en ymmärrä vanhempia, jotka ostavat lapselle lahjaksi

osti polkupyörän.



Silti lapsellani on yltäkylläisesti ja enemmänkin kaikkea mitä tarvitsee. Ja lapsi oli todella onnellinen saatuaan sukset ja pyörän!

minä taas välillä ihmettelen vanhempia, jotka antaa lapsilleen kaikki mahdolliset urheiluvälineet, koska " sellaiset vain kuuluu joka lapsella olla" eivätkä opeta lasta siihen, ettei tässä maailmassa ihan kaikkea voi saada mitä haluaa, tai toisaalta opeta siihen, että hyvää asiaa voi hetken joutua odottamaan (tyyliin uusia suksia tms) ja toivomaan, että silloin siitä ehkä nauttiikin enemmän.



Mutta toisaalta, jokaisen oma asia ja usein myös perheen taloudesta kiinni, miten nämä asiat ratkaisee - yhtä oikeaa vastaustahan ei tähänKÄÄN ole.

nuo ovat tosi kalliita hankintoja.

meillä panostetaan yhdessä oloon ja voin kuvitella ostavani aikanaan sukset joululahjaksi, ihan kuin ennen vanhaan :)

mutta kun muuta ei keksi; lapsilla on uudet pyörät, laksettelusukset, lumilaudat, mp3 soittimet, pleikat, puhelimet. Kaikki itsestäänselvyyksiä mutta lahjaksi annettuja. Muuten on tosi vaikea keksiä lahjoja..

Eli polkupyörä kuuluu ostaa muutenkin, mutta lahjaksi kelpaa jos se on vähän hienompi. Ja jos lahja on käytännöllinen, eikä mikään extramakee, ostan jonkun pienen kivan kylkiäisen.

Mitä taas en ymmärrä vanhempia, jotka ostavat lapsilleen kaiken maailman leluja ja muuta krääsää lahjaksi.

Samat tyypit sitten valittelee, että joka paikka on täynnä leluja.

Tämähän tarkoittaa ettei lahjaksi saa antaa mitään mitä lapsi tarvi -> lahjaksi vain turhaa rojua.

samaten vaatteita.



Niin meilläkin minun lapsuudenkodissani tehtiin.



Mitä lapsille sitten pitäisi antaa lahjaksi?

Muistan itse kuinka mun lahjat oli aina tyyliin talvitakki, farkut tai jotain muuta tarpeellista. Koskaan en saanut mitään ihanaa lahjaa vanhemmilta kun aina ostettiin hyödyllisiä juttuja joita olisi joka tapauksessa pitänyt ostaa. Päätinkin ettei mun lapset saa mitään " arkista" . Eri asia on sitten kun kasvavat ja jos vaikka toivovat jotain tiettyä erittäin kallista vaatetta, niin sitten voin tehdä poikkeuksen. Ja jos tarvitaan vaatteita niin voin sanoa vaikka kummeille tai muille sukulaisille että ostavat niitä. Itse ostan aina jotain mitä lapsi toivoo ja jota en normaalisti ostaisi.