Ex ikävöi, muttei halua seurustella...

En tiedä, miten mun kannattaisi toimia. Muutin vajaa pari kuukautta sitten pois avoliitosta. Meillä oli mennyt jo jonkin aikaa huonommin, ja exä oli sitä mieltä ettei tilannetta voi korjata. Olin vähän katkera erosta, koska mielestäni suhteessa oli paljon hyvää, mutta yhteisymmärryksessä kuitenkin erottiin ja muutin yhteisestä asunnosta pois nopealla aikataululla.

Nyt exä avautui että on muuton jälkeen itkenyt joka päivä, eikä aiemmin ymmärtänyt, mitä menettää. Kuitenkin on sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu. Nyt mietin, että pitäisikö mun olla tukena exälle? Lupauduin jo kuuntelemaan, jos haluaa puhua, ja sovimme että näemme useamman kerran lähiaikoina. Hänellä ei ole ketään muutakaan, kelle puhua. Nyt vaan itsestä tuntuu, että oma eron prosessointi ottaa takapakkia ja kaikki kipeät muistot tulevat pintaan... Tuntuisi vaan kylmältä sanoa että ei, jätän sut yksin tämän asian kanssa.