaan toistoa toiston perään.
Ja kyllä, lasta ei vaan saa siirtää pois kielletystä vaan myös kiellettävä.